Jukka Kuoppamäki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jukka Kuoppamäki
Jukka Kuoppamäki Vihreät Niityt iskelmätapahtumassa 2006.jpg
Jukka Kuoppamäki Vihreät Niityt -musiikkitapahtumassa heinäkuussa 2006.
Syntynyt 1. syyskuuta 1942 (ikä 74)
Kotipaikka Helsinki
Aktiivisena 1959 alkaen[1]
Tyylilajit iskelmä, pop, folk, rock, gospel
Laulukieli suomi, englanti, saksa
Ammatit laulaja-lauluntekijä, säveltäjä, sanoittaja, äänitetuottaja, kansakoulunopettaja, pappi
Soittimet kitara, piano[1]
Yhtyeet Neloset, Kukonpojat

Jukka Kuoppamäki (s. 1. syyskuuta 1942 Helsinki[2]) on suomalainen laulaja, säveltäjä, sanoittaja, lauluntekijä, äänitetuottaja sekä entinen pappi ja kansakoulunopettaja.[1][3]

Kuoppamäen tunnettuja hittejä ovat muun muassa ”Sininen ja valkoinen”, ”Kultaa tai kunniaa”, ”Paljon sanomatta jää”, ”Pieni mies”, ”Kiskot vievät etelään” sekä ”Valtatie”. Itse esittämiensä kappaleiden lisäksi hän on kirjoittanut paljon kappaleita myös muille artisteille, kuten Katri Helenan esittämät ”Ei kauniimpaa” ja ”Anna mulle tähtitaivas” sekä Jari Sillanpään tulkitsema ”Satulinna”.[4] Kuoppamäki on kirjoittanut noin 2 000 musiikkikappaletta,[5] ja yleisiä aiheita, joita hän lauluissaan käsittelee ovat rakkaus, Suomi ja ihmisen ikuinen kaipaus.[6][7]

Kuoppamäki on asunut vuodesta 1977 lähtien Saksassa ja toimi ennen eläkkeelle jäämistään Kristiyhteisön pappina.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus (1942–1959)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka Kuoppamäki syntyi Mehiläisen sairaalassa, Helsingin Runeberginkadulla, 1. syyskuuta 1942.[6][8] Hänen isänsä oli meriupseeri Lauri Iikka Kuoppamäki (1908–1991) ja äiti Irja Tuulikki Ruokonen (1913–2008). Kuoppamäki oli perheen keskimmäinen lapsi; hänellä oli viisi vuotta vanhempi sisko Marja sekä kaksi vuotta nuorempi veli Mikko.[2][8] Lapsuutensa Kuoppamäki asui Töölössä Topeliuksenkatu 15:ssa.[2][8][9] Kansakoulun Kuoppamäki aloitti Töölön kansakoulussa vuonna 1949 ja oppikoulun Helsingin reaalilyseon B-linjalla 1953.[10]

Nuoruudessaan Kuoppamäki harrasti partiota, jonka hän aloitti syksyllä 1953 Töölön Siniset -lippukunnassa.[11] 15- tai 16-vuotiaana hän pääsi partioparaatin rumpaliksi.[12] Keväällä 1958 Kuoppamäelle myönnettiin Mannerheim-solki esimerkillisestä toiminnasta, mitä hän on pitänyt nuoruutensa suurimpana hetkenä. Samoihin aikoihin perhe joutui luopumaan Topeliuksenkadun asunnosta ja muuttamaan kaupungin asuntoon Pohjois-Haagaan. Pitkän matkan vuoksi Kuoppamäki siirtyi Korven Koukkaajat -lippukuntaan.[13] Kuoppamäki innostui myös purjehduksesta, josta tuli myöhemmin keskeinen osa hänen vapaa-ajan viettoaan.[14]

Kuoppamäen perheellä ei ollut Jukan lapsuusvuosina levysoitinta, vaan musiikkia kuunneltiin radiosta.[15] Musiikista Kuoppamäki innostui 15-vuotiaana saatuaan kitaran tätinsä saksalaiselta mieheltä, jolloin hän myös ryhtyi jakamaan iltapäivälehtiä rahoittaakseen soitto-oppinsa Ivan Putilinin kitaratunneilla. Kuoppamäen ensimmäinen levy oli Louis Armstrongin Spirituals-ep. Lisäksi häneen tekivät vaikutuksen ranskalaiset chansonit sekä muun muassa Marty Robbinsin kappale ”Big Iron”.[2][15][16] Hän otti myös erillisiä laulutunteja konservatoriossa.[2] Äänenmurros keskeytti lauluharrastuksen hetkeksi, mutta hänen saksalainen oopperalaulajasetänsä sai hänet innostumaan musiikista uudelleen ja syvällisemmin.[2][6][9] Myöhemmin Kuoppamäki opiskeli laulua muun muassa Fritz Jägerin ja Ture Aran avustuksella.[1]

Musiikkiuran ensiaskeleet (1959–1969)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neloset studiossa Tapio Rautavaaran kanssa 1961. Kuoppamäki kuvassa toinen vasemmalta.

Varsinaisen muusikonuransa Kuoppamäki aloitti vuonna 1959 lauluyhtye Nelosissa, jonka hän perusti partiokavereidensa Antero Luoman, Markku Marttinan, Hannu Mariston ja Jaakko Kyläsalon kanssa.[1][16] Kuoppamäen rooli yhtyeessä oli kitaraa soittava tenori.[17] Vihreä oksa -kykyjenetsintäkilpailun myötä yhtye pääsi esiintymään Linnanmäelle[2] sekä levyttämään vuonna 1960. Ensimmäinen single Kostaja / Malaguena nousi myyntilistalle ja yhtyeelle myönnettiin Iskelmä-lehden Ylennysmerkki-palkinto.[18] Vuosina 1960–1961 yhtyeeltä julkaistiin kaikkiaan yhdeksän singleä ja neljä ep-levyä. Neloset muodostui yhdeksi levy-yhtiö Levytukun menestyneimmistä esiintyjistä, ja se teki myös yhteislevytyksiä yhtiön toisen tähden Tapio Rautavaaran kanssa.[18]

Nelosten menestyksen myötä Kuoppamäelle avautui mahdollisuus ensimmäisten soolosinglejen levyttämiseen. Vuonna 1962 hän levytti Levytukun Broadway-levymerkille singlen Kilpakosijat / Oh, Gina. Samana vuonna ilmestyi Levytukun Manhattan-merkillä toinen single Rakkauden kaiho / Viulut yössä vaikertaa. Kuoppamäen ja Levytukun yhteistyö päättyi näihin levytyksiin.[19]

Syksyllä 1962 Kuoppamäki kirjoitti ylioppilaaksi arvosanalla cum laude approbatur.[20] Samana syksynä alkoi armeija Suomenlinnan Merisotakoulussa, missä hän saavutti aliluutnantin arvon.[14][21] Syksyllä 1963 Kuoppamäki aloitti opinnot Helsingin opettajakorkeakoulussa, missä hän opiskeli myös musiikin teorian alkeita.[22][23] Myös musiikkiura Nelosissa jatkui, minkä lisäksi hän kuului vuosina 1964–1965 Kukonpojat-kvartettiin. Kukonpoikien kanssa Kuoppamäki levytti kaksi singleä: Signor Marion / Meren kyynel (1964) ja Minne kukat kadonneet / Siitä on aikaa (1965).[24]

1960-luvun edetessä Kuoppamäki alkoi yhä määrätietoisemmin nähdä musiikin mahdollisena ammattina. Vuosikymmenen puolivälissä hän rakensi soolouraansa etenkin muodissa olleen folk-musiikin saralla.[25] Kuoppamäki valmistui kansakoulunopettajaksi keväällä 1965 ja sai väliaikaisen opettajanpaikan Oulunkylän kansakoulusta. Samoihin aikoihin hän muutti vaimonsa ja lastensa kanssa rivitaloon Maunulaan.[26]

Jukka Kuoppamäki ja esikoistytär Anna vuonna 1963.

