Alivaltiosihteeri (huumoriryhmä)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Alivaltiosihteeri (yhtye))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alivaltiosihteeri
Alivaltiosihteerin radiotyöryhmä Turun Kirjamessuilla vuonna 2010. Kuvassa vasemmalta oikealle Pasi Heikura, Jyrki Liikka ja Simo Frangén.
Alivaltiosihteerin radiotyöryhmä Turun Kirjamessuilla vuonna 2010. Kuvassa vasemmalta oikealle Pasi Heikura, Jyrki Liikka ja Simo Frangén.
Tiedot
Toiminnassa 1985–
Tyylilaji huumorimusiikki
Kotipaikka Tampere
Laulukieli suomi
Jäsenet

Pasi Heikura, vuodesta 1985
Jyrki Liikka, vuodesta 1985
Simo Frangén, vuodesta 1985
Matti Toivonen, vuodesta 1990

Entiset jäsenet

Satu Kurvinen, 1985–1990

Levy-yhtiö

Hiljaiset Levyt

Aiheesta muualla
Kotisivut

Alivaltiosihteeri on suomalainen yhtye ja huumoriryhmä. Se aloitti uransa musiikkiyhtyeenä ja on sittemmin tehnyt sketsiohjelmia niin radioon kuin televisioonkin.[1]

Matti Toivonen toimii Alivaltiosihteeri-yhtyeen solistina muttei ollut mukana radiohupailussa Alivaltiosihteeri–Suomen virallinen ohjelma.

Alivaltiosihteeri julkaisi vuonna 1996 ensimmäisen Alivaltiosihteeri-kirjan Virallinen kirja. Kirjoihin on koottu radiohupailujen parhaimmistoa vuosien varrelta. Siitä lähtien vuoteen 2017 ryhmä julkaisi uuden kirjan vuosittain.

Yhtye[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alivaltiosihteeri-yhtyeen perusti neljä tamperelaista opiskelijaa vuonna 1985. Ennen Alivaltiosihteeriä yhtyeen kaksi perustajajäsentä Pasi Heikura ja Jyrki Liikka soittivat yhdessä Ankara-nimisessä yhtyeessä. Yhtyeen nimi muuttui lopulta Alivaltiosihteeriksi. Mukaan yhtyeeseen tulivat myös Simo Frangén ja Satu Kurvinen. Yhtye levytti Hiljaiset Levyt -nimiselle levy-yhtiölle, ja sen tuotanto oli huumori- ja parodiapohjaista. Yhtye esiintyi lukuisia kertoja myös televisiossa, ja keikkamyynti oli varsin hyvää. Vuonna 1990 laulaja Satu Kurvinen päätti lähteä yhtyeestä, ja tilalle tuli Matti Toivonen.

Yhtye toimi aktiivisesti aina 1990-luvun puoleenväliin saakka. Sen jälkeen se on esiintynyt vain harvakseltaan. Yhtyeen vuosien 1986–1991 levytystuotannosta julkaistiin tammikuussa 2011 kahden cd:n kokoelma Valtakunnan arkisto – Kootut levytykset 1986–1991.

Alivaltiosihteeri teki yhteensä kuusi albumia ja 400 keikkaa vuosina 1985–1995.[2]

Radiohupailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alivaltiosihteerin jäsenet tekivät samalla työryhmällä huumoriohjelmia myös tamperelaiseen Radio 957 -paikallisradioon. Vuonna 1990 Jukka Haarma ehdotti Alivaltiosihteerille oman, Alivaltiosihteeri – Suomen virallinen ohjelma -nimisen viikoittaisen radio-ohjelman tekemistä toimintansa aloittavassa Radiomafiassa. Frangén, Heikura ja Liikka lähtivät mukaan, ja ensimmäinen Alivaltiosihteeri-ohjelma esitettiin 6. kesäkuuta 1990.

Vuoden 2003 radiouudistuksen johdosta ohjelma siirtyi Yle Radio Suomi -kanavalle ja lähetysaika lauantaista sunnuntaille. Myös YleQ-kanava lähetti ohjelmaa olemassaolonsa ajan 2003–2006. Alivaltiosihteeri oli yksi vanhimmista viikoittain lähetettävistä radio-ohjelmista.

Vuoden 2012 alussa Alivaltiosihteeri siirtyi uudistetulle Yle Puhe -kanavalle. Samalla sen formaattia muutettiin. Aiemman viikoittaisen noin tunnin kestoisen kahdesti lähetetyn ohjelman sijaan uusi viikon ohjelma koostui viidestä noin viiden minuutin mittaisesta pätkästä, jotka lähettiin arkipäivisin 12.05. Perjantaina lähetettiin kokoomalähetys, jossa on kaikki viikon sketsit. Aiemmin sketsien välissä soitettiin musiikkia, mutta uudistuksen myötä musiikki korvattiin kolmikon omilla mainospätkillä. Viikoittaisista vakiosketseistä uudistetussa Alivaltiosihteerissä oli mukana alkujutustelut, Viikon virallinen palindromi, Einomies Porkkakosken puhelinraportti, Viikkovisa ja ohjelman loppusketsi, jossa kerrottiin jokin asia päättyvästä ohjelmasta, rock-musiikista ja seuraavalla viikolla vieraaksi tulevasta Nyyssösestä, ja lopuksi kerrottiin neljä sanaleikin sisältävää vitsiä. Alivaltiosihteerin viikkovisan taustamusiikkina soi aina Roger Whittakerin viheltelykappale ”Swaggy”.

