Jukka Kuoppamäki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jukka Kuoppamäki
Jukka Kuoppamäki Vihreät Niityt iskelmätapahtumassa 2006.jpg
Jukka Kuoppamäki Vihreät Niityt -musiikkitapahtumassa heinäkuussa 2006.
Syntynyt 1. syyskuuta 1942 (ikä 71)
Kotipaikka Helsinki
Aktiivisena 1959 alkaen [1]
Tyylilajit iskelmä, pop
Soittimet kitara, piano [1]
Yhtyeet Neloset, Kukonpojat, Castanja

Jukka Kuoppamäki (s. 1. syyskuuta 1942 Helsinki[2]) on suomalainen iskelmä- ja pop-muusikko ja lauluntekijä.

Kuoppamäen tunnettuja lauluja ovat muun muassa ”Kiskot vievät etelään”, ”Pieni mies”, ”Valtatie”, ”Kultaa tai kunniaa”, ”Paljon sanomatta jää” sekä ”Sininen ja valkoinen”. Itse esittämiensä kappaleiden lisäksi hän on kirjoittanut paljon kappaleita myös muille artisteille, kuten Katri Helenan esittämät ”Ei kauniimpaa” ja ”Anna mulle tähtitaivas” sekä Jari Sillanpään tulkitsema ”Satulinna”.[3] Yhteensä Kuoppamäki on laatinut sävellyksiä itselleen ja muille artisteille noin 1 500 kappaletta,[4] ja yleisiä aiheita, joita Kuoppamäki lauluissaan käsittelee ovat usein Suomi, miehen ja naisen välinen rakkaus ja ihmisen ikuinen kaipaus.[5]

Hän on asunut 1970-luvulta lähtien Saksassa ja toimi ennen eläkkeelle jäämistään Kristiyhteisön pappina.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka Kuoppamäki syntyi Helsingissä 1. syyskuuta 1942.[5] Hänen isänsä oli meriupseeri.[2] Kuoppamäki oli perheen keskimmäinen lapsi; hänellä oli viisi vuotta vanhempi sisko Marja sekä kaksi vuotta nuorempi veli Mikko.[2] Lapsuutensa Kuoppamäki asui Töölössä Topeliuksenkadulla, mutta muutti teini-iässä Pohjois-Haagaan.[6][2] Kansakoulun Kuoppamäki aloitti vuonna 1949, oppikoulun 1953, ja ylioppilaaksi hän pääsi Ressun lukiosta vuonna 1962.[2] Armeijan Kuoppamäki suoritti Merisotakoulussa,[2] jonka jälkeen hän kävi Helsingin opettajakorkeakoulun, jossa hän opiskeli myös musiikin teorian alkeita.[7]

Musiikista Kuoppamäki oli innostunut 15-vuotiaana saatuaan kitaran tätinsä saksalaiselta mieheltä, jolloin hän myös ryhtyi jakamaan iltapäivälehtiä rahoittaakseen soitto-oppinsa.[2] Koulupoikana hän soitti kitaraa ja lauloi partiossa, Töölön Sinisten lippukunnassa. Hän otti myös erillisiä laulutunteja konservatoriossa.[2] Äänenmurros keskeytti lauluharrastuksen hetkeksi, mutta hänen saksalainen oopperalaulajasetänsä sai hänet innostumaan musiikista uudelleen ja syvällisemmin.[5][6][2] Myöhemmin Kuoppamäki opiskeli laulua muun muassa Fritz Jägerin ja Ture Aran avustuksella.[1]

Musiikkiuran ensiaskeleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaisen muusikonuransa Kuoppamäki aloitti vuonna 1959 lauluyhtye Nelosissa, jonka hän perusti yhdessä Antero Luoman, Markku Marttinan, Hannu Mariston ja Jaakko Kyläsalon kanssa.[1] Vihreä oksa -kykyjenetsintäkilpailun myötä yhtye pääsi esiintymään Linnanmäelle[2] sekä levyttämään vuonna 1960. Ensimmäinen single ”Kostaja” saavuttikin jonkinasteista kiinnostusta, mutta suureksi menestykseksi osoittautui myöhempi esitys ”Malaguena”.[1]

Nelosista Kuoppamäki siirtyi Kukonpojat-yhtyeeseen, kunnes kyllästyi yhtyelaulantaan ja aloitti soolouransa.[1] Hänen ensimmäisen singlensä ”Oh, Gina” julkaistiin vuonna 1962, ja vuoden lopulla ilmestyi toinen single ”Rakkauden kaiho”.[8] Kappaleet eivät kuitenkaan menestyneet,[1] ja levytyksissä seurasi muutaman vuoden tauko. Tällä välin Kuoppamäki toimi muun muassa vuoden opettajana Maunulan kansakoulussa.[8] Hän ei kuitenkaan onnistunut saamaan vakituista työpaikkaa, joten Kuoppamäki palasi laulajaksi levyttäen The Boys -yhtyeen avustamana Pertti Reposen ja Rauno Lehtisen työstämän kappaleen ”Eikan pumppu”, joka kuitenkin otettiin vastaan lähinnä huonona vitsinä. Tammikuussa 1966 hän julkaisi ensimmäisen oman protestilaulunsa ”Alaikäinen”[1] ja samana vuonna ilmestyi myös ensimmäinen sooloalbumi Mitä kansa haluaa.[9]

