Simo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kuntaa. Sanan muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
Simo
Simo.vaakuna.svg Simo.sijainti.suomi.2010.svg

vaakuna

sijainti

www.simo.fi
Sijainti 65°39′40″N, 025°04′00″E
Maakunta Lapin maakunta
Seutukunta Kemi–Tornion seutukunta
Perustettu 1865
Pinta-ala ilman merialueita 1 467,35 km²
53:nneksi suurin 2015 
Kokonaispinta-ala 2 086,31 km²
42:nneksi suurin 2015 [1]
– maa 1 447,35 km²
– sisävesi 20,00 km²
– meri 618,96 km²
Väkiluku 3 237
223:nneksi suurin 31.12.2015 [2]
väestötiheys 2,24 as./km² (31.12.2015)
Ikäjakauma 2014 [3]
– 0–14-v. 16,7 %
– 15–64-v. 57,4 %
– yli 64-v. 25,9 %
Äidinkieli 2014 [4]
suomenkielisiä 99,0 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
saamenkielisiä 0,1 %
– muut 0,8 %
Kunnallisvero 22 %
7:nneksi suurin 2016 [5]
Kunnanjohtaja Vivi Marttila
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2013–2016[6]
 • Kesk.
 • PS
 • Vas.
 • Kok.
 • SDP
 • muut

11
3
3
2
1
1

Simo on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan lounaisosassa Pohjois-Pohjanmaan maakunnan rajalla Perämeren rannikolla, nelostien varrella. Kunnassa asuu 3 237 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 2 086,31 km2, josta 618,96 km2 on merialuetta ja 20,00 km2 sisävesistöjä.[1] Väestötiheys on 2,24 asukasta/km2. Simon läpi virtaa Simojoki. Simoa lähimmät kaupungit ovat Kemi, Tornio, Haaparanta ja Oulu. Naapurikuntia ovat Ii, Kemi, Keminmaa, Ranua ja Tervola. Simo on tunnettu myös Simojokisuun merkittävistä maisema-alueista.

Vaikka kunta kuuluukin Kemi–Tornion seutukuntaan, se on poikkeuksellisesti liittynyt osakkaaksi myös Oulunkaaren seutukuntaan sosiaali- ja terveystoimen osalta.[7]

Simon kirkko vuodelta 1846

Simo koostuu monista pienistä kyläyhteisöistä. Simon nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa myöhempää empiretyyliä edustava, vuonna 1846 valmistunut Simon kirkko sekä jääkäreiden etappireitistä ja vuoden 1916 Simon kahakasta muistuttava jääkärikämppä patsaineen.

Vuonna 2015 Kemin kaupunki sekä Keminmaan ja Simon kunnat neuvottelivat yhdistymisestä uudeksi Kemin kaupungiksi. Liitoksen oli tarkoitus toteutua vuoden 2017 alusta.[8] Kemin ja Simon kunnanvaltuustot hyväksyivät yhdistymisehdotuksen, mutta Keminmaan valtuusto hylkäsi sen.[9]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simon vanhinta asuinaluetta ovat Simonkylän jokisuualue ja Simo- ja Maksniemen rannikkoseudut.[10] Vanhin tieto Simonkylän asutuksesta on 1300-luvulta. 1500-luvulla Simon väestö kasvoi savolaisten muuttoliikkeen seurauksena, mikä kasvatti erityisesti Simonkylän ja Simoniemen asukaslukua. Simo tunnettiin erityisesti suurtiloista ja kalastajista. Nykyisten asemakylän alueen asutus oli vähäistä: muutamat lohenkalastajat olivat asettuneet koskien tuntumaan.

Kehityksen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla Simonkylä oli edelleen Simon tärkein keskus. Pikkuhiljaa asutus alkoi laajeta Simojoen rantoja pitkin. Vuonna 1865 suuressa kuntauudistuksessa Simon kunta sai varsinaiset rajansa, vaikka aluetta oli jo kauan kutsuttu Simoksi ja asukkaita simolaisiksi. 1800-luvulla Kemi, suuri osa nykyistä Ranuaa ja pienet määrät Tervolaa kuuluivat Simoon. Kemi erotettiin omaksi kunnakseen jo 1869. 1800-1900-lukujen vaihteessa Simon väestö muuttui merkittävästi. Suurtilalliset pitivät edelleen valtaa Simossa, mutta valtaväestö alkoi nopeasti muuttua Kemin teollisuuden tarjoamien työpaikkojen vaikutuksesta muuttua työläisvaltaiseksi.

