Mikko Alatalo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikko Alatalo
Mikko Alatalo heinäkuussa 2008.
Mikko Alatalo heinäkuussa 2008.
Syntynyt 1. toukokuuta 1951 (ikä 65)
Suomen lippu Kuivaniemi, Suomi
Puolue Suomen Keskusta
Asema kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Vaalipiiri Pirkanmaan vaalipiiri
Kotipaikka Tampere
Kotisivu mikkoalatalo.net

Mikko Tapio Alatalo (s. 1. toukokuuta 1951 Kuivaniemi)[1] on suomalainen muusikko, keskustan kansanedustaja (2003–) ja Tampereen kaupunginvaltuutettu (2008–).[1] Hän on kirjoittanut yli 600 musiikkikappaletta, joista monet kuuluvat suomalaisen popin ja iskelmän tunnettuihin teoksiin.

Muusikko- ja televisioura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alatalo Vihreät Niityt -musiikkitapahtumassa 2007.

Alatalo kirjoitti ylioppilaaksi Tuiran yhteiskoulusta vuonna 1970.[1] Hänen poliittinen tietoisuutensa heräsi lukioaikana Teiniliiton toiminnassa. Tärkeiksi asioiksi hänelle tulivat kolmas maailma, luonnonsuojelu ja eriarvoisuutta vastaan kamppaileminen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Yhteiskunnallisia ongelmia ruotivat Ajankohtaisen kakkosen toimittajat herättivät Alatalossa ajatuksen pyrkiä opiskelemaan tiedotusoppia Tampereen yliopistoon.[2] Hän lähtikin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä Tampereelle vuonna 1970 ja tapasi siellä Juice Leskisen ja Harri Rinteen, josta tuli myöhemmin hänen pitkäaikainen lauluntekijäparinsa. Alatalo valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi vuonna 2011.[1]

Opiskelun ohessa Alatalo teki televisiotyötä. Ensin hän teki lastenohjelmia Yle TV2:lle, minkä jälkeen hän oli televisiouutisten kesätoimittaja ja työskenteli Ajankohtaisen kakkosen parissa vuodet 1975–1976. Samoihin aikoihin Maalaispoika oon -levy kuitenkin nousi menestykseksi, ja televisiotyö sai jäädä.[2] Myöhemmin televisioura jatkui Iltatähti- ja Hittimittari-ohjelmissa. Näistä varsinkin Iltatähti oli merkittävä. Iltatähdessä Alatalo muun muassa näytti suomalaisille ensimmäisenä Sex Pistolsin kappaleen ”Anarchy in the U.K.”. Tammerkosken sillalla -ohjelmassa Alatalo laulatti vuosina 1995–2002 ihmisiä noin 70 suomalaisen artistin vieraillessa ohjelmassa.[2]

Rinteen ja Leskisen kanssa Alatalo muodosti Coitus Int -yhtyeen, jonka hän jätti vuonna 1973. Seuraavan vuoden soolodebyyttilevyn, Maalaispoika oon, nimikappale oli iso hitti. Vaikka Alatalo jätti vuonna 1975 hajonneen Coitus Intin, myöhemmin tehtiin Alatalo-levyjä myös nimellä Mikko Alatalo & Coitus Inc. Tähän kokoonpanoon kuului myös Heikki Silvennoinen, jonka yhtye Tabula Rasa keikkaili Alatalon kanssa vuosina 1975–1977. Vuonna 1977 Alatalo kuului myös yhdessä Rinteen, Leskisen ja Veltto Virtasen kanssa Välikausitakki-yhtyeeseen, joka julkaisi yhden singlen ja albumin.

Vuonna 1977 Alatalo perusti Rinteen kanssa kustannusyhtiö ALR-musiikin ja jätettyään Love Recordsin hän siirtyi Tommi Liuhalan Hi-Hat -levymerkille ja julkaisi kunnianhimoisen trilogian "Lauluja Siirtomaa-Suomesta". Siihen kuuluivat Yhdentoista virran maa (1978), Iso joki tulvii (1981) ja III tasavallan vieraana (1982). Näitä levytyksiään Alatalo pitää uransa parhaina.[3]

1970-luvun lopussa Alatalo siirtyi rokimmasta ilmaisusta iskelmään. Hän menetti rockpuritaanien arvostusta muun muassa neljällä Syksyn Sävel -voittokappaleellaan, jotka olivat "Vicky Lee" (1978), "Rikoo on riskillä ruma" (1980), "Mummoni ja moukarinheitto" (1981) sekä "Minna" (1986). Alatalon tyylikirjo on vuosien varrella ollut laaja. Siihen kuuluu muun muassa mainosmusiikkia ("Puuhamaa"), ihmissuhdeballadeita ("Ihmisen ikävä toisen luo", 1980) ja lastenlauluja ("Känkkäränkkä", 1981). Muita Alatalon hittejä ovat muun muassa "Taitaa tulla kesä", "Rokkilaulaja" ja "Vesilasi, vessanavain, heiniä paali". Kultalevyn Alatalo on saanut albumeistaan Maalaispojan rallit (1980), Eläimiä suomalaismetsissä (1981) ja Senaattori ja boheemi (2004), jälkimmäinen yhdessä Juice Leskisen kanssa.