Siviilityön ohella Kuoppamäki jatkoi musiikkiuraansa ollen mukana Eero ja Jussi & The Boysin albumilla Numero 2. Hän soitti kolmessa kappaleessa akustista kitaraa sekä lauloi yhdellä raidalla taustoja. Samassa äänityssessiossa nauhoitettiin Kuoppamäen kolmas soolosingle Eikan pumppu / Hiilenlappaajan laulu, jonka A-puoli nousi radion Kahdeksan kärjessä -listalle joulukuussa 1965. Kuoppamäestä kaavailtiin myös The Boysin uutta sähkökitaristia armeijaan lähteneen Jussi Raittisen tilalle, mutta hänen silloista soittotaitoaan pidettiin puutteellisena.[27]

Samaan aikaan, kun Kuoppamäki levytti muiden kirjoittamia lauluja, oli hän aloittanut myös omien laulujen tekemisen. Tähän vaikutti erityisesti toimittaja Markku Veijalaisen kehotus, jonka mukaan hän saisi soolouransa vauhtiin tekemällä omia kappaleita Bob Dylanin ja Donovanin tapaan. Keskustelun jälkeen Kuoppamäki kirjoitti kotonaan ensimmäisen oman laulunsa ”Alaikäinen”.[28] Levy-yhtiöksi löytyi PSO, jonka kanssa Kuoppamäki solmi levytyssopimuksen vuoden 1965 lopussa. Ensimmäinen single Alaikäinen / En aio vielä hellittää ilmestyi tammikuun 1966 alussa, jota seurasi puolitoista kuukautta myöhemmin äänitetty Peukaloruuvi / Etkö näe ihminen.[29] Pian ilmestyi myös ensimmäinen sooloalbumi Mitä kansa haluaa.[30] Se sisälsi viimeisimmät neljä singlekappaletta sekä kahdeksan muuta raitaa.[31]

Keväällä 1966 Kuoppamäestä tuli täysipäiväinen laulaja-lauluntekijä. Hän ei ollut tajunnut hakea tarkastajalta uutta virkaa seuraavaksi syksyksi, joten opettajantyö Oulunkylän kansakoulussa päättyi.[32]

Mitä kansa haluaa -albumin ilmestymisen aikoihin suurin folk-huuma alkoi hiljalleen laantua. Samalla Kuoppamäki ilmoitti siirtyneensä folkista popmusiikin tekemiseen. Syksyllä 1966 häneltä ilmestyikin uutta suuntaa havitteleva single Lemmen kehto / Hän lähti pois.[33]

1960-luvun puolivälissä Kuoppamäki oli idealistinen nuori, joka vastusti Vietnamin sotaa ja uskoi parempaan maailmaan.[6] Hän kiteytti hippiaatteen haastattelussa lyhyesti: ”Ei vihata toisiaan, eikä tehdä pahaa vaan hyvää – rakastetaan.” Syyskuun alussa Kuoppamäki esitti television Jatkoaika-ohjelmassa kappaleen ”Kukkasen valta”, jonka tuntemattoman sanoittajan kirjoittamassa tekstissä rauhoiteltiin kannabishuumeiden julkisuudessa aiheuttamaa kohua todeten, että aikoinaan myös kahvi ja tupakka olivat kiellettyjä. Varsinaista levytystä tästä kappaleesta ei tehty.[6][34][35]

Vuonna 1968 ilmestyi Kuoppamäen toinen albumi Rakkaus on sininen, jonka materiaali koostui käännöskappaleista. Nimikappale on vuoden 1967 Luxemburgin euroviisu ”L’amour est bleu”, ja muihin käännöksiin lukeutuvat esimerkiksi ”Punatukkainen” (The Rolling StonesinRuby Tuesday”) ja ”Maanantai” (Cat Stevensin ”Matthew and Son”). Rakkaus on sininen -albumia on kuvattu eräänlaiseksi poikkileikkaukseksi aikansa kansainvälisestä musiikkitarjonnasta.[36][37]

Vuoden 1968 lopulla Kuoppamäki vaihtoi levy-yhtiötä EMIlle. Ensimmäinen julkaisu oli loppuvuodesta ilmestynyt single Ei voi kuin valittaa / Unta vain, jonka a-puoli oli käännös The Beatlesin kappaleesta ”Hey Jude”. Vielä samana vuonna ilmestyi single Ei enempää / Eturivi, jonka molemmat puoliskot olivat Kuoppamäen itse tekemiä.[38]

Läpimurto lauluntekijänä (1969–1973)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauluntekijänä Kuoppamäki löi läpi vuonna 1969, jolloin hänen kirjoittamia kappaleitaan nousi listoille sekä hänen itsensä että muiden esittäminä.[39] Alkuvuodesta ilmestyi Kuoppamäen single Kiskot vievät etelään / Yli pahan päivän, jonka Kuoppamäen itse kirjoittama a-puoli nousi vuoden 1969 alussa Suomen listan kuudenneksi.[40][41] Tämä merkitsi merkittävää käännekohtaa hänen urallaan, sillä hän huomasi kykenevänsä itsekin kirjoittamaan myyntimenestyksiä.[42]

Kuoppamäki osallstui vuoden 1969 Syksyn säveleen sekä laulajana että lauluntekijänä. Hänen itse esittämänsä ja kirjoittama ”Voi kaikki alkaa uudestaan” sijoittui kuudenneksi, kun taas Päivi Paunun esittämä Kuoppamäen laulu ”Oi rakkahin” jäi viimeiseksi, mutta menestyi kipailun ulkopuolella paremmin. Vuoden 1969 suurin Kuoppamäen kirjoittama hitti oli kuitenkin Katri Helenan esittämä ”Ei kauniimpaa”,[43] joka nousi marraskuussa listaykköseksi, ja oli kärjessä myös joulukuun listalla. Kymmenen myydyimmän joukossa ”Ei kauniimpaa” pysyi lähes vuoden.[44] Heti läpimurron alkuhetkillä Kuoppamäki halusi ottaa musiikkialan liiketaloudelliset ohjat haltuunsa, joten hän perusti oman Jukka Kuoppamäki & Co -osakeyhtiön, joka muun muassa hallinnoi kappaleiden kustannusoikeuksia.[45]

Vuoden 1970 ensimmäinen albumijulkaisu oli kokoelma Peukaloruuvi, joka koostuu PSO:lle vuosina 1966–1970 tehdyistä levytyksistä. Sen myynti oli kuitenkin vaatimatonta, minkä vuoksi Peukaloruuvi on yksi harvinaisimmista Kuoppamäen julkaisuista.[46] Myöhemmin samana vuonna EMI julkaisi uutta materiaalia sisältäneen albumin On the Rocks, joka nimestään huolimatta edusti tyyliltään Suomi-iskelmää. Albumin tunnetuin kappale on singlenäkin ilmestynyt ”Näin sävel soi”, joka nousi myyntilistoille.[47]

Syksyn säveleen 1970 Kuoppamäki osallistui kappaleellaan ”Minä lähdin, sinä jäit”, joka sijoittui seitsemänneksi. Lisäksi hän oli mukana neljän muun kilpailukappaleen teossa. Oman kilpailukappaleensa Kuoppamäki lähetti syksyllä 1970 Tokiossa järjestetyn Yamaha Music Foundation Festival -kilpailun karsintaan, jossa se 540 esityksen joukosta valittiin 40 kappaleen loppukilpailuun. Pertti Reposen englanniksi kääntämä ”Minä lähdin, sinä jäit” sijoittui lopulta kilpailun jaetulle toiselle sijalle.[48] Kappale sisältyi loppuvuodesta 1970 ilmestyneelle albumille Kuoppamäki, josta ei muodostunut suurta menestystä.[49]

