Hannele Pokka
Hannele Pokka | |
---|---|
Hannele Pokka Suomi-areena-tapahtumassa 2014. |
|
Suomen oikeusministeri | |
Ahon hallitus
26. huhtikuuta 1991 – 30. huhtikuuta 1994 |
|
Edeltäjä | Tarja Halonen |
Seuraaja | Anneli Jäätteenmäki |
Kansanedustaja | |
1979–1994
|
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 25. toukokuuta 1952 Ruovesi |
Puoliso | Esko Johannes Tavia (1993–2008) |
Tiedot | |
Puolue | Suomen Keskusta |
Koulutus | oikeustieteen tohtori |
Uskonto | luterilainen |
Pirkko Hannele Pokka (s. 25. toukokuuta 1952 Ruovesi) on suomalainen poliitikko, joka toimi ympäristöministeriön kansliapäällikkönä vuodesta 2008 vuoteen 2020.[1] Hän oli keskustan kansanedustaja vuosina 1979–1994 ja Ahon hallituksen oikeusministeri vuosina 1991–1994. Vuosina 1980–1988 Pokka oli Rovaniemen kaupunginvaltuustossa. Vuosina 1994–2008 Pokka oli Lapin läänin viides maaherra ja ensimmäinen nainen virassa. Koulutukseltaan hän on oikeustieteen tohtori.
Pokka pyrki presidenttiehdokkaaksi vuoden 1994 presidentinvaaleihin keskustan esivaalissa, mutta ei saanut – niin ikään Lapin vaalipiiristä lähtöisin olevan – Paavo Väyrysen veroista kannatusta.
Vuonna 2006 Pokka pyrki Kari Nenosen seuraajaksi Oulun kaupunginjohtajaksi. Hän jäi kuitenkin ensimmäisen äänestyskierroksen kolmanneksi ja putosi kisasta. Kaupunginjohtajaksi valittiin Matti Pennanen.
Hannele Pokka toimi Kalatalouden Keskusliiton puheenjohtajana vuosina 1985–1998. Joensuun yliopisto myönsi Pokalle ympäristö- ja metsäalan kunniatohtorin arvon 2009.[2]
Pokalta on ilmestynyt myös kirjallista tuotantoa.
Syyskuusta 2020 alkaen Pokka toimii Helsingin yliopistossa työelämäprofessorina alanaan ympäristövastuu.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- opetusministeriön esittelijä v. 1975
- Maataloustuottajain keskusliiton lakimies vuosina 1976–1979
- Vakuutusoikeuden varajäsen v. 1977–1979
- kansanedustaja 1979–1994
- oikeusministeri 1991–1994 (Ahon hallitus)
- maaherra 1994–2008
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pokka oli naimisissa Simon kunnanjohtajan, everstiluutnantti (evp.) Esko Tavian kanssa vuodesta 1993. Heillä on vuonna 1994 syntynyt tytär.[3] Liitto päättyi eroon kesäkuussa 2008.[4]
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rakennettujen vesistöjen jälkivalvontajärjestelmät. (Väitöskirja) Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 1991. ISBN 951-855-152-9.
- Lyhyen talven tarinat. Porvoo: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-18466-0.
- Paksun lumen talvi. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 978-951-0-19140-8.
- Porvarihallitus. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 978-951-0-20508-2.
- Kemijoki – minun jokeni. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 978-951-0-19972-5.
- Marja ja Niila. Porvoo: WSOY, 1997. ISBN 978-951-0-22712-1.
- Piritta: kertomus Ylä-Lapista. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 978-951-0-25057-0.
- Sau-Herra: kertomus Koilliskairasta. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 978-951-0-27354-8.
- Menolippu: Pirkon päiväkirjat 1972–1974. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32835-4.
- Talvivaaran sisäpiirissä. Helsingissä: Otava, 2019. ISBN 978-951-1-34201-4.
- Arkangelista itään: matkoja kuvernöörien Venäjällä. Helsinki: Otava, 2020. ISBN 978-951-1-36931-8.
- Pioneerityötä: Suomen ympäristöyhteistyö Venäjällä. Helsinki: Siltala, 2022. ISBN 978-952-234-944-6.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hanhinen, Hanna: Hannele Pokka jatkaa ympäristöministeriön kansliapäällikkönä Yle Uutiset. 8.5.2013. Viitattu 4.6.2014.
- ↑ Pokasta tulee Joensuun yliopiston kunniatohtori Ilta-Sanomat. 2.3.2009. Arkistoitu 5.3.2009. Viitattu 2.4.2011.
- ↑ Hannele Pokka Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Hannele Pokka ja Esko Tavia erosivat Kaleva.fi. 18.7.2008. Viitattu 4.6.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hannele Pokka Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Hannele Pokan blogi
Edeltäjä: Tarja Halonen |
Suomen oikeusministeri 1991−1994 |
Seuraaja: Anneli Jäätteenmäki |
|
|
|
|
|