Toppila (yritys)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tehtaan liikemerkki Kajaani Oy:n omistuksen aikana

Toppila Oy eli Osakeyhtiö Toppila oli Oulun Toppilassa sulfiittisellua ja puuhioketta valmistanut teollisuusyritys, joka toimi 18. heinäkuuta 1931–1985 nykyisen Oulun Meri-Toppilan alueella. Yrityksen nimi oli vuodesta 1931 vuoteen 1965 Osakeyhtiö Toppila ja vuodesta 1965 vuoteen 1974 Toppila Oy. Vuodesta 1974 vuoteen 1985 tehdas toimi Kajaani Oy, Toppilan tehdas-nimellä.

Kajaani Oy:n Toppilan sellutehtaan keittämörakennus sisäosien purkutöiden jälkeen 1990-luvun alussa. Tummemmista tiilistä rakennettu (vasemmanpuolinen) osa rakennuksesta on alkuperäistä Alvar Aallon suunnittelemaa tehdasta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dixonin perheyhtiö Peter Dixon & Son Ltd halusi varmistaa raaka-aineen saannin kahdelle paperitehtaalleen Grimsbyssä ja Oughtibridgessä Sheffieldissä. Aluksi yhtiö suunnitteli ostavansa tai rakentavansa puuhiomon Norjaan. Yhtiön silloisen johtajan Joseph Dixonin ystävä Gösta Serlachius kuitenkin suositteli tehtaan rakentamista Suomeen vuonna 1926. Ensin tehdasta suunniteltiin Vaalaan ja sitä varten perustettiin Osakeyhtiö Vaala. Lopulta tehtaan paikaksi valikoitui Oulun Toppila Koskelanrannassa vuonna 1927.

Joseph Dixon ennätti kuolla vuonna 1926 ennen tehdashankkeen varsinaista alkamista, mutta tehdashanketta jatkoivat hänen kolme poikaansa. Tehtaan tekniset suunnitelmat laati insinööri K.J.Mattas ja alueen arkkitehtina toimi pääosin Alvar Aalto. Rakennusurakka annettiin toiminimelle Kreuger & Toll. Rakennustyöt aloitettiin kesäkuussa 1930. Tehdas valmistui tuotantoon 18. heinäkuuta 1931. Toinen maailmansota pysäytti tehtaan toiminnan. Sodan jälkeen tehtaan toimintaa monipuolistettiin.

Vuonna 1971 Dixonin Grimsbyn paperitehdas (Grimsby Paper Mill) tuhoutui osittain tulipalossa ja jouduttiin sulkemaan vuonna 1973. Toppila Oy:n sellutehtaan tuotanto kävi tarpeettomaksi Dixoneille ja tehdas myytiin Kajaani Oy:lle vuonna 1973. Kajaani Oy osti vanhentuneen tehtaan pääasiassa sen mukana tulleen metsäomaisuuden vuoksi ja sijoituspaikaksi mahdolliselle paperitehtaalle Ouluun. Selluloosamarkkinoiden romahtamisen vuoksi vanhanaikaisen Toppilan tehtaan toiminta kävi kannattamattomaksi. Tehtaan tuotanto loppuvaiheessa oli noin 80 000 tonnia sulfiittiselluloosaa vuodessa. Viimeisten vuosien liikevaihto oli noin 40 milj. mk ja osakepääoma 4,8 milj. mk. Toppilan tehdas lopetettiin vuonna 1985 ja kaikki 320 työntekijää irtisanottiin. Työntekijät kuuluivat Paperiliiton Toppilan osastoon. Osa tehdasrakennuksista purettiin 1980-luvun lopussa. Alue on muutettu pääosin asuinalueeksi.

Oughtibridgen paperitehdas (Spring Grove Paper Mills) jatkoi pehmopaperien valmistusta vuoteen 2007 saakka, jolloin se suljettiin. Papereita myytiin Britanniassa Dixcel-nimellä. Tehdas kuului Georgia Pacific-yhtiöön, jolla on Suomessa Nokian paperitehdas.

Toppilan tehtaan vanhoja rakennuksia Meri-Toppilassa.