Alivaltiosihteeri juhlisti humoristisilla teemalähetyksillään ohjelman vuosipäiviä sekä sadansia ja viidensiäkymmeniä ohjelmia. Myös palindromipäivä 20.02.2002 huomioitiin.[3] Alivaltiosihteerissä toistuvia pilailun kohteita olivat usein tavalliset ihmisryhmät. Vakioaiheita olivat suomen kielen turmelu, lääkäripalvelut ja alkoholismi. Vakituisia sketsien kehyksiä olivat uutislähetykset (muun muassa nimellä AVSTT:n uutiset), Radio Suomen teemaillat, suuret tulkitsijakilpailut ja tiettyyn aiheeseen tai musiikkityyliin sitoutuneet radio- ja televisiokanavat. Hyvin usein sketsissä saatettiin kuitenkin käsitellä jotain aihetta täysin asianmukaisesti, mutta aiheen sanasto korvattiin jonkin toisen aiheen sanastolla. 1990-luvun alussa lähetettiin myös muutama ohjelma, jonka sketseissä liikuttiin ohjelmien vakituisissa äänimaisemissa, mutta ohjelmassa toimittajat kertoivat vuorotellen sanaleikkivitsejä. Vuosittain kuultiin myös muutama vuoden parhaita sketsejä sisältävä koosteohjelma. Näitä olivat myös ensimmäiset Yle Puheessa lähetetyt ohjelmat, joista yksi oli kuitenkin vain osittain sketsikooste.

Radio-ohjelmia ryhmä teki 27 vuoden aikana 1 233 kappaletta, joista jokaiseen Frangén ja Heikura laativat kumpikin yhden ”viikon virallisen palindromin”[4].

Yleisradio päätti Alivaltiosihteeri-ohjelman lopettamisesta tammikuussa 2017. Toukokuusta 2016 lähtien ohjelma oli ollut tauolla. Jäähyväisohjelma lähetettiin 29. huhtikuuta 2017 Radio Suomessa.[5]

Television sketsisarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radion lisäksi Alivaltiosihteeri on tehnyt viihdeohjelmia myös televisioon. Televisio-ohjelmia tekemään liittyi Radiotyöryhmän lisäksi nyt myös Alivaltiosihteeri-yhtyeen laulajana tunnettu Matti Toivonen. Ensimmäinen ohjelma oli Alivaltiosihteeri: Suomi 75. Se käsitteli tapahtumia Suomen itsenäisyyden ajalta. Ohjelma lähetettiin myös Montreux'n Kultainen ruusu -kilpailuun, mutta se ei menestynyt, sillä teknisestä erehdyksestä johtuen ohjelman suomen- ja englanninkieliset versiot oli ajettu päällekkäin.

Muita Alivaltiosihteerin televisio-ohjelmia olivat neliosainen Alivaltiosihteeri muistelee sekä kuusiosainen Alivaltiosihteeri valvoo. Näiden lisäksi tehtiin vuonna 1998 myös erikoisjaksot itsenäisyyspäivälle, joululle, pääsiäiselle ja vapulle, mutta Toivonen ei ollut tällä kertaa mukana.

Alivaltiosihteerin televisioon tekemät sketsiohjelmat ja yhtyeen musiikkivideot ilmestyivät DVD-levyllä Virallinen DVD syksyllä 2006. Levyllä on myös Arto Nybergin Yle TV1:lle tekemä dokumentti Alivaltiosihteeristä.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eduskuntatalo  (Hiljaiset Levyt, 1987)
  • Tasavallan presidentti II  (Hiljaiset Levyt, 1989)
  • Yhteiskunta – rakenne ja toiminta  (Hiljaiset Levyt, 1990)
  • Yeah Baby Yeah  (Hiljaiset Levyt, 1992)
  • Taustamusiikkia kansannousulle  (Hiljaiset Levyt, 1994)
  • Innostuneet sonnit  (Hiljaiset Levyt, 1995)
  • Eri esittäjiä: Toinen käsittely – kunnianosoitus Alivaltiosihteerille  (Hiljaiset Levyt, 1995)
  • Tampere, keikka n:o 396 – kooste 10-vuotisjuhlakonsertista  (Hiljaiset Levyt, 1996)
  • Virallinen levy – huumorikooste vuosilta 1992–2002  (Hiljaiset Levyt, 2003)
  • Te olette huono yleisö – kokoelmalevy vuosilta 1985–2000  (Hiljaiset Levyt, 2005)
  • Valtakunnan arkisto – Kootut levytykset 1986–1991  (Rocket Records, 2011)

