Microvox

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Microvox oli suomalainen vuosina 1968–1982 toiminut Pekka Nurmikallion johtama musiikkistudio, joka sijaitsi Lahdessa osoitteessa Vesijärvenkatu 36 A.[1] Studio sijaitsi kerrostalon kellaritiloissa ja se koostui kahdesta Revox-kaksiraitanauhurista. Äänitysjälkeä ei voinut jälkeenpäin korjata tai miksata uudelleen, joten Microvox sopi spontaanin ja energisen rockmusiikin tallentamiseen. Se oli myös Helsingin moniraitastudioita edullisempi. Microvox oli suosituimmillaan 1970-luvun jälkipuoliskolla.[2]

Microvoxissa äänitettiin viisitoista kultalevyä ja yksi timanttilevy. Ainoa timanttilevy oli Hurriganesin albumi Hot Wheels (1976).[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Nurmikallio työskenteli Lahden seudulla tanssimuusikkona ja johti omaa orkesteriaan. Vuonna 1968 hän perusti oman äänitysstudion Vesijärvenkatu 36:ssa sijaitsevan kerrostalon kellariin. Koulutusta studiotyöskentelyyn ei tuolloin ollut, vaan Nurmikallio oli työssään itseoppinut. Microvox oli ensimmäinen ja samalla pitkään ainoa Helsingin ulkopuolella sijainnut studio, jossa tehtiin julkaisukelpoisia äänitteitä.[3]

Microvox toimi aikakaudella, jolloin Suomessa käännösiskelmän valtakausi alkoi horjua ja suomalaiset laulaja-lauluntekijät nousivat suosioon. Samalla uudet levy-yhtiöt, kuten Love Records, Poko Rekords ja Satsanga Records tarvitsivat studioikseen isoja studioita halvempia vaihtoehtoja, minkä vuoksi esimerkiksi Satsangaa johtanut Jukka Kuoppamäki äänitti Microvoxissa paljon levyjään. Microvoxissa nauhoitettiin 1970-luvulla suosittujen artistien useita menestyslevyjä. Asiakkaita olivat esimerkiksi Eppu Normaali, Juice Leskinen, Dave Lindholm, Hassisen kone, Pelle Miljoona, Sleepy Sleepers, Teddy & The Tigers ja Juha Vainio. Kaikkiaan studiossa äänitettiin 15 kultalevyä. Ainoa timanttilevy oli Hurriganesin Hot Wheels vuodelta 1976. Yhtye oli levyttänyt kaksi edellistä albumiaan Tukholman kalliissa Marcus Music -studiossa, mutta tuli Microvoxiin hakemaan rouheampaa ja aidompaa rock-soundia.[3]

Pekka Nurmikallio ei halunnut asemoitua yhden tyylilajin äänittäjäksi, vaan hänelle kelpasivat kaikki asiakkaat. Rockin lisäksi studiossa äänitettiin esimerkiksi iskelmää ja kansanmusiikkia. Paikalliset yhtyeet kävivät äänittämässä demojaan aina, kun studiossa oli tilaa. Microvoxissa nauhoitettiin myös muun muassa Katri Helenan, Esko Rahkosen, Mikko Alatalon, Jarno Sarjasen, Helka Hynnisen ja Acre Karin äänitteitä. Siellä tehtiin myös Ilpo Saastamoisen jazzlevy, Jorma Kääriäisen ensilevy, Juha Vainion Pahojen poikien laulut, Nils-Aslak Valkeapään joikuja sekä Seppo Hovin Hammond-levy.[3]

Studiossa äänitettiin paljon punkia. Pelle Miljoona ja Eppu Normaali molemmat äänittivät siellä esikoisalbuminsa. Niitä seurasivat punk-yhtyeet Loose Prick, Briard ja Kollaa Kestää.[3]

Mika Sundqvist perusti vuonna 1978 MSL-studion, jonne Poko Rekords siirtyi äänittämään levyjään. Tämä vähensi Microvoxin asiakkuuksia, mutta esimerkiksi Sleepy Sleepers äänitti siellä 1970- ja 80-lukujen vaihteessa vielä kolme kultalevyä.[4] Kuitenkin 1970-luvun lopulla saataville alkoi tulla huippukalliita ammattilaislaitteita edullisempia laitteita, joiden avulla moniraitanauhoittaminen tuli tavallisten kuluttajien ulottuville. Nurmikallio jatkoi silti vanhalla kalustollaan. Muita pieniä studioita perustettiin eri puolille Suomea ja tekniikaltaan jälkeen jääneen Microvoxin suosio alkoi hiipua. Microvox toimi samoissa tiloissa vuoteen 1982 asti, kunnes toiminta päättyi ja Nurmikallio siirtyi työskentelemään video- ja mainoskuvajaana. Hän kuoli vaikeaan sairauteen tammikuussa 2008.[3]