Vuonna 1903 Simossa tapahtui merkittävä tapahtuma sen nykyisen muodon kannalta. Kun Oulusta lähdettiin jatkamaan rautatietä kohti pohjoista, kulki rautatie suunnitelman mukaan keskeltä erämaata ohittaen Simonkylän. Rautatietä harkittiin kaarretavaksi kohti rantaa, jotta rautatie kulkisi Simonkylän läpi. Ajatusta pidettiin liian kalliina, ja rautatie päätettiin vetää Simon poikki, mikä synnytti Simon nykyisen keskustan, Asemakylän. Aseman läheisyyteen syntyi nopeasti uusi ja nopea rakennuskanta, ja Asemakylän väkiluku kasvoikin reilusta sadasta, reiluun 450 asukkaaseen vuoteen 1910 mennessä. Samalla Simonkylä menetti asemansa Simon hallintokeskuksena. Kauemmas sisämaahan syntyi pientä sahateollisuutta 1930-luvulla ja laajoille lakeuksille perustettiin suuria karjatiloja ja perunapeltoja. Vielä tänäkin päivänä Simossa peruna on yksi tärkeimmistä vientituotteista.

Lapin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapin sodassa Simon keskustaajama ja Maksniemi kärsivät suuria tuhoja. Asemakylän pohjoispuolella sijaitsia saksalaisten asemia. Simojoen sillat räjäytettiin Lapin sodassa, minkä takia pitkään sodan jälkeen Simojoki oli ylitettävä lossilla. Siltayhteys oli tärkeä, sillä se katkaisi nelostien. Simonkylä ja Simoniemi säilyivät sodan ruhjeilta.

Sodasta nykypäivään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Simon väkiluku kääntyi pienoiseen laskuun, mutta alkoi nousta jälleen 1960-luvulla kasvaen aina 1970-luvulle asti, jonka jälkeen kasvu tasoittui.1970-luvulla lopulla Simoon syntyi uudestaan teollisuutta, ja väestö lähti jälleen uuteen nousuun. Simossa muuttovoitosta hyötyivät tuolloin myös syrjäkylät, jonna muutti maanviljelijöiden jälkeläisiä jatkamaan maatiloja. Väestö kasvoi nopeasti 1980-luvulla, mutta tasoittui vuosikymmenen loppupuolella. 1990-luvun laman takia teollisuus ajautui vaikeuksiin ja teollisuus katosi Simosta. Väestö kääntyi laskuun, eniten väestöä katosi vuosituhannen vaihteessa 1995-2000 väestön muuttaessa etelään ja suht. läheiseen kasvukeskukseen Ouluun. Vuonna 2005 Kuivaniemen kunta alkoi selvittää tulevaa liitoskuntaa. Simo ehdotti Kuivaniemen liittymistä Simoon, koska kuntien keskustaajamien välillä matkaa on vain noin 7 kilometriä. Kuivaniemessä ehdotus sai vastustusta ja esteenä oli myös Simon sijainta Lapin maakunassa ja Kuivaniemen sijainti Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kuivaniemi liittyi lopulta Iin kuntaan.

Kemi-Tornio on pysynyt edelleen pääasiallisena työssäkäyntialueena, mutta 2000-luvulla työssä käyminen Oulussa on lisääntynyt. Simon kunta on alkanut hitaasti ottaa lähempää kontaktia Ouluun, viimeisin esimerkki Simon liittyminen osittain Oulunkaaren seutukuntaan. Vuoden 2013 alueliitoksen jälkeen Simon ja Oulun välillä on ollut enää yksi kunta. Mahdollisesti tulevaisuudessa toteutuva nelostien Oulu-Kemi välin laajentaminen lisäisi todennäköisesti Simon suuntautumista Ouluun päin entisestään.

Simon kuntaa oltiin liittämässä suureen koko Kemi-Tornion seutukuntaa koskevaan viiden kunnan liitokseen, mutta hanke kaatui. Tämän jälkeen Simo, Kemi ja Keminmaa neuvottelivat liitoksesta. Keminmaan vastustuksen vuoksi hanke kaatui, jonka jälkeen Simo ja Kemi neuvottelivat liitoksesta, minkä Simo torjui.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simonkylä 1940-luvulla

Yleiseltä pinnanmuodostukseltaan Simo on suurimmaksi osaksi lakeutta, jonka kohoumat, kunnaat, nousevat 5–10 metrin korkeudelle ympäristöstään. Maanpinta kohoaa rannikolta hitaasti ja tasaisesti kohti saavuttaen sadan metrin korkeuden Simojoen liepeillä Ranuan rajan tuntumassa ja lähes 150 metrin korkeuden uloinna pohjoisessa.

