Mikko Alatalo
| Mikko Alatalo | |
|---|---|
 Mikko Alatalo heinäkuussa 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. toukokuuta 1951 Kuivaniemi |
| Poliitikko | |
| Puolue | Suomen Keskusta |
| Asema | kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu |
| Vaalipiiri | Pirkanmaan vaalipiiri |
| Kotipaikka | Tampere |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivu | |
Mikko Tapio Alatalo (s. 1. toukokuuta 1951 Kuivaniemi)[1] on suomalainen muusikko, entinen keskustan kansanedustaja (2003–2019) ja Tampereen kaupunginvaltuutettu (2008–).[1] Hän on kirjoittanut yli 600 musiikkikappaletta, joista monet kuuluvat suomalaisen popin ja iskelmän tunnettuihin teoksiin.
Lapsuus Kiimingissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikko Alatalo syntyi 1. toukokuuta 1951 Oulun lääninsairaalassa. Hänen viralliseksi syntymäpaikakseen on merkitty hänen äitinsä silloinen kotipaikka Kuivaniemi. Lapsuutensa Alatalo vietti Kiimingin Alakylässä.[2]
Mikko Alatalon isä oli pienviljelijä ja taksinkuljettaja Jaakko ”Jaska” Alatalo (1924–2007) ja äiti Anna-Liisa Alatalo (o.s. Soini, 1926–2011). Mikko on perheen ainoa lapsi.[3] Hän aloitti koulunkäynnin vuonna 1958 Alakylän kansakoulussa.[4]
Alatalo alkoi 7-vuotiaana harrastaa musiikkia, kun hänen Kaisa-tätinsä osti hänelle huuliharpun. Pari vuotta myöhemmin hän sai samalta tädiltä Landola-kitaran. Lapsena Alatalo kuunteli mielellään iskelmiä, etenkin Olavi Virtaa ja Tapio Rautavaaraa. Vielä enemmän hän innostui 12-vuotiaana kuullessaan ensimmäisen kerran Beatlesia. Alatalo kopioi toivelauluvihkoista kyseisen yhtyeen hittejä ja lauloi niitä. Musiikin teoriaa hän oppi koulun ylimääräisillä musiikkitunneilla, ja myöhemmin hän opiskeli nuottien lukemista ja kirjoittamista Yrjö Oksalan teoksesta Musiikin perusteet. Pian Alatalo osti puoliakustisen sähkökitaran ja perusti naapurinpoikien kanssa kotitalon vintille oman yhtyeen.[5]
Musiikin lisäksi Alatalo harrasti kirjoja ja urheilua.[6] Hänellä oli kotitalonsa vieressä hänen ja isänsä raivaama oma urheilukenttä. Talven suosikkiharrastuksiin kuului jääpallo.[7]
Muusikko- ja televisioura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alatalo kirjoitti ylioppilaaksi Tuiran yhteiskoulusta vuonna 1970.[1] Hänen poliittinen tietoisuutensa heräsi lukioaikana Teiniliiton toiminnassa. Tärkeiksi asioiksi hänelle tulivat kolmas maailma, luonnonsuojelu ja eriarvoisuutta vastaan kamppaileminen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Yhteiskunnallisia ongelmia ruotivat Ajankohtaisen kakkosen toimittajat herättivät Alatalossa ajatuksen pyrkiä opiskelemaan tiedotusoppia Tampereen yliopistoon.[8] Hän lähtikin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä Tampereelle vuonna 1970 ja tapasi siellä Juice Leskisen ja Harri Rinteen, josta tuli myöhemmin hänen pitkäaikainen lauluntekijäparinsa. Alatalo valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi vuonna 2011.[1]