Tilat ja tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Microvoxin studiotila sijaitsi pienessä 40 neliömetrin suuruisessa varastossa, jonka huonekorkeus oli vain 181 senttimetriä.[3] Studiotila oli niin matala, että pitkät soittajat, kuten Hurriganesin Cisse Häkkinen, joutuivat soittamaan kumarassa.[5] Rumpukoppina oli roskakuilu, josta oli kamerayhteys studioon.[3] Muusikot ovat muistelleet pitkän käytävän päässä ollutta vessaa, joka oli niin pieni, että pöntöllä täytyi istua vinossa, mikäli halusi laittaa oven kiinni.[6]

Microvoxin äänityslaitteet olivat jo 1960-luvulla vanhanaikaiset. Nurmikallio oli ostanut studioon kaksi Revox-kelanauhuria. Nurmikallion äänitysmenetelmässä aiemmin nauhoitettua ääntä siirrettiin nauhurista toiseen ja samalla äänitettiin uutta ääntä vapaana olevalle raidalle, jolloin pystyttiin tekemään teoriassa rajaton määrä päällekkäisäänityksiä. Jos soittaessa tapahtui virhe, ääntä ei voinut korjata jälkeenpäin, vaan äänitys oli aloitettava alusta. Studion äänipöydän oli rakentanut Yleisradion Lahden toimituksen studioesimies Osmo Mononen. Kaikulaitteena oli Monosen rakentama jousikaiku sekä kolmas kelanauhuri, jota käytettiin nauhakaikuna.[3]

Pekka Nurmikalliolla oli merkittävä rooli äänittämisen lisäksi myös sisällön luomisessa luovuudellaan ja ideoillaan. Hän kannusti muusikkoja rohkeisiin ratkaisuihin niin soitossa, laulussa kuin sanoituksissakin. Tämän ansiosta monet muusikot antoivat itsestään aiottua enemmän irti. Esimerkiksi Sleepy Sleepers toi studioon oikeanlaisen tunnelman luomiseksi paljon heinäpaaleja ja hevosen ulostetta The Hevoset -countryprojektissaan.[7]

Pekka Nurmikallion äiti Bertta asui samassa talossa, ja hänellä oli tapana tarjota studion asiakkaille pullakahvit asunnossaan. Bertta myös otti mielellään kantaa tekeillä oleviin kappaleisiin ja kommentoi ajankohtaisia puheenaiheita.[3][8]

Muistolaatta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmikallion elämäntyön kunniaksi Vesijärvenkatu 36:n seinään kiinnitettiin muistolaatta kesäkuussa 2018. Laatta kertoo Microvox-studion sijainneen talossa vuosina 1968–1982. Aloite tuli kiinteistön omistajalta, Lahden Talot Oy:ltä. Paljastustilaisuudessa oli paikalla Pekka Nurmikallion ystäviä sekä entisiä apulaisia, joista suurin osa päätyi myöhemmin työskentelemään musiikin ja äänittämisen pariin. Laatan paljasti Remu Aaltonen, jonka yhtye Hurriganes oli levyttänyt Microvoxissa Hot Wheels -albuminsa.[3]

Microvoxissa levytettyjä äänitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit kursiivilla, singlet lainausmerkeissä.

[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtonen, Mato & Konttinen, Moog & Starck, Kjell: Kun Suomi-rock puri ja löi. Bazar, 2015. ISBN 978-952-279-296-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Microvox-Studio - CDs and Vinyl at Discogs Discogs.com. Viitattu 8.4.2015.
  2. Mattila, Ilkka: Pekka Nurmikallio - Muistokirjoitus Helsingin Sanomat. Viitattu 12.5.2015.
  3. a b c d e f g h i j k l Tuomikoski, Mikko: Remu Aaltonen päätti todistaa, ettei musiikin tekeminen ole studiosta kiinni – Hurriganes levytti klassikkoalbuminsa alkeellisessa kellaristudiossa Yle Uutiset. 9.6.2018. Viitattu 30.1.2021.
  4. Valtonen & al. 2015, s. 233.
  5. Virtanen, Teemu: Legendaarinen studio gradun aiheeksi Etelä-Suomen Sanomat. 4.3.2008. Viitattu 31.1.2021.
  6. Valtonen & al. 2015, s. 229.
  7. Valtonen & al. 2015, s. 232.
  8. Valtonen & al. 2015, s. 230.
  9. Kontiainen, Vesa: Popeda: Ilikeesti kiitää – vuodet 1977–2008, s. 34. Like, 2009. ISBN 978-952-01-0328-6.
  10. Microvox - recording information, list of releases Finnmusic.net. Viitattu 2.2.2021.