Viralliset kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Virallinen kirja: radiohupailun vuosikymmen 1990–1995. Otava, 1996. ISBN 951-1-14406-5.
  • Huippuvirallinen kirja: etuperin ja vähän takaperinkin 1990–1996. Otava, 1997. ISBN 951-1-14964-4.
  • Nuoret viralliset miehet: vastarannan kiisket 1990–1997. Otava, 1998. ISBN 951-1-15557-1.
  • Se virallinen tarina: viisivuotiskauden saavutukset 1990–1999. Otava, 1999. ISBN 951-1-16142-3.
  • V niin kuin virallinen: tunteita ja tuoksuja 1999. Otava, 2000. ISBN 951-1-16619-0.
  • Virallisuus on ilomme: viralissi jaarituksi 2000–2001. Otava, 2001. ISBN 951-1-17598-X.
  • Virallisuus tai henki: pukujen kahinointia 2001–2002. Otava, 2002. ISBN 951-1-18216-1.
  • Matka virallisuuden keskipisteeseen: kolme miestä ei voi olla väärässä 2002–2003. Otava, 2003. ISBN 951-1-18983-2.
  • Virallisten vuorten gorillat: luotettava hakuteos 2003–2004. Otava, 2004. ISBN 951-1-19701-0.
  • Kymmenes virallinen kirja: ei ole täydellisyyden voittanutta 2004–2005. Otava, 2005. ISBN 951-1-20434-3.
  • Virallisuus ei vanhene koskaan: yksi sana kertoo vähemmän kuin tuhat sanaa 2005–2006. Otava, 2006. ISBN 951-1-21220-6.
  • Virallisuus edellä puuhun: huvinvointiyhteiskunnan puolesta 2006–2007. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22002-2.
  • Virallisuus sihisi hississä: portaattomasti nousevaa tunnelmaa 2007–2008. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22832-5.
  • Virallinen kuin peipponen: virka-aikainen lintu madon löytää 2008–2009. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23803-4.
  • Alivaltiosihteerin virallinen juhlakirja: solmiokolmikon parhaat 1990–2010. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24310-6.
  • Viralliset ja rohkeat: Puutarhaletkun kosto 2009–2010. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24610-7.
  • Joukossa virallisuus tiivistyy: Virallinen kuin saapas 2010–2011. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25467-6.
  • Virallisuus humanum est: Tuttu tv:stä tai radiosta 2011–2012. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26022-6.
  • Virallisuus kannattaa aina: Jos silmälasit osaisivat puhua 2012–2013. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-27377-6.
  • Virallisuus on aseeni: Järjestäytyneen virallisuuden jäljillä 2013–2014. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28179-5.
  • Suo, kuokka ja virallisuus: Järjestäytyneen virallisuuden jäljillä 2014-2015. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-28976-0.
  • Virallisuus pitkästä ilosta: Ilo ilman virallisuutta on teeskentelyä 2015–2016. Otava, 2016. ISBN 978-951-1-30120-2.
  • Virallisen pituinen se: kolmiosolmikon parhaat 2010-2016. Otava, 2017. ISBN 9789511317524.

Muut kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viralliset palat. Otava, 2001. ISBN 978-951-1-17280-2.
  • Aito idiotia, Alivaltiosihteerin kauneimmat palindromirunot, Otava 2002 Simo Frangenin ja Pasi Heikuran kirjoittama palindromikokoelma
  • Elämä edessä, niska takana: virallisimmat ajatelmat. Otava, 2004. ISBN 978-951-1-19367-8.

Muut julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alivaltiosihteeri – Virallinen CD-Rom (2001)
  • Alivaltiosihteeri – Virallinen DVD (2006)
  • Alivaltiosihteerin televisio-ohjelma (2010)
  • Alivaltiosihteerin animaatio-sarja (2011)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alivaltiosihteerin virallista ohjelmaa YLE. Viitattu 11.7.2013.
  2. 60-vuotias | Simo Frangén on tehnyt urallaan noin 4 000 palindromia, ja tähänkin juttuun syntyi yksi Helsingin Sanomat. 1.9.2023. Viitattu 1.9.2023.
  3. Matka virallisuuden keskipisteeseen: kolme miestä ei voi olla väärässä 2002–2003. Otava, 2003, s. 38–39; ISBN 951-1-18983-2.
  4. 60-vuotias | Simo Frangén on tehnyt urallaan noin 4 000 palindromia, ja tähänkin juttuun syntyi yksi Helsingin Sanomat. 1.9.2023. Viitattu 1.9.2023.
  5. Majander, Antti: Yleisradio lopettaa 27 vuotta jatkuneen Alivaltiosihteeri-ohjelman – ”Emme tietenkään nauti tilanteesta” Helsingin Sanomat. 9.2.2017. Viitattu 9.2.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alivaltiosihteeri (huumoriryhmä).