Kimmo Sasi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kimmo Sasi
Kimmo Sasi (Saml) Finland (3).jpg
Suomen liikenne- ja viestintäministeri
Lipposen I hallitus[1]
15.1.1999–15.4.1999
Lipposen II hallitus[2]
4.1.2002–17.4.2003
Edeltäjä Matti Aura[1]
Seuraaja Leena Luhtanen[3]
Suomen ulkomaankauppaministeri
Lipposen II hallitus[2]
15.4.1999–4.1.2002
Seuraaja Jari Vilén[2]
Kansanedustaja
26.3.1983[4]–21.4.2015
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Pirkanmaan vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 21. helmikuuta 1952 (ikä 65)[4]
Tampere[4]
Puolue kokoomus[4]
Puoliso Viveca Anita Sasi (1997–2014)[4]
Koulutus oikeustieteen kandidaatti
LL.M. (Columbia)
diplomiekonomi[4]

Kimmo Kalevi Immeri Sasi (s. 21. helmikuuta 1952 Tampere) on suomalainen kokoomuslainen poliitikko. Hän oli kansanedustajana vuodesta 1983 vuoteen 2015. Hän oli Lipposen I ja II hallituksen liikenne- ja viestintäministeri vuosina 1999 ja 2002–2003 sekä Lipposen II hallituksen ulkomaankauppaministeri vuosina 1999–2002.

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutukseltaan Sasi on oikeustieteen kandidaatti (1974), diplomiekonomi (1975) ja Master of Laws (1978, Columbian yliopisto). Hän työskenteli vuosina 1972–1973 kouluasiainsihteerinä ja vuosina 1975–1977 kansainvälisen yksityisoikeuden assistenttina. Myöhemmin hän toimi lakimiehenä ja poliisiasiain neuvottelukunnan sihteerinä.

Vuosina 1997–1998 Sasi toimi Pohjola-Nordenin liittohallituksen puheenjohtajana.[4]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sasi toimi kokoomuksen kansanedustajana yhtäjaksoisesti vuosina 1983–2015. Hän oli ehdolla myös vuoden 2015 vaaleissa, muttei tullut valituksi.[5] Ylen vaalikonevastauksista tehdyn analyysin mukaan Sasi oli oikeistolaisin ehdokas eduskuntavaaleissa 2015.[6]

Sasi toimi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 1991–1993, mutta joutui eroamaan tehtävästä kokoomuksen toisen vahvan miehen, Ahon hallituksen valtiovarainministerin Iiro Viinasen vaatimuksesta. 1990-luvun laman aikana Sasi vastusti voimakkaasti Viinasen ajamaa asuntovelkojen korkovähennysten leikkaamista korkojen ollessa korkeimmillaan, ja eduskunta muuttikin hallituksen esitystä asuntovelallisille edullisemmaksi. Toinen suuri näkemysero koski pankkitukea, jossa Sasi katsoi olevansa veronmaksajien puolella, ja eduskunta tiukensi huomattavasti pankkituen ehtoja.[7]

Sasin ja Viinasen riidan seurauksena heidän puhevälinsä katkesivat lopullisesti. Sasin näkemyksen mukaan kysymys oli kokoomuksen sisäisestä valtataistelusta sekä hänen ja Viinasen keskinäisistä sovittamattomista näkemyseroista. Kokoomuksen sisäiseen tilaan vaikuttivat Sasin mielestä Berliinin muurin murtuminen ja kylmän sodan päättyminen, mikä vahvisti länsimielisiä voimia eri puolueissa. Tämän vuoksi Sasi ja Viinanen ajautuivat puolueen sisällä eri leireihin.[8]

Sasi oli Lipposen I hallituksen liikenneministeri kolmen kuukauden ajan vuonna 1999 sekä Lipposen II hallituksen ulkomaankauppaministeri 1999–2002 ja liikenne- ja viestintäministeri 2002–2003. Liikenne- ja viestintäministerinä toimitusministeriövaiheessa hän vaihtoi VR:n hallituksen. Seuraava liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen palautti VR:n hallituksen aikaisempaa hallituspohjaa vastaavaksi.lähde?

Vuosina 2003–2011 Sasi toimi perustuslakivaliokunnan ja vuodesta 2011 valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana.[4] Huhtikuussa 2007 hänet valittiin Suomenruotsalaisten kansankäräjien toiseksi varapuheenjohtajaksi.[9]

Sasi on kannattanut tasavallan presidentin valtaoikeuksien karsimista ja valtion omistuksen purkamista pörssiyhtiöistä. Hän on vastustanut ministereiden tueksi suunniteltuja poliittisia valtiosihteereitä. Keväällä 2009 hän myös ehdotti kansanedustajien määrän vähentämistä 200:sta 150:een.[10]

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana Sasi esitti, että yhteiskunta voisi Britannian tavoin tukea uskonnollisen šariaa sovittelijan käyttöä riitatilanteissa, jossa molemmat osapuolet henkilöt haluavat sitä ja se ei ole Suomen lain kanssa ristiriidassa.[11] Sasi kritisoi Helsingin Sanomia tavasta, jolla se esitti hänen tukevan šaria-lakia.[12]