Tuotanto ja koneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehtaalle rakennettiin 1970-luvulla viimeisiksi jääneiden laajennusten aikana mekaaninen jäteveden puhdistamo. Puhdistamolla saatiin prosessista ylijäänyt kuituaines talteen. Laskeutusaltaaseen jäänyt tavara nostettiin kauhakoneella kasaan viereiselle kentälle. 1970- ja 1980-luvuilla käytössä oli myös imusiivilä, jolla kuituaines otettiin talteen. Talteen otettu aines ja jätelipeä (mustalipeä) pumpattiin voimalaitoksen kattilaan poltettavaksi.

Tehtaalla oli kaksi Kamyr-kuivauskonetta: Toinen oli alkuperäinen ja toinen lisättiin 1960-, sekä 1970-luvun uudistusten yhteydessä nykyisen kierrätyskeskuksen päädyssä olevaan vanhan massatehtaan halliin. Toinen kone oli aluksi nk. märkäkone, eli kone joka vain puristi kuivaksi ja toinen (vanhempi kone) jossa kuivaus tehtiin puristamisen jälkeen höyryllä. Myös toiseen koneeseen rakennettiin 1970-luvulla kuivausosa.

Tehtaan yhteydessä olleella hiomolla oli lisäksi myös märkäpuristuskone. Hioke jauhettiin puusta sähkömoottorin pyörittämällä hiomakivellä. Hiomolla käytettiin sellunkeitossa syntyvän jätelipeän poltosta saatu sähköenergia. Uudemmalla voimalaitoksella syntyvä ylimääräinen lämpö johdettiin loppuvaiheessa kaupungin kaukolämpöverkkoon. Voima-asemalla toteutettiin seuraavat merkittävät investointihankkeet:

  • Höyrykattila vuosina 1930–1932
  • Höyryvoimalaitos 1956–1964
  • Väliotto-vastapaineturbiini 1960–1963

Voimalaitoksen teho oli viimeisten uudistusten jälkeen 9,0 MW.

Tehtaalle rakennettiin vapaamittaisen puun käsittelyä varten rankalat vuonna 1978.

Sellutehtaan koneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kone Valmistaja Valmistusvuosi Toiminnassa vuosina Tekniset tiedot Määrä Kapasiteetti Muuta
Kuorimarumpu 1 Kamyr 1930/1931 1931–1986 Pituus 20 m, halkaisija 4,2 m 1 kpl Riippuva malli
Kuorimarumpu 2 Schulerud 1951 1951–1986 Pituus 20 m, halkaisija 5 m 1 kpl 1000 m³/vrk Uiva malli
Hakku 1 KMW 1930/1931 1930–1986
Hakku 2 KMW 1935 1935–1986 Hakkupyörän halkaisija 2,8 m, 4 terää (700 x 228 x 20) 50 m³/h
Desintegraattori KMW 1930/1931 1931–1986 Pituus 1,0 m, halkaisija 0,7 m, Kierrosluku 960 r/min 50 m³/h
Pyörivät seulat KMW 1930/1931 1931–1986 Pituus 9,7 m, halkaisija 3,05 m - 1,90 m 50 m³/h
Miag-seulat Miag 1952 1952–1986 Seulat 25 x 65 mm, 8 x 8 mm ja 2 x 2 mm
Lastusiilot/Rouhelaarit Alvar Aalto (suun.) 1930/31 1931–1986 Yhteinen tilavuus 1200 m³
Lastunkuljetin 1930/1931 1931–1986 Pisin tukematon jänneväli 24 m, hihnan leveys 1150 mm ja pituus 210 m 250 m³/h
Täyttölaitte 1 Fresk 1931 1931–1986 Tehontarve 81 kW
Täyttölaite 2 Svensson 1949 1949–1986 Höyrynpaine 2,5 kg/cm², kulutus n. 5 ton/keitto
Keittokattila 1 1931 1931–1986 Paine 6 kg/cm², tilavuus 246/225 m³ Muurattu ruukkutiilillä ja hiilitiilillä.
Keittokattila 2 1931 1931–1986 Paine 6 kg/cm², tilavuus 246/225 m³ Muurattu ruukkutiilillä ja hiilitiilillä.
Keittokattila 3 1933 1933–1986 Paine 8 kg/cm², tilavuus 246/225 m³ Muurattu ruukkutiilillä ja hiilitiilillä.
Keittokattila 4 Paine kg/cm², tilavuus m³
Keittokattila 5 Paine kg/cm², tilavuus m³
Kalorisaattori 1 1931 1931–1986 Työpaine 2,5 kg/cm²
Kalorisaattori 2 1931 1931–1986 Työpaine 2,5 kg/cm²
Kalorisaattori 3 1933 1933–1986 Työpaine 2,5 kg/cm²
Happosäiliö 1 1930/1931 1931– Tilavuus 350 m³, paine 1 kg/cm² Muurattu 20 mm:in ruukkutiileillä ja 40 mm:n hiilitiileillä. Ulkovuoraus: korkkilevy+eristysmassa, vahvuus n. 50 mm
Happosäiliö 2 1930/1931 1931– Tilavuus 350 m³, paine 1 kg/cm² Muurattu 20 mm:in ruukkutiileillä ja 40 mm:n hiilitiileillä. Ulkovuoraus: korkkilevy+eristysmassa, vahvuus n. 50 mm
Happosäiliö 3 1950 1950– Tilavuus 300 m³, paine 3 kg/cm² Vuoraus: vuorivanua + eristysmassaa, vahvuus n. 50 mm
Lämmönvaihtajat Oma valmiste 1950/1951 1951–1986 Pinta-ala 11,5 m² 2 kpl Rakennettu omalla konepajalla
Massakuopat 1930/1931 1931–1986 Pituus: 20,8 m, leveys 5,7 m, syvyys 4,2 m 4 kpl

