Hannele Pokka
| Hannele Pokka | |
|---|---|
Hannele Pokka Suomi-areena-tapahtumassa 2014. |
|
| Suomen oikeusministeri | |
|
Ahon hallitus
26. huhtikuuta 1991 – 30. huhtikuuta 1994 |
|
| Edeltäjä | Tarja Halonen |
| Seuraaja | Anneli Jäätteenmäki |
| Kansanedustaja | |
|
24.3.1979–30.4.1994
|
|
| Ryhmä/puolue | Keskustan eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Lapin läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. toukokuuta 1952 Ruovesi |
| Asuinpaikka | Espoo |
| Ammatti | työelämäprofessori |
| Puoliso | Esko Johannes Tavia (1993–2008) |
| Lapset | 1 |
| Tiedot | |
| Puolue | Suomen Keskusta |
| Koulutus | oikeustieteen tohtori (Helsingin yliopisto, 1991) |
| Uskonto | luterilainen |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Pirkko Hannele Pokka (s. 25. toukokuuta 1952 Ruovesi) on suomalainen poliitikko, joka toimi ympäristöministeriön kansliapäällikkönä vuodesta 2008 vuoteen 2020.[1] Hän oli Suomen Keskustan kansanedustaja vuosina 1979–1994 ja Ahon hallituksen oikeusministeri vuosina 1991–1994. Vuosina 1980–1988 Pokka oli Rovaniemen kaupunginvaltuustossa. Vuosina 1994–2008 Pokka oli Lapin läänin viides maaherra ja ensimmäinen nainen virassa. Koulutukseltaan hän on oikeustieteen tohtori.
Pokka pyrki presidenttiehdokkaaksi vuoden 1994 presidentinvaaleihin keskustan esivaalissa, mutta ei saanut – niin ikään Lapin vaalipiiristä lähtöisin olevan – Paavo Väyrysen veroista kannatusta.
Vuonna 2006 Pokka pyrki Kari Nenosen seuraajaksi Oulun kaupunginjohtajaksi. Hän jäi kuitenkin ensimmäisen äänestyskierroksen kolmanneksi ja putosi kisasta. Kaupunginjohtajaksi valittiin Matti Pennanen.
Hannele Pokka toimi Kalatalouden Keskusliiton puheenjohtajana vuosina 1985–1998. Joensuun yliopisto myönsi Pokalle ympäristö- ja metsäalan kunniatohtorin arvon 2009.[2] Syyskuusta 2020 alkaen Pokka toimii Helsingin yliopistossa työelämäprofessorina alanaan ympäristövastuu.
Pokalta on ilmestynyt myös kirjallista tuotantoa.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pokka on toimi vuonna 1975 opetusministeriössä esittelijän tehtävässä. Tämän jälkeen hän siirtyi Maataloustuottajain keskusliiton palvelukseen vuosien 1976–1979 väliseksi ajaksi, jolloin hän toimi lakimiehen tehtävässä. Pokka toimi samaan aikaan myös vuosien 1977–1979 välisenä aikana vakuutusoikeuden varajäsenenä. Pokka valittiin vuonna 1979 eduskuntaan Lapin vaalipiiristä, jossa hän toimi kansanedustajana neljän kauden ajan vuosina 1979–1994. Pokka toimi myös Ahon hallituksessa oikeusministerinä vuosina 1991–1994.[4][5][6] Kansanedustajana toimimisen jälkeen hän astui Lapin läänin maaherran virkaan, jossa hän toimi vuosien 1994–2008 välisen ajan. Tämän jälkeen hän toiminut muun muassa ympäristöministeriön kansliapäällikkönä vuosien 2008–2020 aikana sekä saamelaisten totuus- ja sovintokomission puheenjohtajana vuosina 2021–2024. Vuodesta 2020 lähtien Pokka on toiminut Helsingin yliopistossa työelämäprofessorina.[7][8][9]