Opiskelun ohessa Alatalo teki televisiotyötä. Ensin hän teki lastenohjelmia Yle TV2:lle, minkä jälkeen hän oli televisiouutisten kesätoimittaja ja työskenteli Ajankohtaisen kakkosen ja sen välillä korvanneen Tasavallassa tapahtuu -makasiiniohjelman parissa vuodet 1975–1976. Samoihin aikoihin Maalaispoika oon -levy kuitenkin nousi menestykseksi, ja televisiotyö sai jäädä.[8] Myöhemmin televisioura jatkui Iltatähti- ja Hittimittari-ohjelmissa. Näistä varsinkin Iltatähti oli merkittävä. Iltatähdessä Alatalo muun muassa näytti suomalaisille ensimmäisenä Sex Pistolsin kappaleen ”Anarchy in the U.K.”. Tammerkosken sillalla -ohjelmassa Alatalo laulatti vuosina 1995–2002 ihmisiä noin 70 suomalaisen artistin vieraillessa ohjelmassa.[8]
Rinteen ja Leskisen kanssa Alatalo muodosti Coitus Int -yhtyeen, jonka hän jätti vuonna 1973. Seuraavan vuoden soolodebyyttilevyn, Maalaispoika oon, nimikappale oli iso hitti. Vaikka Alatalo jätti vuonna 1975 hajonneen Coitus Intin, myöhemmin tehtiin Alatalo-levyjä myös nimellä Mikko Alatalo & Coitus Inc. Tähän kokoonpanoon kuului myös Heikki Silvennoinen, jonka yhtye Tabula Rasa keikkaili Alatalon kanssa vuosina 1975–1977. Vuonna 1977 Alatalo kuului myös yhdessä Rinteen, Leskisen ja Veltto Virtasen kanssa Välikausitakki-yhtyeeseen, joka julkaisi yhden singlen ja albumin.
Vuonna 1977 Alatalo perusti Rinteen kanssa kustannusyhtiö ALR-musiikin ja jätettyään Love Recordsin hän siirtyi Tommi Liuhalan Hi-Hat -levymerkille ja julkaisi kunnianhimoisen trilogian "Lauluja Siirtomaa-Suomesta". Siihen kuuluivat Yhdentoista virran maa (1978), Iso joki tulvii (1981) ja III tasavallan vieraana (1982). Näitä levytyksiään Alatalo pitää uransa parhaina.[9]
1970-luvun lopussa Alatalo siirtyi rokimmasta ilmaisusta iskelmään. Hän menetti rockpuritaanien arvostusta muun muassa neljällä Syksyn Sävel -voittokappaleellaan, jotka olivat "Vicky Lee" (1978), "Rikoo on riskillä ruma" (1980), "Mummoni ja moukarinheitto" (1981) sekä "Minna" (1986). Alatalon tyylikirjo on vuosien varrella ollut laaja. Siihen kuuluu muun muassa mainosmusiikkia ("Puuhamaa"), ihmissuhdeballadeita ("Ihmisen ikävä toisen luo", 1980) ja lastenlauluja ("Känkkäränkkä", 1981). Muita Alatalon hittejä ovat muun muassa "Taitaa tulla kesä", "Rokkilaulaja" ja "Vesilasi, vessanavain, heiniä paali". Kultalevyn Alatalo on saanut albumeistaan Maalaispojan rallit (1980), Eläimiä suomalaismetsissä (1981) ja Senaattori ja boheemi (2004), jälkimmäinen yhdessä Juice Leskisen kanssa.
2000-luvulla Alatalo on levyttänyt myös Sulo Aittoniemen kanssa albumit Hevosmiesten resepti (2003) ja Harmaa Ferguson (2006) nimellä Suti & Alatalo.