Kesällä 1967 Kuoppamäki herätti huomiota hippivaatteillaan ja vastustamalla Vietnamin sotaa. Hän kiteytti hippiaatteen haastattelussa lyhyesti: ”Ei vihata toisiaan, eikä tehdä pahaa vaan hyvää – rakastetaan.” Kappaleessaan ”Kukkasen valta” Kuoppamäki rauhoitteli kannabishuumeiden julkisuudessa aiheuttamaa kohua todeten, että aikoinaan myös kahvi ja tupakka olivat kiellettyjä.[10]

1960-luvun lopulla Kuoppamäen materiaaliin kuului ajan hengen mukaisesti käännöskappaleita, kuten vuoden 1967 Luxemburgin euroviisu ”Rakkaus on sininen” (”L'amour est bleu”), joka oli samalla kaupalliseen menestykseen katsottuna käänne parempaan.[1] Muita käännöksiä olivat muun muassa ”Punatukkainen” (alun perin The Rolling Stonesin ”Ruby Tuesday”) ja ”Ei voi kuin valittaa” (The Beatlesin ”Hey Jude”).[6]

Menestyksen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 ilmestyi Kuoppamäen hitti ”Kiskot vievät etelään”.[6] Tämä oli merkittävä käännekohta hänen urallaan, sillä tällöin hän huomasi kykenevänsä itsekin kirjoittamaan myyntimenestyksiä.[11] Samana vuonna hän kirjoitti myös kaksi menestyskappaletta muille artisteille: ”Ei kauniimpaa” (Katri Helena) ja ”Oi rakkahin” (Päivi Paunu).[6] 1970-luvun alussa Kuoppamäen taustayhtyeeksi tuli Castanja-yhtye, jossa soittivat Kari Hillo (kitara), Tapio Leppä (urut), Matti Juva (basso) ja Pentti Burman (rummut).[12] Lisää menestyksiä tuli, kuten ”Minä lähdin, sinä jäit” (1970) ja ”Pieni mies” (1971), jolla hän voitti Rostockin iskelmäfestivaalit Itä-Saksassa. Vuotta myöhemmin 1972 Kuoppamäki voitti jälleen kappaleella ”Sininen ja valkoinen” ja yritti saavuttaa myös kansainvälistä suosiota julkaisemalla englannin- ja saksankieliset albumit tunnetuimmista kappaleistaan.[12] Läpimurtoa Yhdysvalloissa Kuoppamäelle oli kaavailtu jo vuonna 1971, mutta yritys kaatui pääoman ja ammattitaitoisten managerien puutteeseen.[11]

Vuonna 1973 Kuoppamäki sai ensimmäisen kultalevynsä albumista Jukka Kuoppamäen parhaita 1. Hän perusti myös perusti oman levy-yhtiön, Satsangan, jonka ensimmäinen julkaisu oli maaliskuussa 1973 ilmestynyt single ”Wounded Knee”.[12] Myöhemmin samana vuonna hän voitti Syksyn sävel -kilpailun kappaleellaan ”Kultaa tai kunniaa”. Esityksessä nähtiin Jukka Kuoppamäen veljen, Mikko Kuoppamäen, soittama omarakenteinen instrumentti, hyppykeppi,[1] josta tuli tavaramerkki.[3] ”Kultaa tai kunniaa” -kappaleesta muodostui Kuoppamäen suurin kaupallinen menestys sen noustessa listaykköseksi, ja lisäksi samanniminen albumi myi kultaa.[13] Vuonna 1974 Kuoppamäki osallistui Suomen euroviisukarsintaan kappaleella ”Aurinkomaa” sijoittuen neljänneksi.[3] Hän julkaisi myöhemmin samana vuonna albumin Väinämöinen, joka sisälsi Kalevala-aiheisia lauluja.[14] Levy-yhtiö Satsangan toiminta oli kuitenkin osoittautunut pidemmän päälle kannattamattomaksi, eikä Kuoppamäki enää saavuttanut suuria hittejä. 1975 Kuoppamäki pyrki eduskuntaan Perustuslaillisen oikeistopuolueen riveistä.[1]