Pokka toimi vuosina 2021–2024 saamelaisten totuus- ja sovintokomission puheenjohtajana; komission tehtävänä oli kerätä saamelaisten kokemuksia valtion toimista, selvittää historiallisia ja nykyisiä epäoikeudenmukaisuuksia sekä laatia suosituksia valtiolle saamelaisten ja valtion välisten suhteiden parantamiseksi. Pokan mukaan komission työ ei ollut päätösprosessi vaan lähtökohta jatkotoimille. Hän on pitänyt tärkeänä, että komission loppuraportti lisää yleistä tietoisuutta saamelaisten asemasta alkuperäiskansana ja tuo saamelaisten omat kokemukset osaksi suomalaista historiakäsitystä. Pokka on korostanut julkisissa kannanotoissaan, että saamelaisten ja valtion välinen sovinto edellyttää konkreettisia poliittisia ja hallinnollisia toimenpiteitä.[10]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pokka oli naimisissa Simon kunnanjohtajan, everstiluutnantti (evp.) Esko Tavian kanssa vuodesta 1993. Heillä on vuonna 1994 syntynyt tytär.[11] Liitto päättyi eroon kesäkuussa 2008.[12]
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rakennettujen vesistöjen jälkivalvontajärjestelmät. (Väitöskirja) Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 1991. ISBN 951-855-152-9
- Lyhyen talven tarinat. Porvoo: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-18466-0
- Paksun lumen talvi. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 978-951-0-19140-8
- Porvarihallitus. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 978-951-0-20508-2
- Kemijoki – minun jokeni. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 978-951-0-19972-5
- Marja ja Niila. Porvoo: WSOY, 1997. ISBN 978-951-0-22712-1
- Piritta: kertomus Ylä-Lapista. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 978-951-0-25057-0
- Sau-Herra: kertomus Koilliskairasta. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 978-951-0-27354-8
- Menolippu: Pirkon päiväkirjat 1972–1974. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32835-4
- Talvivaaran sisäpiirissä. Helsingissä: Otava, 2019. ISBN 978-951-1-34201-4
- Arkangelista itään: matkoja kuvernöörien Venäjällä. Helsinki: Otava, 2020. ISBN 978-951-1-36931-8
- Pioneerityötä: Suomen ympäristöyhteistyö Venäjällä. Helsinki: Siltala, 2022. ISBN 978-952-234-944-6
- Kosken tytär. Rovaniemi: Väyläkirjat, 2023. ISBN 978-952-396-126-5
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hanhinen, Hanna: Hannele Pokka jatkaa ympäristöministeriön kansliapäällikkönä Yle Uutiset. 8.5.2013. Viitattu 4.6.2014.
- ↑ Pokasta tulee Joensuun yliopiston kunniatohtori Ilta-Sanomat. 2.3.2009. Arkistoitu 5.3.2009. Viitattu 2.4.2011.
- ↑ Hannele Pokka Hannele Pokka. Viitattu 21.1.2026.
- ↑ https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/237.aspx www.eduskunta.fi. Arkistoitu 3.6.2024. Viitattu 21.1.2026.
- ↑ Valtioneuvosto: Hannele Pokka ympäristöministeriön kansliapäällikön virkaan www.valtioneuvosto.fi. 8.5.2013 klo 13.22. Valtioneuvosto. Viitattu 22.1.2026.
- ↑ Hannele Pokka Hannele Pokka. Viitattu 21.1.2026.
- ↑ Hannele Pokka Hannele Pokka. Viitattu 21.1.2026.
- ↑ ”Sovinto saamelaisten ja valtion välillä vaatii tekoja”, painottaa totuus- ja sovintotyötä johtava Hannele Pokka Yle Uutiset. 21.8.2025. Viitattu 21.1.2026.
- ↑ Milla Ollikainen: Äiti maaherra Hannele Pokka seikkaili villissä idässä: ampui karhua Vologdassa, tihkui maitoa Murmanskissa, eksyi lumipyryyn Komissa Seura.fi. 1.10.2020. Viitattu 21.1.2026.
- ↑ ”Sovinto saamelaisten ja valtion välillä vaatii tekoja”, painottaa totuus- ja sovintotyötä johtava Hannele Pokka Yle Uutiset. 21.8.2025. Viitattu 21.1.2026.
- ↑ Hannele Pokka Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Hannele Pokka ja Esko Tavia erosivat Kaleva. 18.7.2008. Viitattu 4.6.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hannele Pokka Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Hannele Pokan blogi
| Edeltäjä: Tarja Halonen |
Suomen oikeusministeri 1991−1994 |
Seuraaja: Anneli Jäätteenmäki |