Vuonna 1971 Kuoppamäen taustayhtyeeksi tuli Castanja-yhtye.[50] Yhteistyö merkitsi suurta muutosta, sillä Castanja oli Kuoppamäen aiempaa taustayhtyettä selvästi rock-vetoisempi.[51] Keväällä Kuoppamäki sijoittui Suomen euroviisukarsinnassa toiseksi kappaleella ”Uinu poikani vain”.[52] Samana keväänä Kuoppamäen kappale ”Pieni mies” saavutti voiton Itä-Saksan Rostockissa järjetetyillä Itämeren viikon iskelmäfestivaaleilla.[53] Kuoppamäen oman pojan innoittama ”Pieni mies” on hänen tunnetuimpia kappaleitaan, ja se sisältyi vuonna 1971 ilmestyneelle albumille Trubaduurilauluja.[54] Loppuvuodesta Kuoppamäki oli mukana Syksyn sävel -kilpailussa kahdella tulkinnalla: ”Nouseva aurinko” sijoittui kolmanneksi ja ”Paljon sanomatta jää” kuudenneksi. Jälkimmäinen luetaan Kuoppamäen suurimpien ikivihreiden joukkoon, ja siitä on sittemmin tehty lukuisia levytyksiä myös muiden esittäjien toimesta.[55]

Vuoden 1972 alussa Kuoppamäki teki jakelusopimuksen Love Recordsin kanssa. Maaliskuussa äänitettiin Love-niminen albumi, jonka materiaalista valtaosa koostuu muiden artistien aiemmin levyttämistä Kuoppamäki-sävellyksistä. Love oli samalla Kuoppamäen ensimmäinen levy, joka äänitettiin Lahden Microvox-studiolla, jossa sittemmin nauhoitettiin lähes kaikki Kuoppamäen myöhemmät 1970-luvun albumit.[56] Vuonna 1972 syntyi myös Kuoppamäen kuuluisin kappale ”Sininen ja valkoinen”, joka on samalla tunnetuimpia suomalaisia iskelmiä.[57] Hän voitti sillä Rostockin iskelmäfestivaalit toisen kerran peräkkäin. ”Sininen ja valkoinen” levytettiin kilpailun jälkeen kesällä 1972, ja se nousi heinäkuuussa singlelistan sijalle 26.[58] Kappaletta luultiin ilmestyessään poliittiseksi kannanotoksi, mutta Kuoppamäki on kertonut laulun innoittajaksi ainoastaan kotiseuturakkauden. Hän sai myös laulun vuoksi taistolaisten vihat ylleen.[22] Syksyn sävelessä 1972 Kuoppamäki sijoittui toiseksi kappaleellaan ”Valtatie”, joka oli samana vuonna ilmestyneen Valtatie-albumin nimiraita. Albumi oli korkeimmillaan listan sijalla 13 joulukuussa 1972. Levyn suurimmat hitit olivat sen nimikappale ja ”Sininen ja valkoinen”.[59]

1970-luvun alussa Kuoppamäki yritti saavuttaa kansainvälistä suosiota julkaisemalla englanninkieliset albumit tunnetuimmista kappaleistaan.[60] Läpimurtoa Yhdysvalloissa Kuoppamäelle oli kaavailtu jo vuonna 1971, mutta yritys kaatui pääoman ja ammattitaitoisten managerien puutteeseen.[42] Ensimmäinen vieraskielinen albumi oli vuonna 1972 Yhdysvalloissa nimellä Jukka julkaistu Little Boy.[61] Myöhemmin samana vuonna se julkaistiin yhden kappaleen erolla Puolassa nimellä Take My Heart. Vuoden 1973 alussa EMI julkaisi levyn Highway, joka oli englanninkielinen versio viimeisimmästä suomenkielisestä albumista Valtatie. Levyt eivät saavuttaneet suurempaa kansainvälistä huomiota.[62]

Vuonna 1973 EMI julkaisi kokoelman Jukka Kuoppamäen parhaita vol. 1, joka sisälsi kaksitoista levytystä vuosilta 1969–1972. Albumia myytiin yli 25 000 kappaletta, ja vuonna 1975 siitä myönnettiin Kuoppamäelle kultalevy.[60][63]

Oma levy-yhtiö (1973–1979)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levy-yhtiö EMIn Suomen osaston johto vaihtui vuoden 1972 lopulla, minkä myötä toiminnan ilmoitettiin olevan keskeytyksissä tulevaan syksyyn asti. Kuoppamäki ei pystynyt julkaisemaan musiikkiaan, joten keväällä 1973 hän perusti oman Satsanga Records -levy-yhtiön, josta ajan kuluessa kasvoi eräs Suomen merkittävimmistä indie-yhtiöistä. Sen ensimmäinen julkaisu oli samana keväänä ilmestynyt Kuoppamäen single ”Wounded Knee”. Kuukautta myöhemmin[64] ilmestyi Wounded Knee -albumi, joka ensimmäisenä Kuoppamäen levynä äänitettiin kokonaan Microvox-studiossa Lahdessa. Wounded Knee vei Kuoppamäen musiikkia aiempia levyjä vahvemmin rock-musiikin suuntaan. Levy oli korkeimmillaan Suomen albumilistan sijalla 20 toukokuussa 1973.[65]

Vuonna 1973 Kuoppamäeltä ilmestyi englannin- ja saksankieliset albumit, Blue and White ja Blau und weiß. Valtaosa niiden materiaalista oli kappaleita, jotka äänitettiin alun perin suomeksi vuosina 1970–1972. Näiden vieraskielisten levyjen myynti jäi marginaaliseksi.[66]

Kuoppamäki osallistui Sopotin laulufestivaaleille Puolassa vuonna 1973. Hän valitsi kilpailukappaleikseen kantaaottavat pop-laulut ”Pieni laulu vapaudesta” ja ”Siskot, veljet”. Ne saivat yleisöltä erinomaisen vastaanoton, mutta palkintojenjaossa Kuoppamäen nimeä ei yllättäen mainittu lainkaan. Myöhemmin tulkkina toiminut puolalainen nuori nainen kertoi, että Moskovasta tulleessa sähkeessä oli määrätty, ettei Kuoppamäki saa voittaa kilpailua. Kuoppamäen mukaan tapauksen taustalla olivat suomalaiset taistolaiset, jotka olivat jo aiemmin kesällä 1973 yrittäneet estää hänen esiintymisensä Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaalilla Itä-Berliinissä.[67]

Sopotin festivaalien jälkeen Kuoppamäki kirjoitti huoneessaan tuoreiden tapahtumien innoittamana kappaleen ”Kultaa tai kunniaa”, josta muodostui yksi hänen suurimmista hiteistään. Se voitti vuoden 1973 Syksyn sävelen ja nousi listaykköseksi.[68][69] Kappaleen menestyksen myötä ilmestyi Kultaa tai kunniaa -albumi, joka myi nopeasti kultalevyyn oikeuttavat 25 000 kappaletta. Sille ei nimikappaleen lisäksi sisältynyt muita suuria hittejä.[70] Vielä vuoden 1973 joulumarkkinoille ilmestyi joululevy Lapsuuteni lumijoulu, jolla esiintyivät Kuoppamäen lisäksi Piritta Perälä sekä lapsiryhmä. Albumista tuli monen vuoden joulumyynnin menestystuote.[71]