Vuonna 2005 Alatalo ja Harri Rinne palkittiin ensimmäisenä työparina Juha Vainio -palkinnolla.[10]
Mikko Alatalon vieraili vuonna 2015 Mansesterin "Tampere II" -kappaleella.[11] Kappale myi vuonna 2019 kultaa, jolloin Mansesteri ja Mikko Alatalo luovuttivat kappaleen kultalevyn Tampereen kaupungin pormestari Lauri Lylylle.[12][13][14] Kappale on myös tituleerattu Tampereen epäviralliseksi tunnustuskappaleeksi.[15]
Vuonna 2016 Alatalo osallistui Tähdet, tähdet -ohjelman kolmannella tuotantokaudelle. Alatalo putosi kilpailusta neljäntenä.[16]
Alatalosta ilmestyi elokuussa 2020 Docendon julkaisema, Tuomas Marjamäen kirjoittama 560-sivuinen elämäkertakirja Hän hymyilee kuin Mikko. ISBN: 6418616234179.[17]
Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Eduskuntavaalit | ||||
| Vuosi | Vaalipiiri | Äänet | Tulos | |
|---|---|---|---|---|
| 2003 | Pirkanmaa | 4 858 | valittiin | [18] |
| 2007 | Pirkanmaa | 5 646 | valittiin | [18] |
| 2011 | Pirkanmaa | 4 140 | valittiin | [18] |
| 2015 | Pirkanmaa | 6 759 | valittiin | [19] |
| Kunnallisvaalit | ||||
| Vuosi | Kunta | Äänet | Tulos | |
| 2008 | Tampere | 1 198 | valittiin | [18] |
| 2012 | Tampere | 898 | valittiin | [18] |
| 2017 | Tampere | 879 | valittiin | [18] |
Alatalo lähti politiikkaan 2000-luvulla. Hänet valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 2003 vaaleissa keskustan edustajana sekä uudestaan vuosina 2007, 2011 ja 2015[19]. Hän ei enää asettunut ehdolle vuoden 2019 eduskuntavaaleihin.[20]
Alatalo on ollut vuodesta 2003 jäsen liikenne- ja viestintävaliokunnassa, tulevaisuusvaliokunnassa ja Yleisradion hallintoneuvostossa. Vuodesta 2009 hän on istunut Tampereen kaupunginvaltuustossa.[1][21] Kausi 2017–2021 jää hänen viimeisekseen myös kunnallispolitiikassa.[22]
Vuonna 2004 Alatalo herätti huomiota laulamalla eduskunnassa pitämässään puheenvuorossaan pätkän Maamme-laulua sekä Jean Sibeliuksen Finlandiaa.[23]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alatalo on ollut vuodesta 1995 naimisissa Seija Alatalon (o.s. Marttila) kanssa. Heillä on kaksi poikaa. Lisäksi Alatalolla on kaksi poikaa aiemmasta vuonna 1973 alkaneesta avoliitostaan Marja Mattilan kanssa, joka teki itsemurhan vuonna 1992.[24][25] Kaikki neljä poikaa ovat myös enemmän tai vähemmän mukana musiikkibisneksessä. Kalle Alatalo soittaa yhtyeessä Hauli Bros ja Eero Alatalo yhtyeessä Lataus. Alatalon esikoisen Jaskan tytär Ronja on näyttelijä, joka on esiintynyt esimerkiksi Tampereen Työväen Teatterissa ja televisiossa Yleisradion Uusi Päivä -sarjassa.
