Klamydia (yhtye)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Klamydia
Klamydia Lappeenrannan Yöt -tapahtumassa heinäkuussa 2013.
Klamydia Lappeenrannan Yöt -tapahtumassa heinäkuussa 2013.
Tiedot
Toiminnassa 1988–
Tyylilaji punk rock, shock rock, suomirock
Kotipaikka Suomi Vaasa, Suomi
Laulukieli suomi
Jäsenet

Vesku Jokinenlaulu
Jari Helin, kitara, (basso 1991–1995) taustalaulu
Sami Kohtamäki, basso, taustalaulu
Pasi Helin, rummut

Entiset jäsenet

Hantta Viinamäki, basso (1995–2000)
Marko Vuorimaa, kitara (1991–1995)
Kari "Metu" Bondén, kitara (1991)
Toni Karppi (Pitkäsalo), rummut (1988–1989)
Arto Laaksoharju, basso (1988–1991)
Ari Aho, laulu (1988)
Riku Purtola, rummut, taustalaulu (1990–2019)

Levy-yhtiö

Kråklund Records, 1992–2008
Usvaputki, 2009–

Aiheesta muualla
Kotisivut

Klamydia on vaasalainen, vuonna 1988 perustettu punk-yhtye. Yhtyeen historia on pitkä ja monivaiheinen. Yhtye on kokenut useita miehistönvaihdoksia ja levynjulkaisutahti on ollut tiheä alusta asti. Yhtye on julkaissut kaikkiaan yli 450 kappaletta. Klamydia on aina tehnyt paljon humoristisia kappaleita, joskin yhtyeen runsaaseen tuotantoon mahtuu myös yhteiskunnallisesti kantaa ottavia sekä vakavampia teemoja käsitteleviä kappaleita. Yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen on laulaja Vesku Jokinen.[1] Yhtye on saanut nimensä samannimisestä sukupuolitaudista.[2]

Klamydia on perustamisestaan lähtien toiminut yhtäjaksoisesti, vaikka jäsenet ovatkin vaihtuneet moneen kertaan. Klamydiassa on soittanut yhteensä yksitoista eri jäsentä. Vain laulaja Vesa Jokinen on pysynyt yhtyeessä mukana alusta alkaen. Laulun ohella hän toimi yhtyeen kitaristina vuosina 1988–1991. Aivan alussa laulajana toimi Ari ”Apa” Aho, jonka humalaiset kertomukset olivat tekemässä yhtyeen syntyä.[lähde? ] Yhtyeen nimi valittiin sillä perusteella, että se oli huonoin, mitä keksittiin ehdottaa. Ari Aho kyllästyi yhtyeeseen jo parien harjoituksien jälkeen ja jätti yhtyeen, minkä jälkeen Vesa ”Vesku” Jokinen korvasi ”väliaikaisesti” Ari Ahon ja on edelleen sillä tiellä. Keväällä 1989 julkaistu Heja grabbar oli Klamydian esikoisjulkaisu (7" EP-albumi). Alkuvuosien levyillä yhtyeen tyyli venyi paikoin myös aggressiivisen HC-punkin puolelle.

Vuonna 1992 yhtyeen jäsenet perustivat Kråklund Records -levy-yhtiön, jotta saisivat musiikkiaan paremmin julkaistuksi. Tämä ratkaisu osoittautui hyväksi. Yhtyeen alkuvuosien näkyvin kaupallisen menestyksen hetki pitkään oli, kun albumi Masturbaatio ilman käsiä nousi kesällä 1993 Suomen albumilistan toiselle sijalle. Listamenestystä on tullut lisää yhtyeen uran vanhetessa. Vuonna 2007 julkaistu Klamydia nousi taas listakakkoseksi ja vuoden 2009 Rujoa taidetta peräti albumilistan kärkeen. Syyskuussa 2011 Klamydia nousi jälleen listaykköseksi albumillaan Loputon luokkaretki.

Vuonna 2001 Vaasan kaupunki myönsi Klamydialle kulttuuripalkinnon, joka herätti vilkasta keskustelua palkinnon oikeutuksesta. Monia närkästytti se, että palkinto myönnettiin Klamydian kaltaiselle rääväsuuyhtyeelle, mutta Klamydian jäseniä se lähinnä huvitti. Vesa Jokinen kuittasi siitä käydyn keskustelun vain hyväksi mainokseksi.