Kiivas levytystahti jatkui vuonna 1974. Heti vuoden alussa ilmestyi uusi albumi Aurinkomaa, jonka monista kappaleista välittyi Kuoppamäen hengellinen kehitys. Yksi niistä oli nimikappale ”Aurinkomaa”, joka ylsi saman vuoden Suomen euroviisukarsinnassa neljänneksi. Kaupallisesti Aurinkomaa-albumi ei menestynyt yhtä hyvin kuin muutamat edelliset levyt. Syksyllä ilmestyi vuoden toinen studioalbumi, Väinämöinen. Sen nimi, kansikuva ja osa kappaleistakin sai inspiraation Kalevalasta. Nimikappale ”Väinämöinen” sijoittui Syksyn sävel -kilpailun seitsemänneksi, mutta tämän jälkeen Kuoppamäki ei enää päässyt siihen mukaan. Itse albumi oli Kuoppamäen vähiten myynyt moneen vuoteen. Se oli myös viimeinen albumi, jolla soitti taustayhtye Castanja. Yhtyeen kitaristi Kari Hillo on kertonut, että sen jäsenet eivät enää jaksaneet lähteä pitkille esiintymismatkoille, kun taas Kuoppamäen mukaan yhteistyö päättyi linjaristiriitoihin.[72]

Vuonna 1975 Kuoppamäki otti jälleen osaa euroviisukarsintaan, mutta kilpailukappale ”Hyvästi ystäväni” karsiutui jo semifinaalissa. Samana vuonna ilmestyi uutta tyylilajia edustanut albumi Viivy vielä hetki, jolla Kuoppamäki kokeili mahdollisuuksiaan viihdelaulajana. Koska yhteistyö taustayhtye Castanjan kanssa oli päättynyt, nauhoitettiin lauluraidat pääasiassa espanjalaisen Belter Records -yhtiön taustojen päälle. Musiikillinen uudistuminen ei täysin onnistunut, sillä Viivy vielä hetki jäi kohtuullisen vähälle huomiolle.[73] Levy-yhtiö Satsangan toiminta oli osoittautunut pidemmän päälle kannattamattomaksi, eikä Kuoppamäki enää saavuttanut suuria hittejä.[1] Lisäksi tekijänoikeusriita vanhan levy-yhtiön EMIn kanssa oli heikentänyt laulajan taloutta.[74]

Jukka Kuoppamäen musiikillinen tyyli jatkoi laajenemistaan vuoden 1976 alussa ilmestyneellä albumilla Päng päng. Levyn taustamuusikoihin lukeutuivat Jörgen Petersen ja Pentti Lasanen, jotka myös sovittivat osan kappaleista. Levyn kantava laulu oli ”Kaunis morsian”, jolla Kuoppamäki osallistui Mallorcan iskelmäfestivaaleille. Mukana oli myös muutaman vanhan hitin uusintaversio.[75]

Heinä-elokuun vaihteessa 1976 pastori Helmer Knutar ehdotti Kuoppamäelle, että tämä lähtisi Länsi-Saksan Stuttgartiin opiskelemaan papiksi, ja palaisi sen jälkeen rakentamaan hänen kanssaan kristiyhteisöä Suomeen. Kuoppamäki päätti vastata haasteeseen ja jättää musiikkiuran taakseen. Vuoden 1976 jälkipuoliskolla ilmestynyt albumi Miljoona hikistä kilometriä olikin Kuoppamäen jäähyväisalbumi suomalaisille ennen muuttoa Länsi-Saksaan opiskelemaan teologiaa. Tämä albumi erosi jälleen tuotannollisesti edeltäjistään, sillä kappaleet olivat sovitukseltaan pienimuotoisempia ja aihepiiriltään syvällisempiä. Syksyllä 1976 järjestettiin Helsingin Finlandia-talolla Kuoppamäen uran 15-vuotisjuhlakonsertti.[76]

Tammikuussa 1977 Kuoppamäki myi soittimensa pois olettaen, ettei tarvitse niitä enää.[77] Stuttgartiin Kuoppamäki muutti saman vuoden huhtikuussa.[78] Vaikka keikkailu oli tarkoitus lopettaa, jatkoi Kuoppamäki levyttämistä sekä laulujen tekemistä itselle ja muille artisteille. Ensimmäinen Länsi-Saksaan muuton jälkeen ilmestynyt albumi oli loppuvuodesta 1977 julkaistu Pilvet. Sen kappaleet sävellettiin Stuttgartin pappisseminaarissa, ja sanoituksista välittyy katse elettyyn elämään, koti-ikävä ja ensimmäisen lukukauden teemat. Albumi jäi vaille suuren yleisön huomiota, sillä Kuoppamäki ei ollut Suomessa parrasvaloissa ja keikkailemassa. Samoin kävi Kuoppamäen viimeiselle Satsanga-albumille Rakkautta maailmaan, jota on pidetty hänen tuntemattomimpana levynään. Albumin teemat ovat pitkälti samoja kuin edellisellä Pilvet-levyllä.[79]

Kuoppamäen oman levy-yhtiön Satsanga Recordsin toiminta päättyi varojen puutteeseen kesäkuun lopulla 1979. Äänitealan lamakausi oli alkanut vuosikymmenen jälkipuoliskolla, minkä lisäksi Satsangan tärkeä asiakas, Polymusiikki, oli tehnyt konkurssin, aiheuttaen tuolloin Satsangalle 150 000 markkaa velkaa. Talouden kiristyessä Kuoppamäki oli useiden vuosien ajan joutunut rahoittamaan Satsangan toimintaa omilla varoillaan, ja nyt vekselit lankesivat hänen maksettavikseen. Henkilökohtaisten talousvaikeuksien vuoksi Kuoppamäki joutui myymään Helsingissä sijaitsevan asuntonsa sekä arvoesineet, minkä jälkeen velkaa jäi vielä satoja tuhansia markkoja. Sitä hän maksoi Teosto-tuloistaan pois vielä vuosien ajan.[80]

Hiljainen 1980-luku (1980–1989)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmen vuoden opiskelun jälkeen Jukka Kuoppamäki vihittiin papiksi vuonna 1980.[81] Suomalaisesta musiikkimaailmasta Kuoppamäki alkoi sen sijaan siirtyä syrjään. Hän teki vielä kappaleita erityisesti muille artisteille, mutta vuonna 1983 tuotanto keskeytyi kokonaan. Koko loppuvuosikymmenen ajan Kuoppamäen sävellyksiä ei päätynyt muiden artistien levyille kuin yksi. Myös Kuoppamäen oma levytystuotanto kuihtui lähes olemattomiin. Kun hän 1970-luvulla oli julkaissut noin kaksikymmentä studioalbumia, 1980-luvulla pitkäsoittoja ilmestyi vain kolme.[82] Satunnaisesti Suomen-vierailuilla tehdyt levyt jäivät kaupallisesti muun tarjonnan jalkoihin.[1] Kokoelmia ilmestyi neljä.[83]

Vuosikymmenen ensimmäinen oma levytys oli Finnlevylle tehty single Prinssejä ja prinsessoita / Ei rakkaus ole mitä luullaan. Vuonna 1982 ilmestyi Discophonin Kerberos-levymerkillään julkaisema albumi Puolesta, ei vastaan. Albumi ei kuitenkaan myynyt oletetusti, eikä Kuoppamäki siksi raaskinut kysyä sopimuksen jatkamista. Vuonna 1983 Osmo Ruuskasen Bluebird-levymerkki julkaisi livelevyn Villi lintu, joka oli äänitetty konsertissa Studio Juliuksessa.[84] Bluebird julkaisi lisäksi vuonna 1986 Kuoppamäen studioalbumin Kuningas tai kerjäläinen, mutta myös tämä levy jäi vähälle huomiolle. Tuolloin suomalaisen iskelmän on katsottu eläneen suurta lamakautta, kun kuluttajat käänsivat katseensa Eppu Normaalin, Dingon ja Topi Sorsakosken kaltaiseen rockmusiikkiin, jossa yhdisteltiin rockin äänimailmaa ja iskelmällisiä tarinoita.[83]