Alatalo harrastaa laskettelua ja toimi vuosina 1982–1989 Tahkovuorella vakinaisena hiihdonopettajana. Kalle Palander oli pikkupoikana Alatalon hiihtokoulussa.[8]
Alatalo sai julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tuomion huumeiden käytöstä jäätyään kiinni Tampereen ylioppilastalolla vuonna 1979.[26]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sooloartistina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Studioalbumit
- Maalaispoika oon (1974)
- Hasardi (1976)
- Rokkilaulaja (1977)
- Viimeinen lehmipoika (1978)
- Yhdentoista virran maa – Lauluja Siirtomaa-Suomesta 1 (1978)
- Onnenpoika (1979)
- Iso joki tulvii – Lauluja Siirtomaa-Suomesta 2 (1981)
- Eläimiä suomalaismetsissä (1981)
- III tasavallan vieraana – Lauluja Siirtomaa-Suomesta 3 (1982)
- Sielun miljonääri (1983)
- Ikävän karkoitus (1984)
- Känkkäränkkä ja Artturi Robotti (1984)
- En lantis är jag (1984)
- Syntynyt lähiössä (1986)
- Kaikilla mausteilla (1987)
- Lapsi on terve, kun se heiluu (1988)
- Känkkäränkkä-hiihtokoulu (1989)
- Kuule kuinka kulkee (1990)
- Joulun laulut (1990)
- Yö alkaa yhdeltätoista (1991)
- Känkkäränkän uudet kujeet (1992)
- Puutarha (1993)
- Herraksi synnytään (1994)
- Yökynttilä (1997)
- Taksimiehen poika (1999)
- Suosituimmat yhteislaulut (2000)
- Kantri (2001)
- Kaikki sitä tekevät mielellään! – Kantri 2 (2008)
- Maailma tarvii duunaria – Kantri 3 (2013)
- Viimeinen juna (2018)
- Kokoelmat
- Mikon parhaat (1979)
- Maalaispojan rallit (1980)
- Pelkkää kurjuutta (1985)
- Mikko Alatalo (1988)
- Mikon parhaat (1988)
- Loveklassikot (1989)
- 21 suosittua lastenlaulua (1989)
- Känkkäränkkä: parhaat lastenlaulut (1990)
- 20 vuoden laulut (1991)
- Viivy vielä hetki (1993)
- Suurimmat hitit (1994)
- Naurunappula – suosituimmat lastenlaulut (1995)
- Mikon parhaat (1996)
- 20 suosikkia – Ihmisen ikävä toisen luo (1996)
- 20 suosikkia (1998)
- Juhlalevy – 50 laulua (2001)
- Kyllä sitä ny ollaan niin Alataloa – Moukarirallit (2002)
- Suomalainen reissupoika (2006)
- Elämä olla voi valoisampaa (2009)
- Yhdentoista virran maa – Siirtomaa-Suomen laulut (2009)
- Juhlalevy – 60 laulua (2011)
- 22 suosikkia (2014)
- Suomalaisten tunteiden tulkki (2015)
- Livealbumit
- Elävänä Pispalassa (ja vähän muuallakin) (1980)
- Napapiirin huumaa (1989)
Muiden artistien kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Juice ja Mikko: Juice ja Mikko (1975)
- Välikausitakki: Välikausitakki (1978)
- Suti & Alatalo: Hevosmiesten resepti (2003)
- Juice & Mikko: Senaattori ja boheemi (2004)
- Juice & Mikko: Klassikoiden ilta – Senaattori ja boheemi konserttilavalla (2005, CD/DVD)
- Suti & Alatalo: Harmaa Ferguson (2006)
Tribuuttialbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maalaispojan laulut (2011)
Hittisinglet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maalaispoika oon (1975) #9
- Saara (1976) #2
- Rokkilaulaja (1977) #11
- Vicky Lee (1978) #3
- Vesilasi, vessanavain, heiniä paali (1979) #3
- Rikoo on riskillä ruma (1980) #2
- Leuhkat eväät (1981) #9
- Mummoni ja moukarinheitto (1981) #12
- Ajolähtö (1982) #14
- Maailmanlopun meininki (1983) #16
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marjamäki, Tuomas: Hän hymyilee kuin Mikko. Docendo, 2020. ISBN 978-952-291-823-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Mikko Alatalo. (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta. Viitattu 7.10.2013.
- ↑ Marjamäki 2020, s. 17–18.
- ↑ Marjamäki 2020, s. 16–18.
- ↑ Marjamäki 2020, s. 23.
- ↑ Marjamäki 2020, s. 22–23.
- ↑ Marjamäki 2020, s. 13.
- ↑ Marjamäki 2020, s. 19.