Keskustan ympäristöministeri Paula Lehtomäen perheen kaivosomistuksien tultua julkisuuteen Sasi vaati ministereitä julkistamaan puolisoiden omistukset.[13]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimmo Sasin vanhemmat olivat Tampereen klassillisen lyseon rehtori Elias Sasi ja hammaslääkäri Hilkka-Liisa Ranta.[14] Sasilla on entisen vaimonsa (1997–2014) Viveca Anita Sasin kanssa yksi tytär.[15]

5. maaliskuuta 2007 Sasi joutui auto-onnettomuuteen Kolmostiellä Ylöjärvellä hänen autonsa ajauduttua vastaantulevien kaistalle. Sasilta murtui solisluu sekä nilkka, nokkakolarin toisista osapuolista yksi menehtyi ja toinen loukkaantui.[16][17] Sasi itse ei muistanut kolarista mitään, mutta epäili verenpaineen äkillisestä laskusta johtuvaa väsymyskohtausta. Hän oli juuri saanut uudenlaista verenpainelääkettä.[18] Sasi tuomittiin kuolemantuottamuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 70 päiväsakkoon ja hän joutui lisäksi korvaamaan 1 200 euroa todistelu- ja ruumiinavauskustannuksia.[19]

Sasi on ollut kesästä 2017 valtiosääntöoikeuden tohtoriopiskelija Helsingin yliopistossa. Hänen tulevan väitöskirjansa aiheena on ”Yhdenvertaisuus perusoikeutena ja verotus”.[20]

Sasi harrastaa purjehdusta ja laskettelua.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lipponen I hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  2. a b c Lipposen II hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  3. Jäätteenmäen hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  4. a b c d e f g h Kimmo Sasi Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 24.11.2011.
  5. Mansikka, Heli: Pirkanmaan äänestäjät yllättivät: konkariedustaja Kimmo Sasi jäi rannalle Yle Uutiset. 19.4.2015. Viitattu 22.4.2015.
  6. http://yle.fi/uutiset/kuka_on_oikeistolaisin_kuka_liberaalein__katso_miten_ehdokkaasi_asettuu_poliittiselle_nelikentalle/7919930
  7. a b Reijo Sippola ja Jarmo Kettunen (toim.): Tampereen kasvot, s. 104–105. Tampere: Kustannus Oy Sanasato, 1997.
  8. Linda Pelkonen: Välit poikki! Yli 20 vuotta hiljaisuutta. Ilta-Sanomat 17. heinäkuuta 2017, s. 6. Helsinki: Sanoma Media Finland.
  9. FOLKTINGETS STYRELSE 2013-2015 Viitattu 21.2.2014.
  10. Sasin yllätysehdotus: Eduskuntaan 50 kansanedustajaa vähemmän! Ilta-Sanomat. 19.01.2009. Viitattu 31.1.2009.
  11. Perustuslakivaliokunnan johtaja Sasi Kotimaa24:ssä: Sharia-lain soveltaminen mahdollista Helsingin Sanomat. 26.11.2010. Helsinki. Viitattu 26.11.2010.
  12. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/107028-kimmo-sasi-vastaa-sharia-kritiikkiin-%E2%80%93-%E2%80%9Colen-hesarin-uhri%E2%80%9D
  13. http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2010/10/03/al-sasi-haluaisi-puolisoidenkin-osakesalkut-julki/201013693/12
  14. Tyrvään yhteiskoulu - Vammalan lukio 1904–1979, matrikkeli, s. 134. Vammala: Vammalan lukio, 1979. ISBN 951-95031-7-X.
  15. Kimmo Sasille lopullinen ero iltasanomat.fi. 08.10.2014. Viitattu 15.01.2015.
  16. Sasin kolarin syy yhä epäselvä 6.3.2007. YLE Uutiset. Viitattu 26.2.2010.
  17. Kansanedustaja loukkaantui kuolonkolarissa Ilta-Sanomat. 5.3.2007. Viitattu 26.2.2010.
  18. Sasi muistaa väsymyskohtauksen 7.3.2007. YLE. Viitattu 7.3.2007.
  19. Kimmo Sasille sakkoja kuolemantuottamuksesta Helsingin Sanomat. 26.10.2007. Viitattu 26.2.2010.
  20. Kimmo Sasi haluaa perustuslaki­valiokunnan käyttämien oikeusoppineiden joukkoon – ”Viime aikoina tulkinnat ovat menneet harhaan” HS Politiikka. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.8.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Matti Aura
Olli-Pekka Heinonen
Suomen liikenne- ja viestintäministeri
1999 (Liikenneministeri)
2002−2003
Seuraaja:
Olli-Pekka Heinonen
Leena Luhtanen
Edeltäjä:
-
Suomen ulkomaankauppaministeri
1999–2002
Seuraaja:
Jari Vilén