Kuoppamäen parhaiten menestynyt 1980-luvun albumi on todennäköisesti vuonna 1989 julkaistu kahden LP:n kokoelma Parhaat – 24 suosikki-iskelmää, joka tunnetaan myös nimellä Iskelmäkansio.[83]

Lauluntekijän uusi tuleminen (1990–1999)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljän vuoden taon jälkeen Jukka Kuoppamäki palasi Suomessa levytysstudioon vuonna 1990. Tuolloin ilmestyi joululevy Joulu tulee laulamalla, jolla esiintyivät myös Jukka Kuoppamäen tytär Inka Kuoppamäki sekä Eeva-Leena Sariola. Albumin julkaisi Kerberos, ja se oli samalla Kuoppamäen ensimmäinen levy, joka julkaistiin myös CD:nä.[85]

Vuonna 1992 täytti 50 vuotta, minkä kunniaksi häneltä muun muassa ilmestyi uusi albumi. Base-Beat-yhtiön julkaisema Kerran vielä palaan sai musiikin ammattilaisilta hyvän vastaanoton, ja elokuussa 1992 paikallisradioiden toimittajat valitsivat sen kuukauden levyksi. Kaupallinen myynti sen sijaan epäonnistui, kun ulkomailla painettuja levyjä ei saatu ajoissa markkinoille, vaan CD-levyt juuttuivat tulliin. Seuraavaksi levy-yhtiö Base-Beat meni konkurssiin, minkä myötä Kerran vielä palaan katosi pian kokonaan markkinoilta.[86]

Lauluntekijänä vuosi 1992 oli Kuoppamäelle menestyksekäs.[87] Katri Helenan laulama ”Anna mulle tähtitaivas” sekä Dannyn ja Aikamiesten tulkitsema ”Tämä taivas, tämä maa” olivat molemmat suuria hittejä.[88][89] Molempien kappaleiden on sittemmin katsottu saavuttaneen ikivihreän aseman.[1] Uusien hittien myötä Kuoppamäen lauluille tuli lisää kysyntää, ja vuonna 1993 hänen kirjoittamia kappaleitaan levyttivät muun muassa Kake Randelin, Eija Sinikka ja Annikki Tähti. Seuraava suuri hitti oli Katri Helenan vuonna 1994 levyttämä ”Lähemmäksi”. Myös Dannyn yhdessä Aikamiesten kanssa esittämät ”Kalliosaari” ja ”Ikuisesti sinun” saavuttivat kohtuullista huomiota.[90] Jukka Kuoppamäen kirjoittama ja Jari Sillanpään esittämä ”Satulinna” oli iso menestys vuonna 1995.[91] Siitä muodostui Sillanpään esikoisalbumin suurin hitti, ja se on sittemmin saavuttanut korkeita sijoituksia kaikkien aikojen iskelmää valittaessa.[92][93][94]

Menestyksen myötä Kuoppamäki alkoi aktivoitua laulunteon lisäksi myös esittäjänä.[1] Vuonna 1996 Kuoppamäki perusti Taika-tyttärensä kanssa kansanmusiikkiryhmän, joka esiintyi erilaisten kokoonpanojen kanssa, ja lauloi Kuoppamäen vuosien varrella kirjoittamia pelimannilauluja. Niitä julkaistiin pääsiäisenä 1997 ilmestyneellä Jukan ja Taikan yhteislevyllä Laulun taika. Warner Musicin julkaiseman albumin kappale ”Sade on mun kyyneleeni” nousi soittolistalle.[95] Pian Warner Music kysyi Kuoppamäeltä myös omaa soololevyä joulumarkkinoille. Tuloksena oli Aika näyttää -albumi, jota pidetään yhtenä Kuoppamäen onnistuneimmista. Se myi kultalevyyn oikeuttavat 20 000 kappaletta ja oli korkeimmillaan albumilistan sijalla 24. Menestys oli kaupallisella mittapuulla mitaten parasta sitten vuoden 1973. Vielä vuoden 1997 lopulla julkaistiin Jukka ja Taika Kuoppamäen yhteinen joululevy Joulun taika.[96]

Vuonna 1998 ilmestyi Jukka ja Taika Kuoppamäen kolmas ja viimeinen yhteislevy Lemmen taika.[97] Kuoppamäki julkaisi myös omaelämäkerrallisen teoksen Elämän valtatie.[1] Seuraava kirja Sanat kuin laulut ilmestyi vuonna 1999. Se sisälsi 40 Kuoppamäen laulun sanat sekä tarinat niiden syntyyn liittyen. Samana vuonna julkaistiin uusi studioalbumi Tästä alkaa rakkaus, joka nousi listasijalle 21. Singlekappale ”Pikajuna pohjoiseen” ylsi Radio Suomen soittolistan kärkeen. Tämän albumin jälkeen Kuoppamäen levymyynti kääntyi jälleen laskusuuntaiseksi.[98]

Aivan vuosituhannen lopulla Kuoppamäki laajensi toimenkuvaansa kirjoittamalla kesäteatterinäytelmän. Kesällä 1999 Turun Samppalinnan kesäteatterissa ryhdyttiin esittämään Jukka Kuoppamäen elämään pohjautuvaa näytelmää Sininen ja valkoinen.[1][99] Se oli Samppalinnan siihanastisen historian suosituimpia esityksiä.[100]

Seilausta levy-yhtiöiden välillä (2000–2009)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka Kuoppamäki vietti 40-vuotistaiteilijajuhlaansa vuonna 2000, ja hänelle myönnettiin elämäntyöstään Erikois-Emma. Lisäksi julkaistiin Kuoppamäen siihen asti kattavin kokoelma Kaikki parhaat.[101] Vuonna 2001 ilmestyi jälleen kaksi uutta kokoelmaa sekä uusi studioalbumi Sininen.[1] Kuoppamäki itse oli albumiin tyytyväinen, ja kappale ”Sininen kuu” oli tarkoitus julkaista singlenä. Kuoppamäen mukaan hänen levy-yhtiönsä Warner Music väitti teettäneensä sellaisen, vaikka sellaista ei todellisuudessa ollut olemassakaan. Kuoppamäki loukkaantui ja lähti yhtiöstä.[102]

Warner Musicista Kuoppamäki siirtyi vuonna 2001 Poptorille. Yhteistyö alkoi samana vuonna ilmestyneellä Parhaat-kokoelmalla. Ensimmäinen studiolevy oli vuonna 2002 ilmestynyt Vanhaa viiniä, jonka kappaleella ”Vain fantasiaa” Kuoppamäki pyrki Euroviisuihin.[103] Vuosien 2003 ja 2004 kesinä Kuoppamäki toimi Tammerkosken sillalla -televisio-ohjelman juontajana,[9] mikä innoitti hänet työstämään enimmäkseen lainakappaleita sisältäneen Romanssi-albumin (2003).[1] Vuonna 2004 julkaistiin albumi Minun lauluni, joka koostui pääasiassa vanhojen levytysten uusioversioista. Albumi jäi Kuoppamäen viimeiseksi Poptorille tekemäksi projektiksi, sillä omien sanojensa mukaan hän ei saanut yhtiöltä tietoja levyjen myyntiluvuista, eikä pankkitililleen rojalteja.[104]