Kriitikot eivät ole Klamydiaa erityisemmin koskaan arvostaneet, mutta yhtyeellä on uskollinen fanikunta, jonka ansiosta levyt ovat käyneet kaupaksi suhteellisen hyvin, yhteensä yhtyeen albumien myynti on 700 000 kappaletta,[3] mikä on huomattava määrä Suomessa. Klamydia on myynyt kultaa "Onnesta soikeena" -singlellä sekä Siittiöt sotapolulla, Klamysutra, Los celibatos, Masturbaatio ilman käsiä, Tippurikvartetti, Klamydia, XXV ja Loputon luokkaretki -albumeilla. Platinaa ovat myyneet singlet "Kosketus" ja "Perseeseen" sekä Klamytologia-kokoelma-albumi. Yhtyeen jokainen täyspitkä albumi on myynyt 13 000–18 000 kappaletta (paitsi Kipsi, joka oli split-albumi). Myös DVD Klamydia Rockperry Live 2003 on myynyt kultaan oikeuttavat 5 000 kappaletta.

Maaliskuussa 2024 yhtye julkisti viralliseksi jäseneksi ja toiseksi kitaristiksi Silttu Sillanpään.[4]

Klamydia on myös harrastanut hyväntekeväisyyttä. Klamydia lahjoitti "Suomi on sun" -singlen tulot lyhentämättöminä sotaveteraaneille.

Klamydian jäsenten musiikillisia esikuvia ovat olleet muun muassa Ramones, Misfits ja Motörhead. Yhtyeen sanoitusten aiheet ovat usein humoristisia, ja ne liittyvät tavallisesti alkoholiin ja seksuaalisiin teemoihin. Monet Klamydian kappaleet ovat myös yhteiskunnallisesti kantaa ottavia, ja yhtyeen albumeilla on myös rakkauslauluja.

Klamydia on ylpeästi seisonut jokaisen pitkäsoittonsa takana, vaikka musiikkityyli onkin vaihdellut aina punkista perinteiseen suomirokkiin vuosien saatossa. Vesa Jokinen on tosin ilmaissut, että muun muassa Zulupohjalta-pitkäsoitto (1999) on alusta loppuun tylsää suomirokkia, jonka kappalesisällön olisi voinut kelpuuttaa vaikka -yhtyeelle.

Klamydian levyttämiä cover-kappaleita ovat ”Taxi Driver” (Hanoi Rocks), ”Vanha holvikirkko” (Sven Lindahl), ”Rotestilaulu” (Simo Salminen), ”Hyvää jouluu (mä en haluu tapella)” (Ramones), ”Häirikkö” (Irwin Goodman), "Tätä oli elämäni", "Adverts blues", "Kirjoituksia kellarista" ja "Kaupungin valot" (Kollaa kestää), ”Sininen ja valkoinen” (Jukka Kuoppamäki), ”Hei hei hei” (Korroosio), "Hyvästi masentava maanantai" (Ypö-Viis), "Täynnä elämää" (Ratsia), "Punk punk punk" (Maho Neitsyt), "Takapihojen rocktähdet" (Wrum), "Mainion seuramiehen huonompi päivä" (Alivaltiosihteeri), "Plitskoveri" (Blitz), "Olen neitsyt" (Madonna), "Lohikäärme Puff" (Peter, Paul and Mary), "Matti Nykänen on viaton" (The Exploited), "Saat miehen kyyneliin" (Jormas), Pikku Kakkosen tunnusmusiikki (Timo Ruottinen), sekä suomennokset alkujaan Die Lokalmatadore -yhtyeen saksankielisistä kappaleista: "Perseeseen", "Luontoäidin vuo", "Veneen sain", "Tankoo", "Mammahälytys", "Pumpattava Barbara".

Laulaja Vesa Jokinen vierailee Popedan 500 cc -albumilla kappaleessa ”Minä, sinä ja Mannerheim”, jonka Jokinen on myös säveltänyt ja sanoittanut. Vesa Jokinen esiintyy myös yhtyeissä Kylähullut ja Vesku Jokinen & Sundin pojat.

Nykyiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Klamydian diskografia

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]