Vuonna 1977 Kuoppamäki muutti perheineen silloiseen Länsi-Saksaan ja opiskelemaan teologiaa[1] sekä steinerilaisen Kristiyhteisön papiksi.[5] Näinä aikoina hän keskittyi ensisijaisesti tekemään kappaleita muille artisteille.[1]

Levy-yhtiön konkurssista takaisin valokeilaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka Kuoppamäki oli levyttänyt ahkerasti koko 1970-luvun, kunnes Satsanga-yhtiö ajautui konkurssiin 1978.[15] Tästä seurasi kolmen vuoden tauko levytyksissä.[16] 1980-luvulla Kuoppamäki levytti satunnaisesti Suomessa vieraillessaan, mutta levyt jäivät muun tarjonnan jalkoihin.[1]

Vuonna 1992 Kuoppamäki kirjoitti muille artisteille kaksi ikivihreää kappaletta. Kappaleen ”Anna mulle tähtitaivas” tulkitsi Katri Helena.[1] ”Tämä taivas, tämä maa” -nimisen kappaleen levyttivät yhdessä Danny ja Aikamiehet. 1990-luvulla Kuoppamäki palasi menestykseen myös laulajana nousten myyntilistoille albumeillaan Aika näyttää (1997) ja Tästä alkaa rakkaus (1999), joista ensin mainittu myi kultaa. Edellisen kerran Kuoppamäki oli ollut myyntilistoilla vuonna 1973.[13] Lisäksi hän oli kirjoittanut Jari Sillanpään vuoden 1996 menestyskappaleen ”Satulinna”. Menestyksen myötä Kuoppamäki alkoi aktivoitua niin lauluntekijänä kuin esittäjänä, ja 1997 ilmestyi yhdessä hänen Taika-tyttärensä kanssa tehty pelimannimusiikkityylinen albumi Laulun taika, jonka kappaleista suosiota saavutti erityisesti ”Sade on mun kyyneleeni”. Seuraavana vuonna Kuoppamäki julkaisi omaelämäkerrallisen teoksen Elämän valtatie, ja 1999 Turun Samppalinnan kesäteatterissa ryhdyttiin esittämään Jukka Kuoppamäen elämään pohjautuvaa näytelmää Sininen ja valkoinen.[1]

Jukka Kuoppamäki vietti 40-vuotistaiteilijajuhlaansa vuonna 2000, minkä merkiksi julkaistiin kokoelma Kaikki parhaat sekä kirja Sanat kuin laulut. Vuonna 2001 ilmestyi jälleen kaksi uutta kokoelmaa sekä uusi studioalbumi Sininen.[1] Vuosien 2003 ja 2004 kesinä Kuoppamäki toimi Tammerkosken sillalla -tv-ohjelman juontajana,[6] mikä innoitti hänet työstämään enimmäkseen lainakappaleita sisältäneen Romanssi-albumin (2003).[1] Vuonna 2004 Kuoppamäki pyrki epäonnistuen Euroopan parlamenttiin Kokoomuksen ehdokkaana, ja 2006 hän julkaisi albumin Suuret tunteet, jonka Esa Kaartamon sanoittamat kappaleet nimensä mukaisesti käsittelivät rakkautta. Albumin musiikkia Kuoppamäki vertasi hänen 1970-luvun materiaaliinsa. Hän oli ehdokkaana saman vuoden Iskelmä-Finlandia -kilpailussa.[6][1][17]

Vuonna 2007 Kuoppamäki osallistui Suomen euroviisukarsintaan kahdella kappaleella. "Pikajuna" karsiutui, mutta ”Levitä siivet” pääsi finaaliin ja sijoittui kymmenenneksi. [18] Molemmat kappaleet julkaistiin helmikuussa 2008 ilmestyneellä Suuret tunteet -albumin erikoispainoksella.[19] Aiemmin Kuoppamäki oli ollut mukana vuosien 1971-1975 viisukarsinnoissa ja sijoittunut parhaimmillaan toiseksi.

Lokakuussa 2010 Kuoppamäki julkaisi albumin Kun maailma muuttui, jolla hän palasi folk-juurilleen ja kantaaottavien laulujen pariin. Levyn kappaleet vaihtelivat folkista rautalanka-beatiin, countryyn ja psykedeeliseen rock-iskelmään. Kantaaottavien laulujen lisäksi levy sisälsi myös lauluja rakkaudesta ja kotimaasta.[20] Levyn nimikappale kipusi lokakuussa 2010 Radio Suomen soitetuimmaksi lauluksi.[21]

Sijoitukset Suomen euroviisukarsinnoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1971: ”Uinu poikani vain” (2.)[5]
  • 1972: ”Kaukana oot ja lähellä aivan” (7.)
  • 1973: ”Onnen maa” (6.)
  • 1974: ”Aurinkomaa” (4.)[3]
  • 1975: ”Hyvästi ystäväni” (karsiutui semifinaalissa.)
  • 2007: ”Levitä siivet” (10.), ”Pikajuna” karsiutui alkukarsinnassa

Salanimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antti Aho[22]
  • Jokeri[22]
  • Kuikka Pasi
  • Kurki Reijo
  • Max
  • Meriniemi Ilkka
  • Modeno-Piatti[22]
  • Niemi Eino
  • Robinson-Lee
  • Salava Pia

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka Kuoppamäki tapasi vaimonsa Sirpan lauttasaarelaisissa kouluhipoissa. He avioituivat Meilahden kirkossa 11. marraskuuta 1962 Kuoppamäen ollessa 20-vuotias. Jukalla ja Sirpalla on kaikkiaan seitsemän lasta – neljä poikaa ja kolme tytärtä, jotka ovat syntyneet vuosien 1963 ja 1983 välisenä aikana. Poika, oikeustieteen tohtori Petri Kuoppamäki (s. 1964) toimii kilpailuoikeuden osa-aikaisena professorina Helsingin yliopistossa.[24] Kuoppamäen tyttäret Anna, Taika ja Inka ovat isänsä tavoin laulajia.[1] Lapsenlapsia Jukka ja Sirpa Kuoppamäellä oli vuonna 2008 yhteensä kahdeksan.[2][1] Kuoppamäki on kirjailija Sakari Topeliuksen jälkeläinen.[7]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Numero albumin julkaisuvuoden jälkeen ilmoittaa listasijoituksen Suomen virallisella albumilistalla.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jukka Kuoppamäki: Elämän valtatie, Warner Music Finland Oy, 1998
  • Jukka Kuoppamäki: Sanat kuin laulut: 40 tarinaa. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24671-9. . Kirja sisältää sanat 40 lauluun ja pienen tarinan kunkin synnystä.
  • Sininen ja valkoinen, Suomalaisia sielunmaisemia, Minerva 2010

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja 1. Tampere: Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-08-6.
  • Veikko Tiiton sivusto
  • Timo Pennanen: Sisältää hitin - Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Pälli, Erkki & Kaivanto, Petri: Pomus - Pomus.net - Jukka Kuoppamäki pomus.net. Viitattu 16.3.2011. (suomeksi)
  2. a b c d e f g h i j k Jukka Kuoppamäki: Vaimo löytyi kouluhipoista Iltalehti. Viitattu 1.12.2011. (suomeksi)
  3. a b c d Jukka Kuoppamäki: Aurinkomaa yle.fi/elavaarkisto. Viitattu 14.3.2011. (suomeksi)
  4. Jukka Kuoppamäki Elävä arkisto yle.fi 08.09.2006. yle.fi/elavaarkisto. Viitattu 13.3.2011. (suomeksi)
  5. a b c d e Sinivalkoiset suosikit -albumin kansilehtinen.
  6. a b c d e f g Auraviihde - Jukka Kuoppamäki Auraviihde.fi. Viitattu 13.3.2011. (suomeksi)
  7. a b Kymmenen laulua elämän valtatieltä elvisry.fi. Viitattu 1.12.2011. (suomeksi)
  8. a b Lehtonen, s. 282.
  9. Jukka Kuoppamäki veikkotiitto.fi. Viitattu 14.3.2011. (suomeksi)
  10. Elävä arkisto, Yle
  11. a b Lindfors, Jukka: Jukka Kuoppamäki huomasi pärjäävänsä omillaan YLE Elävä arkisto. Viitattu 21.11.2011. (suomeksi)
  12. a b c Lehtonen, s. 283.
  13. a b c d e f g Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 186. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  14. Lehtonen, s. 287.
  15. Lehtonen, s. 284.
  16. Lehtonen, s. 289.
  17. Kuoppamäkien vahva suhde Iltalehti. Viitattu 21.11.2011. (suomeksi)
  18. Muistathan: Suomen karsinnat 2007 2. lokakuuta 2010. viisukuppila.fi. Viitattu 1.12.2011.
  19. Jukka Kuoppamäki palaa euroviisulavoille 30 vuoden tauon jälkeen emi.fi. Viitattu 21.11.2011. (suomeksi)
  20. Sony Music Entertainment Finland - Jukka Kuoppamäki sonymusic.fi. Viitattu 21.11.2011. (suomeksi)
  21. Soitetuimmat 4.10. - 10.10.2010 yle.fi/radiosuomi. Viitattu 21.11.2011. (suomeksi)
  22. a b c Harri Hirvi & Viihdemusiikin Ystävien Seura ry: Musiikin salanimiä ja nimimerkkejä 3. heinäkuuta 2007. Viitattu 1.12.2011.
  23. Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät HS Extra. Viitattu 1.12.2011.
  24. http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=julkaisut/kilpailuviraston-uutisia&sivu=uut/u-2009-1-5

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]