Simo on varsin vähävetinen alue. Vesistöjen osuus on noin 2 % pinta-alasta, kun se keskimäärin koko maassa on 9 %. Pitäjän läpi virtaa Ranuan Simojärvestä alkava Simojoki, jonka pituus on noin 178 km. Simojokeen laskee pohjoisesta useita sivujokia. Merkittävimmät ovat Iso-Tainijoki, Kuivasjoki, Simoskanoja ja Martimojärvestä alkava Martimo-oja. Luoteisreunalla, Kivalon vaarajonolta purkaa vetensä Perämereen Viantienjoki.

Simon rannikkoviiva on varsin mutkikas. Pienet lahdet ja niemet vuorottelevat kautta koko rannikon. Huomattavimmat niemet ovat Simoniemi, Karsikkoniemi sekä niiden väliin jäävä Ykskuusi. Simon edustalla on runsaasti saaria, yli 50. Suurimmat saaret ovat Tiuranen ja Montaja. Ulkosaarista huomattavin, Tiurasenkruuni, sijaitsee 15 kilometrin päässä rannikolta.

Simon kasvillisuus on vaihtelevan luonnon takia verrattain monipuolista ja lajimäärä on pohjoisen asemaan nähden suuri. Metsän peitossa lähes puolet kunnan alueesta. Lehtojen osuus on suurempi kuin keskimäärin Pohjois-Suomessa. Runkauksen luonnonpuisto sijaitsee osittain Simon alueella.

Saaria Simon edustalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haahka, Halttari, Harvakari, Härkäletto, Junkiletto, Koivuluoto, Korkiakari, Kuralanletto, Laitakari, Lammasletto, Leipäre, Leipäreenkrunni, Lissabon, Louekari, Montaja, Munakari, Möyly, Oravainen, Paavonletto, Palokarinletto, Paskaletto, Pensasletot, Peurankallio, Pihlajakari, Pikku-Leipäre, Pirttisaari, Rajaletto, Saapaskari, Selkäkari, Selkäkarinmatala, Tiuranen, Tiurasenkalla (Korkiankalla), Tiurasenkrunni, Tynttyrit, Vatunki, Ykskivi, Ööperit.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simo on maa- ja metsätalousvaltainen kunta, jossa ei ole teollisuutta. Simossa on laajoja turvetuotantoalueita.

Simo oli aiemmin mukana kuudennen ydinvoimalan rakentamismahdollisuuksia selvittäneen Fennovoima Oy:n tutkimuksissa yhtenä mahdollisena ydinvoimalan rakentamispaikkana. Alun perin kymmenen kiinnostusta osoittaneen paikkakunnan joukosta ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn pääsivät Simon lisäksi Pyhäjoki ja Ruotsinpyhtää. Mahdollisia rakennuspaikoiksi Simossa esitettiin Karsikkoa ja sen edustalla sijaitsevaa Laitakaria sekä aiemmin myös Montajan ja Tiurasen saaria rannikon edustalla. Fennovoima ilmoitti lokakuussa 2011, että ydinvoimala rakennetaan Pyhäjoelle.[11]