Poptori-yhteistyön päätyttyä Kuoppamäki solmi levytyssopimuksen vanhan levy-yhtiönsä EMIn kanssa. Kesäkuussa 2006 ilmestyi albumi Suuret tunteet, jonka tunnetuimpia kappaleita ovat ”Sinussa on valo” ja ”Sä kosketit mua”. Levyn musiikkia Kuoppamäki vertasi hänen 1970-luvun materiaaliinsa. Suuret tunteet soi kohtuullisen paljon radiossa, mutta siitä ei muodostunut menestystä. Vuonna 2006 Kuoppamäki oli myös ehdokkaana Iskelmä-Finlandia -kilpailussa.[1][9][105][106]

Vuoden 2007 alussa Kuoppamäki osallistui Suomen euroviisukarsintaan kahdella kappaleella. ”Pikajuna” karsiutui, mutta ”Levitä siivet” pääsi finaaliin ja sijoittui kymmenenneksi.[107] Molemmat kappaleet julkaistiin helmikuussa 2008 ilmestyneellä Suuret tunteet -albumin uudella versiolla.[108]

Kuoppamäki lähetti EMIlle uusia kappaleita, jotka oli tarkoitus julkaista uudella studioalbumilla vuonna 2008. Levy-yhtiö oli kuitenkin ajautunut talousvaikeuksiin, jolloin se poisti maailmanlaajuisesti listoiltaan heikommin menestyneitä esittäjiä. Kuoppamäki kuitenkin levytti EMI:lle vielä kaksi kappaletta, uudet versiot kappaleista ”Mies ja kitara” ja ”Anna mulle tähtitaivas”. Ne ilmestyivät toukokuussa 2009 EMIn tuottamalla kolmen CD-levyn kokoelmalla Mies ja kitara, minkä jälkeen yhteistyö päättyi.[109]

Viime vuodet (2010–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden levy-yhtiön löytäminen osoittautui haastavaksi. Lopulta Kuoppamäki siirtyi hiljattain perustetulle Unja Recordsille, joka lokakuussa 2010 julkaisi Kuoppamäen studioalbumin Kun maailma muuttui. Sillä Kuoppamäki siirtyi iskelmästä folk-juurilleen. Albumin tunnetuin laulu on sen nimikappale ”Kun maailma muuttui”, joka soi paljon Radio Suomessa.[110]

Lokakuussa 2010 Kuoppamäki julkaisi albumin Kun maailma muuttui, jolla hän palasi folk-juurilleen ja kantaaottavien laulujen pariin. Levyn kappaleet vaihtelivat folkista rautalanka-beatiin, countryyn ja psykedeeliseen rock-iskelmään. Kantaaottavien laulujen lisäksi levy sisälsi myös lauluja rakkaudesta ja kotimaasta.[111] Levyn nimitaita nousi lokakuussa 2010 Radio Suomen soitetuimmaksi kappaleeksi.[112]

Vuonna 2008 Kuoppamäki oli perustanut Saksassa seurakuntansa muusikoiden kanssa folk-yhtyeen Big Family, joka teki hyväntekeväisyyskonsertteja Dortmundissa ja sen lähikaupungeissa. Yhtye äänitti myös levyn Zukunftslieder. Vuonna 2011 ilmestyi toinen levy Zusammen.[113]

Vuosien 2011 ja 2012 vaihteessa Kuoppamäki alkoi suunnitella seuraavaa albumiaan Unja Recordsille. Kotiinpaluu-niminen levy julkaistiin lopulta elokuussa 2012. Albumista oli tarkoitus tehdä folk rock -tyylinen, mutta lopulta levylle päätyi lähes koko amerikkalaisen juurimusiikin kirjo. Kotiinpalun radiohitiksi muodostui kappale ”Väärinpeluri”.[114]

Syksyllä 2014 Basam Books julkaisi Jukka Kuoppamäen elämäkertakirjan ja Rocket Records viiden tupla-CD:n sarjan, joka sisältää valtaosan Kuoppamäen 1960–1970-luvun levytyksistä.

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun puolivälissä Kuoppamäki esitti ja kirjoitti silloin muodissa ollut folk-musiikkia. Folk-kauden jälkeen Kuoppamäen tyylilaji vaihtui brittiläiseen ja amerikkalaiseen poppiin, mutta koska hän ei omien sanojensa mukaan osannut kirjoittaa kyseisen genren kappaleita, hän joutui tyytymään käännösversioihin. Lopulta Suomi-iskelmään siirryttyään Kuoppamäki tunsi olevansa lauluntekijänä omalla maaperällään. Kuoppamäki on kertonut, että hän koki työlääksi päästä eroon 1950-luvun naiiveista iskelmäsanoituksista loppusointuineen. Oma tyyli alkoi löytyä 1960-luvun lopulla.[115]

Suurin osa Kuoppamäen kappaleista on syntynyt sanat ja sävel rinnakkain. Seuraavaksi eniten hän on tehnyt lauluja sanoituksina muiden sävellyksiin. Niistä suurimmassa osassa kyse on ollut ulkomaalaisten kappaleiden suomennoksista. 1970-luvun puolivälissä Kuoppamäki aloitti sanoittaja Chrisse Johanssonin kanssa yhteistyön, jossa hän jättäytyi pelkän säveltäjän rooliin. Tällä kaavalla he tekivät 1970-luvun jälkipuoliskolta 1980-luvun alkuun yli viisikymmentä levytettyä laulua. Suurimpia hittejä olivat Tapani KansanR-A-K-A-S” (1976), Eino Valtasen ”No justiinsa juu” (1978), Lea Lavenin ”Rotunainen” (1979), Bamperosin ”Tule kanssani kylpyyn” (1980) sekä Reijo KallionViikonloppuisä” (1980).[116]

Kuoppamäen musiikillisia esikuvia ovat olleet The Beatles ja The Rolling Stones, joiden tuotantoa hän myös levytti suomeksi 1960-luvulla.[117]

Musiikillisesti tuotteliainta aikaa Kuoppamäelle oli 1970-luku, jolloin häneltä ilmestyi vieraskieliset albumit ja kokoelmat mukaan lukien noin kolmekymmentä pitkäsoittojulkaisua.[118] Yksistään vuonna 1973 albumeja ilmestyi seitsemän.[119]

Teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtaosa Kuoppamäen kappaleista käsittelee rakkautta.[7] Muita yleisiä aiheita ovat Suomi ja ihmisen ikuinen kaipaus.[6] Lauluissa esiintyy usein myös matkustaminen, erityisesti junaa käyttäen.[120] Kuoppamäkeä ei mielletä yhteiskunnallisten laulujen tekijäksi, mutta hänen tuotannostaan löytyy silti jonkin verran myös kantaaottavaa materiaalia, josta esimerkkeinä käyvät kappaleet ”Harmaat miehet”, ”Pieni laulu vapaudesta” ja ”Vastavirtaan”. Erityisesti pasifismi on teemana säilynyt hänen musiikissaan aina 1960-luvulta asti. Yhteiskunnallisia aiheita enemmän Kuoppamäki käsittelee teemoja, jotka peilaavat hänen henkistä maailmankatsomustaan.[7] Varsinaisia hengellisiä lauluja Kuoppamäki on kuitenkin levyttänyt vasta 2000-luvulla.[121]

Kotiseuturakkaus on ollut pysyvä teema Kuoppamäen musiikissa 1970-luvulta lähtien. Vuonna 1972 ilmestyneen ”Sinisen ja valkoisen” jälkeen lähes jokaisella albumilla on ollut aihepiiriä sivuava laulu. Teema oli esillä erityisesti niinä Saksan vuosina, kun Kuoppamäki ei työkiireiden ja lyhyiden lomien vuoksi päässyt käymään Suomessa. Vuonna 2014 Kuoppamäki julkaisi albumin Perintö, joka käsitteli hänen vanhaa kotikaupunkia Helsinkiä.[122]

Hyppykeppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopotin laulufestivaaleilla 1973 Jukka ja taustayhtyeeseen kuulunut Mikko Kuoppamäki näkivät puolalaisen folk-tähti Maryla Rodowiczin taustayhtyeessä käytettävän omituista soitinta. Jukka oli sitä mieltä, että vastaava tarvittaisiin myös heidän yhtyeeseen. Suomeen palattuaan Mikko haki rautakaupasta tukevan bambuseipään, musiikkikaupasta kiinalaiset puukellot ja kellarista vanhan hi-hatin lautaset, tangon ja jousen. Näistä osista hän rakensi instrumentin, joka nimettiin hyppykepiksi. Se nähtiin vuoden lopulla television Syksyn sävel -kilpailussa, jonka Jukka Kuoppamäki voitti kappaleella ”Kultaa tai kunniaa”. Mikko soitti hyppykeppiä myös Jukan keikoilla sekä vuoden 1974 euroviisukarsinnassa.[123] Hyppykepistä tuli Jukka Kuoppamäen tavaramerkki.[4]

Perhe ja suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirpa ja Jukka Kuoppamäen häät Meilahden kirkossa 11. marraskuuta 1962.