2000-luvulla Alatalo on levyttänyt myös Sulo Aittoniemen kanssa albumit Hevosmiesten resepti (2003) ja Harmaa Ferguson (2006) nimellä Suti & Alatalo.

Vuonna 2005 Alatalo ja Harri Rinne palkittiin ensimmäisenä työparina Juha Vainio -palkinnolla.[4]

Vuonna 2016 Alatalo osallistui Tähdet, tähdet -ohjelman kolmannella tuotantokaudelle. Alatalo putosi kilpailusta neljäntenä.[5]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2003 Pirkanmaa 4 858 valittiin [6]
2007 Pirkanmaa 5 646 valittiin [6]
2011 Pirkanmaa 4 140 valittiin [6]
2015 Pirkanmaa 6 759 valittiin [7]
Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
2008 Tampere 1 198 valittiin [6]
2012 Tampere 898 valittiin [6]

2000-luvulla Alatalo siirtyi politiikkaan. Hänet valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 2003 vaaleissa keskustan edustajana sekä uudestaan vuosina 2007, 2011 ja 2015[7].

Alatalo on ollut vuodesta 2003 jäsen liikenne- ja viestintävaliokunnassa, tulevaisuusvaliokunnassa ja Yleisradion hallintoneuvostossa. Vuodesta 2008 hän on istunut Tampereen kaupunginvaltuustossa.[1]

Vuonna 2004 Alatalo herätti huomiota laulamalla eduskunnassa pitämässään puheenvuorossaan pätkän Maamme-laulua sekä Jean Sibeliuksen Finlandiaa.[8]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alatalo on ollut vuodesta 1995 naimisissa Seija Alatalon (o.s. Marttila) kanssa. Heillä on kaksi poikaa. Lisäksi Alatalolla on kaksi poikaa aiemmasta avoliitostaan, josta hän jäi leskeksi vuonna 1992.[9] Kaikki neljä poikaa ovat myös enemmän tai vähemmän mukana musiikkibisneksessä. Kalle Alatalo soittaa yhtyeessä Hauli Bros ja Eero Alatalo yhtyeessä Lataus. Alatalon esikoisen Jaskan tytär Ronja on näyttelijä, joka on esiintynyt mm. Tampereen Työväen Teatterissa ja Ylen Uusi Päivä - sarjassa.

Alatalo harrastaa laskettelua ja toimi vuosina 1982–1989 Tahkovuorella vakinaisena hiihdonopettajana. Kalle Palander oli pikkupoikana Alatalon hiihtokoulussa.[2]

Alatalo sai julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tuomion huumeiden käytöstä jäätyään kiinni Tampereen ylioppilastalolla vuonna 1979.[10]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Numero albumin nimen ja julkaisuvuoden jälkeen ilmoittaa listasijoituksen Suomen virallisella albumilistalla.

DVD:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juice & Mikko – Klassikoiden ilta – Senaattori ja Boheemi konserttilavalla (live, 2DVD, 2005)

Tribuuttialbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hittisinglet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maalaispoika oon (1975) #9
  • Saara (1976) #2
  • Rokkilaulaja (1977) #11
  • Vicky Lee (1978) #3
  • Vesilasi, vessanavain, heiniä paali (1979) #3
  • Rikoo on riskillä ruma (1980) #2
  • Leuhkat eväät (1981) #9
  • Mummoni ja moukarinheitto (1981) #12
  • Ajolähtö (1982) #14
  • Maailmanlopun meininki (1983) #16

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Mikko Alatalo Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 7.10.2013.
  2. a b c d Heli Herrala: Maalaispoika kasvoi edustajaksi. Ilta-Sanomat Plus, 2011, nro 20.8., s. 34–35.
  3. Iltalehti 14.5.2005
  4. Alatalolle ja Rinteelle Juha Vainio -palkinto 29.7.2005. Kaleva. Viitattu 7.10.2013.
  5. Kansanedustajalle lähtöpassit Tähdet, tähdet -kisasta mtv.fi. 30.10.2016. Viitattu 6.12.2016.
  6. a b c d e Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) Viitattu 3.7.2016.
  7. a b Valitut ehdokkaat, Pirkanmaan vaalipiiri 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2015.
  8. Mikko Alatalo lauloi puhujapöntöstä Iltasanomat.fi. 13.2.2014. Viitattu 14.8.2015.
  9. Kuka kukin on 2015, s. 24–25. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
  10. Eduskunnassa istuu 16 rikoksesta tuomittua Turun Sanomat. 5.5.2011. Viitattu 18.4.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mikko Alatalo.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nevalainen, Petri: Joviaali ilmiö. Tuntematon Mikko Alatalo. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2011. ISBN 978-952-5874-27-3.
  • Nygren, Anneli: ”Mikko Alatalo. Maalaispojan lähiörapsodia”, Pohjan tähteet. Populaarikulttuurin kuva suomalaisuudesta, s. 192–211. Toim. Salmi, Hannu & Kallioniemi, Kari. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2000. ISBN 951-692-475-1.