Riitta Uosukainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Riitta Uosukainen
Riitta Uosukainen.jpg
Riitta Uosukainen heinäkuussa 2013.
Eduskunnan puhemies
7.2.1994–23.3.1995
21.4.1995–23.3.1999
20.4.1999–18.3.2003
Edeltäjä Ilkka Suominen
Paavo Lipponen (I)
Jukka Mikkola
Seuraaja Paavo Lipponen
Anneli Jäätteenmäki
Suomen opetusministeri
Ahon hallitus
26.4.1991–10.2.1994
Edeltäjä Ole Norrback
Seuraaja Olli-Pekka Heinonen
Kansanedustaja
26.3.1983–18.3.2003
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Kymen vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 18. kesäkuuta 1942 (ikä 73)
Jääski
Puolue Kokoomus
Koulutus filosofian lisensiaatti (1970)
Arvonimet filosofian kunniatohtori (1997)
kauppatieteiden kunniatohtori (1999)
valtioneuvos (2004)

Riitta Maria Uosukainen (o.s. Vainikka, s. 18. kesäkuuta 1942 Jääski) on entinen kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja (19832003), opetusministeri 1991–1994 ja eduskunnan puhemies 19942003. Vuoden 2000 presidentinvaalissa Uosukainen oli kokoomuksen asettama presidenttiehdokas, saaden kolmanneksi eniten ääniä. Uosukainen jätti eduskunnan ja politiikan vuoden 2003 vaaleissa. Vuonna 2004 tasavallan presidentti myönsi hänelle valtioneuvoksen arvonimen.

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riitta Maria Uosukainen (o.s. Vainikka) on syntynyt Jääsken Pelkolan kylän Ensossa. Hän on esiintynyt usein Jääsken kansallispukuun pukeutuneena. Uosukaisen vanhemmat ovat sähköasentaja Reino Vainikka ja rouva Aune Ruohonen. Uosukainen on ollut naimisissa vuodesta 1968 everstiluutnantti Toivo Verneri Uosukaisen kanssa. Heillä on yksi lapsi, vuonna 1974 syntynyt Antti.[1]

Uosukainen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1961. Tämän jälkeen hän aloitti opinnot Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa, jossa hänen aineyhdistelmäänsä kuuluivat suomen kieli, kotimainen kirjallisuus, kansanrunous, kansatiede, kasvatustiede ja käytännöllinen filosofia.[2] Humanististen tieteiden kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1964, filosofian kandidaatiksi vuonna 1969 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 1970. Hänen kotimaisen kirjallisuuden alaan kuuluvat pro gradu- ja lisensiaatintutkielmansa käsittelivät Minna Canthia vuosisadan lopun naisen kuvaajana.[2][3] Opintoaikanaan hän toimi myös muun muassa kustannusosakeyhtiö Tammessa kustannusvirkailijana.[2]

Uosukainen toimi Imatrankosken lukion suomen kielen lehtorina vuosina 1969–1983. Hän toimi myös Joensuun korkeakoulun suomen kielen didaktiikan väliaikaisena lehtorina vuosina 1976–1977 ja Kymen läänin äidinkielen lääninkouluttajana vuosina 1976–1983.[1]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riitta Uosukainen valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan vuoden 1983 vaaleissa. Tämän jälkeen hänet valittiin uudelleen kansanedustajaksi vaaleissa 1987, 1991, 1995 ja 1999. Hän edusti Kymen vaalipiiriä. Vuosien 1995 ja 1999 vaaleissa hän keräsi eniten henkilökohtaisia ääniä vaalipiirissään. Eduskunnassa hän oli jäsenenä suuressa valiokunnassa, sivistysvaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa.

Uosukainen toimi opetusministerinä Ahon hallituksessa vuosina 1991–1994. Hän luopui tehtävästä vuonna 1994, kun hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi. Tässä tehtävässä hän oli Suomen historian ensimmäinen nainen. Hänet valittiin puhemieheksi myös vaalien 1995 ja 1999 jälkeen.

Eduskunnan lisäksi Uosukainen toimi Imatran kaupunginvaltuustossa vuosina 1977–1992 ollen vuosina 1981–1986 sen varapuheenjohtaja.

Presidentin valitsijamies hän oli presidentinvaaleissa 1982 ja 1988. Hän oli itse ehdokkaana vuoden 2000 presidentinvaaleissa, jossa hän sai ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi eniten ääniä eikä näin päässyt toiselle kierrokselle.

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen Suomi College promovoi Uosukaisen vuonna 1997 filosofian kunniatohtoriksi ja Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu promovoi hänet vuonna 1999 kauppatieteiden kunniatohtoriksi. Suomen puheopettajien liitto nimesi Uosukaisen Vuoden puhujaksi vuonna 1985.[4][5] Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Uosukaiselle vuonna 2004 valtioneuvoksen arvonimen.[1] Uosukainen on ensimmäinen valtioneuvoksen arvonimen saanut nainen ja järjestyksessä kahdeksas arvonimen saaja Suomen itsenäisyyden aikana. Harri Holkerin kuoltua vuonna 2011 Uosukainen on ainoa elossa oleva valtioneuvos.

Riitta Uosukainen sai Suomalaisuuden liiton kunniajäsenyyden vuonna 2006.[6]

Uosukaiselle myönnettiin kunniarestonomin arvonimi vuonna 1994. Tapaseura valitsi Uosukaisen Vuoden käyttäytyjäksi vuonna 2002. Mauri Sariola -seura ry. myönsi Riitta Uosukaiselle Helsingin kirjamessuilla 28.10.2012 Vuoden Susikoski -arvonimen koskien vuotta 2013.

Kunniamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki 1992
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi 2002
  • Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan suurristi
  • Viron Valkoisen Tähden ritarikunnan I luokan kunniamerkki (suurristi) 1995
  • Viron Marianmaan Ristin ritarikunnan I luokan kunniamerkki (suurristi) 2001

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Liehuva liekinvarsi. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20639-3.
  • Nuijanisku pöytään: Hajamietteitä intohimosta, vallasta ja sivistyksestä. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-19093-8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Riitta Uosukainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 3.6.2015.
  2. a b c Muurinen, Heta: Lumoprofessoreja ja laaja-alaisia opintoja 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 3.6.2015.
  3. Pekka Matilainen: Minna Canth raivasi tien Yliopisto-lehti. 8/97. Viitattu 3.6.2015.
  4. http://seura.fi/viihde/elavat-legendat/riitta-uosukainen-ministeriaika-oli-hirvittavaa/
  5. http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/hx5000.sh?{hnro}=291&{kieli}=su&{haku}=kaikki
  6. Tala, Heikki (päätoim.): Vuosisata suomalaisuuden puolesta: Suomalaisuuden liitto 1906–2006. Helsinki: Suomalaisuuden liitto, 2006. ISBN 951-96348-7-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Raimo Ilaskivi
Kansallisen Kokoomuksen presidenttiehdokas
2000
Seuraaja:
Sauli Niinistö
Edeltäjä:
Ilkka Suominen
Paavo Lipponen
Jukka Mikkola
Eduskunnan puhemies
19941995
19951999
19992003
Seuraaja:
Paavo Lipponen
Jukka Mikkola
Anneli Jäätteenmäki
Edeltäjä:
Ole Norrback
Suomen opetusministeri
19911994
Seuraaja:
Olli-Pekka Heinonen
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.