Jukka Kuoppamäki tapasi vaimonsa Sirpa Kuoppamäen (o.s. Salonen) lauttasaarelaisissa kouluhipoissa. He avioituivat Meilahden kirkossa 11. marraskuuta 1962 Kuoppamäen ollessa 20-vuotias.[2]

Jukka ja Sirpa Kuoppamäellä on kaikkiaan seitsemän lasta, neljä poikaa ja kolme tytärtä, jotka ovat syntyneet vuosina 1963–1983.[2] Pojista oikeustieteen tohtori Petri Kuoppamäki (s. 1964) toimii kilpailuoikeuden osa-aikaisena professorina Helsingin yliopistossa.[124] Kuoppamäen tyttäret Anna, Inka ja Taika ovat isänsä tavoin laulajia.[1] Anna Kuoppamäen johtama Wilma-yhtye saavutti mainetta neljällä vuosina 1992–2000 julkaistulla albumillaan. Inka teki sooloartistina ensilevytyksensä vuonna 1990 ja nousi vuonna 1996 myyntilistoille debyyttialbumillaan Tomua tuulessa. Taika puolestaan teki Jukan kanssa 1990-luvulla yhteislevyjä.[125]

Lapsenlapsia Jukka ja Sirpa Kuoppamäellä oli vuonna 2008 yhteensä kahdeksan.[1][2]

Jukka Kuoppamäki on kirjailija Zachris Topeliuksen jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Topelius oli Kuoppamäen isoäidin isoisä.[22]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoppamäki liittyi 1960-luvulla SDP:hen, mutta erosi siitä 1970-luvun alussa, kun puolueen opetusministeri Ulf Sundqvist ilmoitti mielipiteenään, että tekijänoikeustulot tulisi ottaa valtiolle ja jakaa edelleen eteenpäin poliittisin perustein. Kuoppamäki vierasti ajatusta, että hän myisi mielipiteenvapautensa ”politiikan alttarille”.[126]

Vuonna 1975 Kuoppamäki oli eduskuntavaalien ehdokkaana Suomen Perustuslaillisen Kansanpuolueen riveissä, mutta ei tullut valituksi.[1] Ehdokkuus saavutti kuitenkin paljon julkisuutta. Ääniä Kuoppamäki sai noin 3 000. Vaalikampanjan aikana hän levytti kappaleen ”Lippu salkoon”, joka tuli tutuksi puolueen tilaisuuksissa.[127]

Vuonna 2004 Kuoppamäki pyrki Euroopan parlamenttiin kokoomuksen ehdokkaana. Hänen keräämänsä 4 138 ääntä eivät kuitenkaan riittäneet meppipaikkaan.[128] Kuoppamäen mukaan Kokoomus ei häntä ehdokkaaksi pyytäessään ajatellut läpimenomahdollisuuksia, vaan lisä-ääniä. Kuoppamäki on ilmoittanut, ettei aio enää lähteä mukaan puoluepolitiikkaan.[129]

Sijoitukset Suomen euroviisukarsinnoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1971: ”Uinu poikani vain” (2.)[6]
  • 1972: ”Kaukana oot ja lähellä aivan” (7.)
  • 1973: ”Onnen maa” (6.)
  • 1974: ”Aurinkomaa” (4.)[4]
  • 1975: ”Hyvästi ystäväni” (karsiutui semifinaalissa.)
  • 2007: ”Levitä siivet” (10.), ”Pikajuna” karsiutui alkukarsinnassa

Salanimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antti Aho[130]
  • Jokeri[130]
  • Kuikka Pasi
  • Kurki Reijo
  • Max
  • Meriniemi Ilkka
  • Modeno-Piatti[130]
  • Niemi Eino
  • Robinson-Lee
  • Salava Pia

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Numero albumin julkaisuvuoden jälkeen ilmoittaa listasijoituksen Suomen virallisella albumilistalla.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jukka Kuoppamäki: Elämän valtatie, Warner Music Finland Oy, 1998
  • Jukka Kuoppamäki: Sanat kuin laulut: 40 tarinaa. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24671-9. . Kirja sisältää sanat 40 lauluun ja pienen tarinan kunkin synnystä.
  • Jukka Kuoppamäki (toim. Juha Rantala): Sinne ja takaisin – matka Euroopan sydämeen. Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-296-1.
  • Sininen ja valkoinen, Suomalaisia sielunmaisemia, Minerva 2010