Simo liittyi en­sim­mäi­se­nä kun­ta­na Suo­men tuu­li­voi­ma­yh­dis­tyk­sen jä­se­nek­si vuonna 2012, jolloin kunnassa toimi kolme TuuliWatti-tuulivoimalaa. [12] Vuonna 2013 kerrottiin, että Simon kunta tavoittelee sataa tuulimyllyä alueelleen. Kunnanjohtaja Esko Tavian mukaan myllyt tuovat kiinteistöveroina kaivattuja lisätuloja, kiinteistöverot yhdestä myllystä ovat noin 10 000 euroa vuodessa. Vuonna 2013 TuuliWatti anoi 35 lupaa uusille tuulivoimaloille silloisten kymmenen luvan jo saaneen tuulimyllyn lisäksi. Jos suunnitelmat toteutuvat, uusia voimaloita aletaan rakentaa vuonna 2015. Uudet tuulivoimalat olisivat 140–150 metriä korkeita ja nimellisteholtaan 3–5 megawattia. Myös Rajakiiri Oy haluaa rakentaa uusia tuulivoimaloita Simon Maksniemeen: samalle alueelle, johon suunniteltiin Fennovoiman ydinvoimalaa. [13]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkustajajunat eivät pysähdy Simon rautatieasemalla. Lähin henkilöliikenteen käytössä oleva asema on Kemin rautatieasema noin 25 kilometrin päässä pohjoisessa. Kemi-Tornion lentoasemalle on matkaa 30 kilometriä. Simon läpi kulkee valtatie 4 (E75). Lähimmät tärkeät kauppasatamat ovat Kemissä ja Torniossa.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simon asukasluku on viime vuosina vähentynyt hitaasti, mutta tasaisesti. Simo kärsii väestön luonnollisesta vähenemisestä (väestön ikääntyminen ja sitä kautta kuoleminen), mutta kunta on muuttovoittoinen. Muuttovoitto ei kuitenkaan ole riittänyt asukasluvun kasvuun. Vuoden 1999 tilaston mukaan Simossa oli eniten 15–64-vuotiaita (65,8 %) ja vähiten yli 85-vuotiaita (1,5 %). Työttömyysaste vuonna 2006 oli 12,9 %, kun se koko Lapin läänissä oli 18,3 %.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Simon väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
4 197
1985
  
4 275
1990
  
4 276
1995
  
4 158
2000
  
3 891
2005
  
3 621
2010
  
3 489
2015
  
3 287
Lähde: Tilastokeskus.[14] Väestötietojärjestelmä[15]

Kylät ja alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simo koostuu lukuisista pienistä kylistä ja alueista: Alaniemi, Asemakylä, Hamari, Karisuvanto, Maksniemi, Matala, Onkalonperä, Pömiö, Sankala, Simonkylä (Filpus), Simoniemi (kirkonkylä), Soikko, Tainijoki, Taininiemi, Viantie, Ylikärppä ja Marostenmäki. Suurimmat ovat Asemakylä ja Maksniemi.

Simoniemen ja Simonkylän alueelle perustettiin 30. marraskuuta 2015 luonnonsuojelulain nojalla neljäs suomalainen valtakunnallinen maisemanhoitoalue.[16] Simon maisemanhoitoalue on laajuudeltaan 7 821 hehtaaria, maa-aluetta siitä on 3 762 hehtaaria. Alueella asuu noin 650 ihmistä.[17][18]

Oppilaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simossa on kolme alakoulua, yksi yläkoulu ja lukio. Aiemmin Ammattiopisto Lappian kalatalouden koulutus järjestettiin Simossa, mutta se siirtyi syksyllä 2015 Kemin toimipaikkaan. Lähin yliopisto on Oulussa.

Tunnettuja simolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2015 1.1.2015. Maanmittauslaitos. Viitattu 28.3.2015.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.12.2015. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2016.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990 - 2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990 - 2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2016 24.11.2015. Verohallinto. Viitattu 8.1.2016.
  6. Kuntavaalit 2012 tulospalvelu 6.11.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 2.1.2013.
  7. Simo liittyy Oulunkaareen Yleisradio.
  8. Meri-Lapin uuden kunnan nimi selvillä 11.2.2015. Yle Uutiset. Viitattu 11.2.2015.
  9. Heikinmatti, Antti: Meri-Lapin suurkunta jäi syntymättä – ainakin toistaiseksi 13.4.2015. Yle. Viitattu 13.4.2015.
  10. Simonkylän ja Simoniemen kyläasutus Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 5.9.2015.
  11. Fennovoiman ydinvoimala tulee Pyhäjoelle YLE Uutiset. 5.10.2011. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 5.10.2011.
  12. >Voimalan siiven varjo ei haittaa Simossa 12.6.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.7.2014.
  13. >Tuulipuistot tuovat kunnille lisätuloja 21.11.2013. Suomenmaa. Viitattu 15.8.2014.
  14. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  15. Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä 30.04.2015. Väestötietojärjestelmä. Viitattu 9.7.2015.
  16. Rautiainen, Riikka: Peräpohjalainen kylä on valtakunnallisesti tunnustettu arvomaisema – Simo pääsi harvinaisuuksien joukkoon 30.11.2015. Yle. Viitattu 1.12.2015.
  17. Perämeren rannikolle Simoon maamme uusin maisemanhoitoalue (Lapin ELY-keskus) (Tiedote) 30.11.2015 Viitattu = 1.12.2015. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
  18. Simon maisemanhoitoalueen kartta (PDF) 30.11.2015. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 1.12.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]