- ↑ a b c d Heli Herrala: Maalaispoika kasvoi edustajaksi. Ilta-Sanomat Plus, 2011, nro 20.8., s. 34–35.
- ↑ Iltalehti 14.5.2005
- ↑ Alatalolle ja Rinteelle Juha Vainio -palkinto 29.7.2005. Kaleva. Viitattu 7.10.2013.
- ↑ Räppärit halusivat Alatalon kimppaan – kotikaupunkia ylistetään häpeämättä Yle Uutiset. Viitattu 19.3.2021.
- ↑ Mikko Alatalo ja Mansesteri antoivat Lauri Lylylle kultalevyn – Katso video niin tiedät samalla mikä on Alatalon striimatuin laulu Tamperelainen. 21.11.2019. Viitattu 19.3.2021.
- ↑ Tampereen kaupunki sai Mansesterilta ensimmäisen kultalevynsä Tampereen kulttuuripääkaupunkihaku. Viitattu 19.3.2021.
- ↑ Sampsa Simpanen: Mansesteri luovuttaa kultalevyn Tampereen kaupungille p1.lahimedia.fi. Viitattu 19.3.2021.
- ↑ Tampere, helmi mesta! Mansesteri ja Mikko Alatalo räppäsivät ja luovuttivat kultalevyn Lauri Lylylle, katso video ja kuvat Raatihuoneelta Aamulehti. 21.11.2019. Viitattu 19.3.2021.
- ↑ Kansanedustajalle lähtöpassit Tähdet, tähdet -kisasta mtv.fi. 30.10.2016. Viitattu 6.12.2016.
- ↑ Hän hymyilee kuin Mikko (signeerattu) docendo.fi. Viitattu 27.8.2020.
- ↑ a b c d e f Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxnet2.stat.fi. Viitattu 3.7.2016.
- ↑ a b Valitut ehdokkaat, Pirkanmaan vaalipiiri 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2015.
- ↑ Keskustan kansanedustaja Mikko Alatalo jättää eduskunnan - ei asetu ehdolle kevään vaaleissa iltalehti.fi. Viitattu 9.9.2018.
- ↑ Näin Yle toimii: Ylen hallintoneuvosto 12.01.2015. Yleisradio. Viitattu 14.5.2017.
- ↑ Katso video: Maalaispoika vaihtaa vapaalle – Mikko Alatalo julkaisi jäähyväislevyn ja ensi keväänä hän jättää myös eduskunnan
- ↑ Mikko Alatalo lauloi puhujapöntöstä Iltasanomat.fi. 13.2.2014. Viitattu 14.8.2015.
- ↑ Kuka kukin on 2015, s. 24–25. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Puolison itsemurha oli Mikko Alatalon elämän tragedia: Teki suursiivouksen, istutti tulppaanit ja päätti elämänsä www.iltalehti.fi. Viitattu 27.8.2020.
- ↑ Eduskunnassa istuu 16 rikoksesta tuomittua Turun Sanomat. 5.5.2011. Viitattu 18.4.2012.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mikko Alatalo. (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
- Mikko Alatalo Pomus.net:ssä
- Mikko Alatalon esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Mikko Alatalon sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Mikko Alatalon sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Ylen Elävä arkisto: Mikko Alatalo - rokkilaulajasta koko kansan Mikoksi
- Mikko Alatalo Last.fm:ssä (englanniksi)
- Iltalehden Julkkislista: Mikko Alatalo
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nevalainen, Petri: Joviaali ilmiö. Tuntematon Mikko Alatalo. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2011. ISBN 978-952-5874-27-3.
- Nygren, Anneli: ”Mikko Alatalo. Maalaispojan lähiörapsodia”, Pohjan tähteet. Populaarikulttuurin kuva suomalaisuudesta, s. 192–211. Toim. Salmi, Hannu & Kallioniemi, Kari. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2000. ISBN 951-692-475-1.
| |||||
| |||||
| ||||||||
|