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuoppamäki, Jukka & Rantala, Juha (toim.): Sinne ja takaisin – Matka Euroopan sydämeen. Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-296-1.
  • Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja 1. Tampere: Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-08-6.
  • Veikko Tiiton sivusto
  • Timo Pennanen: Sisältää hitin - Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q Pälli, Erkki & Kaivanto, Petri: Pomus - Pomus.net - Jukka Kuoppamäki pomus.net. Viitattu 16.3.2011.
  2. a b c d e f g h i j Jukka Kuoppamäki: Vaimo löytyi kouluhipoista Iltalehti. Viitattu 1.12.2011.
  3. Jukka Kuoppamäki: Kansa lyö kirkkoa kuin vierasta sikaa 12.12.2014. Studio55.fi. Viitattu 28.7.2016.
  4. a b c Jukka Kuoppamäki: Aurinkomaa yle.fi/elavaarkisto. Viitattu 14.3.2011.
  5. Biografia Jukkakuoppamaki.net. Viitattu 13.3.2016.
  6. a b c d e f g Sinivalkoiset suosikit -albumin kansilehtinen, kirjoittanut Maarit Niiniluoto 26.2.2001.
  7. a b c Kuoppamäki & Rantala: s. 199.
  8. a b c Kuoppamäki & Rantala: s. 14.
  9. a b c d Auraviihde - Jukka Kuoppamäki Auraviihde.fi. Viitattu 13.3.2011.
  10. Kuoppamäki & Rantala: s. 17.
  11. Kuoppamäki & Rantala: s. 21.
  12. Kuoppamäki & Rantala: s. 22.
  13. Kuoppamäki & Rantala: s. 23.
  14. a b Kuoppamäki & Rantala: s. 24.
  15. a b Kuoppamäki & Rantala: s. 27.
  16. a b Kuoppamäki & Rantala: s. 29.
  17. Wikman, Lasse: Kymmenen laulua - elämän valtatieltä Elvis ry. Viitattu 22.8.2016.
  18. a b Kuoppamäki & Rantala: s. 30.
  19. Kuoppamäki & Rantala: s. 30–31.
  20. Kuoppamäki & Rantala: s. 33.
  21. Kuoppamäki & Rantala: s. 33–35.
  22. a b c Wikman, Lasse: Jukka Kuoppamäki elvisry.fi. Viitattu 13.3.2011.
  23. Kuoppamäki & Rantala: s. 35.
  24. Kuoppamäki & Rantala: s. 36.
  25. Kuoppamäki & Rantala: s. 37.
  26. Kuoppamäki & Rantala: s. 38.
  27. Kuoppamäki & Rantala: s. 39.
  28. Kuoppamäki & Rantala: s. 40.
  29. Kuoppamäki & Rantala: s. 41–42.
  30. Jukka Kuoppamäki veikkotiitto.fi. Viitattu 14.3.2011.
  31. Kuoppamäki & Rantala: s. 42.
  32. Kuoppamäki & Rantala: s. 42–43.
  33. Kuoppamäki & Rantala: s. 43–44.
  34. Elävä arkisto, Yle
  35. Kuoppamäki & Rantala: s. 45.
  36. Rytsä, Paavo: Janne Tulkki: Rakkaus on sininen Yle.fi. 1.2.2008. Yle. Viitattu 13.12.2014.
  37. Kuoppamäki & Rantala: s. 48–49.
  38. Kuoppamäki & Rantala: s. 50–51.
  39. Kuoppamäki & Rantala: s. 52.
  40. Kuoppamäki & Rantala: s. 53.
  41. Sisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1961 Suomen listahistoria. Viitattu 22.8.2016.
  42. a b Lindfors, Jukka: Jukka Kuoppamäki huomasi pärjäävänsä omillaan YLE Elävä arkisto. Viitattu 21.11.2011.
  43. Kuoppamäki & Rantala: s. 53–54.
  44. Jake Nyman: Onnenpäivät 2, s. 229. Tammi, 1995. ISBN 951-31-0573-3.
  45. Kuoppamäki & Rantala: s. 55.
  46. Kuoppamäki & Rantala: s. 57–58.
  47. Kuoppamäki & Rantala: s. 58.
  48. Kuoppamäki & Rantala: s. 58–59.
  49. Kuoppamäki & Rantala: s. 61–62.
  50. Kuoppamäki & Rantala: s. 62.
  51. Kuoppamäki & Rantala: s. 63.
  52. Kuoppamäki & Rantala: s. 64.
  53. Kuoppamäki & Rantala: s. 65.
  54. Kuoppamäki & Rantala: s. 66.
  55. Kuoppamäki & Rantala: s. 67–68.
  56. Kuoppamäki & Rantala: s. 69–70.
  57. Kuoppamäki & Rantala: s. 71.
  58. Kuoppamäki & Rantala: s. 73.
  59. Kuoppamäki & Rantala: s. 76.
  60. a b Lehtonen, s. 283.
  61. Kuoppamäki & Rantala: s. 79.
  62. Kuoppamäki & Rantala: s. 80.
  63. Kuoppamäki & Rantala: s. 81.
  64. Kuoppamäki & Rantala: s. 86.
  65. Kuoppamäki & Rantala: s. 91–92.
  66. Kuoppamäki & Rantala: s. 91–92.
  67. Kuoppamäki & Rantala: s. 94–95.
  68. Kuoppamäki & Rantala: s. 95–96.
  69. a b c d e f g Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 186. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  70. Kuoppamäki & Rantala: s. 97.
  71. Kuoppamäki & Rantala: s. 98.
  72. Kuoppamäki & Rantala: s. 100–102.
  73. Kuoppamäki & Rantala: s. 110–111.
  74. Kuoppamäki & Rantala: s. 111.
  75. Kuoppamäki & Rantala: s. 113.
  76. Kuoppamäki & Rantala: s. 114–115.
  77. Kuoppamäki & Rantala: s. 116.
  78. Kuoppamäki & Rantala: s. 134.
  79. Kuoppamäki & Rantala: s. 116–117.
  80. Kuoppamäki & Rantala: s. 118–120.
  81. Kuoppamäki & Rantala: s. 139.
  82. Kuoppamäki & Rantala: s. 155.
  83. a b c Kuoppamäki & Rantala: s. 158.
  84. Kuoppamäki & Rantala: s. 155–157.
  85. Kuoppamäki & Rantala: s. 158–159.
  86. Kuoppamäki & Rantala: s. 159–160.
  87. Kuoppamäki & Rantala: s. 161.
  88. Kuoppamäki & Rantala: s. 162.
  89. Kuoppamäki & Rantala: s. 164–165.
  90. Kuoppamäki & Rantala: s. 165.
  91. Kuoppamäki & Rantala: s. 166.
  92. Glad, Laura: Jari Sillanpää sai yllättävää palautetta - fani ryntäsi takahuoneeseen 5.7.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 16.8.2016.
  93. Myllymäki, Iiro: Kaikkien aikojen 300 parasta iskelmää valittiin 25.6.2016. Iskelmä. Viitattu 16.8.2016.
  94. Sillanpään Satulinna sukelsi suomalaisten sydämiin 5.11.2016. Taloussanomat. Viitattu 16.8.2016.
  95. Kuoppamäki & Rantala: s. 168–169.
  96. Kuoppamäki & Rantala: s. 170–171.
  97. Kuoppamäki & Rantala: s. 171.
  98. Kuoppamäki & Rantala: s. 172–173.
  99. Kuoppamäki & Rantala: s. 173.
  100. Kuoppamäki & Rantala: s. 177.
  101. Kuoppamäki & Rantala: s. 178.
  102. Kuoppamäki & Rantala: s. 179–180.
  103. Kuoppamäki & Rantala: s. 180–181.
  104. Kuoppamäki & Rantala: s. 182.
  105. Kuoppamäki & Rantala: s. 183.
  106. Kuoppamäkien vahva suhde Iltalehti. Viitattu 17.8.2016.
  107. Muistathan: Suomen karsinnat 2007 2. lokakuuta 2010. viisukuppila.fi. Viitattu 1.12.2011.
  108. Kuoppamäki & Rantala: s. 184.
  109. Kuoppamäki & Rantala: s. 184–185.
  110. Kuoppamäki & Rantala: s. 189–191.
  111. Sony Music Entertainment Finland – Jukka Kuoppamäki sonymusic.fi. Viitattu 21.11.2011.
  112. Soitetuimmat 4.10. - 10.10.2010 yle.fi/radiosuomi. Viitattu 21.11.2011.
  113. Kuoppamäki & Rantala: s. 187–188.
  114. Kuoppamäki & Rantala: s. 191.
  115. Kuoppamäki & Rantala: s. 52–53.
  116. Kuoppamäki & Rantala: s. 112–113.
  117. Kuoppamäki & Rantala: s. 63.
  118. Kuoppamäki & Rantala: s. 58.
  119. Kuoppamäki & Rantala: s. 99–100.
  120. Kuoppamäki & Rantala: s. 56.
  121. Kuoppamäki & Rantala: s. 200.
  122. Jukka Kuoppamäki: Muistakaa rakastaa kotiseutuanne! 4.2.2014. Helsingin Uutiset. Viitattu 16.8.2016.
  123. Kuoppamäki & Rantala: s. 21.
  124. http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=julkaisut/kilpailuviraston-uutisia&sivu=uut/u-2009-1-5
  125. Kuoppamäki & Rantala: s. 168.
  126. Kuoppamäki & Rantala: s. 106.
  127. Kuoppamäki & Rantala: s. 107.
  128. Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät HS Extra. Viitattu 1.12.2011.
  129. Kuoppamäki & Rantala: s. 108.
  130. a b c Harri Hirvi & Viihdemusiikin Ystävien Seura ry: Musiikin salanimiä ja nimimerkkejä 3. heinäkuuta 2007. Viitattu 1.12.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Jukka Kuoppamäki -sitaatteja.