Maksniemen seisake

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maksniemi
Seisakkeen pihamaata vuonna 2010.
Seisakkeen pihamaata vuonna 2010.
Perustiedot
Lyhenne Mkn
Rataosa Oulu–Tornio
Ratakilometri 845+522, aik. 846+600[1]
Sijainti 65°40′55″N, 024°48′26″E
Etäisyydet Kemi 12,8 km
Simo 11,8 km
Oulu 92,2 km
Avattu 16. lokakuuta 1903, uudelleen 11. joulukuuta 2022
Lakkautettu 1. kesäkuuta 1980
 • henkilöliikenne  27. toukokuuta 1979
Liikenne
Muut tiedot junakohtauspaikka
Asemarakennus
Tyyppi Platformskjul III -tyyppinen laiturirakennus
Suunnittelija Bruno Granholm
Materiaali puu
Purettu 1980-luvulla

Maksniemen seisake (lyh. Mkn) on rautatieliikennepaikka Maksniemen kylässä, Simon kunnassa Lapissa. Se sijaitsee rataosalla Oulu–Tornio Maksniemen kylän pohjoispuolella, suunnilleen Simon ja Kemin rautatieasemien puolivälissä.[2]

Nykyisin liikennepaikka toimii junakohtauspaikkana.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksniemi avattiin liikenteelle 16. lokakuuta 1903 rataosan valmistuessa. Paikalle rakennettiin rautatiehallituksen arkkitehti Bruno Granholmin suunnittelema Platformskjul III -tyyppinen liikennepaikkarakennus, jota laajennettiin vuonna 1942. Liikennepaikan ympäristöön kehittyi asutusta.[2]

3. kesäkuuta 1973 Maksniemi muutettiin miehittämättömäksi seisakkeeksi. Henkilöliikenteen pysähdykset lopetettiin 27. toukokuuta 1979, ja Maksniemen seisake lakkautettiin 1. kesäkuuta 1980.[2] 1980-luvulla rakennuksessa oli yksi poikkipääty eteläisessä päädyssä ja keskiosassa odotushuone. Pohjoispääty oli oveton ja ikkunaton. Rakennus on sittemmin purettu, ja siitä on nähtävissä vain kivijalka.

Noin kuusi kilometriä Maksniemen seisakkeelta Kemin suuntaan sijainneelta Pyyn seisakkeelta lähti Veitsiluodon rata.[2]

Vuonna 2022 Maksniemeen rakennettiin junakohtauspaikka, ja liikennepaikka avattiin uudelleen 11. joulukuuta 2022.[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liikennepaikat vaunut.org. Viitattu 1.1.2024.
  2. a b c d Iltanen, Jussi: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 216–217, 221. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  3. Tasoristeys 2/2022 Resiina-lehti. Viitattu 1.1.2024.
  4. Tasoristeys 4/2022 Resiina-lehti. Viitattu 1.1.2024.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]