Toppilan paperitehdassuunnitelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1965–1969 Toppila Oy suunnitteli sanomalehti- ja MG-paperitehdasta Toppilaan. Hanke ei kuitenkaan toteutunut. Lisäksi vuosina 1968–1972 suunniteltiin pehmopaperitehtaan ja valkaisimon rakentamista. Myöskään tämä hanke ei toteutunut.

Tehtaan tilat ja tilojen uusi käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään tehtaasta on jäljellä useita rakennuksia uudessa käytössä:

  • Keitto-osasto (muutettu nuorisoasunnoiksi)
  • Kuivaamo-osasto (muutettu myymälätiloiksi, Halpa-Halli)
  • Puuhiomo (muutettu Toppila-Centerin, työpaja Cykkelin ja kuntosalin käyttöön)
  • Hakesiilo/rouhelaari (Kulttuurisiilo, taide- ja kulttuurikäyttöön kunnostus käynnistymässä)
  • Voima-asema (käyttämättömänä, uusi osa purettu))
  • Korjaamorakennus (monipalvelukeskus)
  • Laboratorio (nykyinen Dixon Club, ent. Pub Evakko ja Toppilan Majakka)
  • Henkilökunnan asuinkerrostaloja (kaupungin vuokra-asuntoina)
  • Insinöörikonttori (toimi myöhemmin vuokra-asuntoina, purettu kesällä 2008)

Entinen voima-asema ja hakesiilo ovat vailla käyttöä. Siilo on myyty kirkkotiloiksi evankeliumi-yhdistykselle, mutta kauppa on rauennut rahoituksen puutteeseen. Kulttuurivoimala-yhdistys on käynnistämässä siilorakennuksen kunnostamista taide- ja kulttuurikäyttöön ja paikallisten asukkaiden monitoimitilaksi. Rakennus on vuokrattu yhdistykselle ja Oulun kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan se siirtyy yhdistyksen omistukseen, kun sovitut kunnostustyöt on tehty.

Alueelta löytyy vieläkin pieniä yksityiskohtia teollisen toiminnan ajalta. Esimerkiksi Halpa-Hallin sisällä löytyy katonrajasta pieni pätkä vanhaa voimansiirtoakselia (valta-akseli) koristeeksi jätettynä.

Yhtiön rautatiekalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Move21, Saalasti DV 100/1524, valmistusvuosi 1955.
  • Move51m, Valmet 507/1952, valmistusnumero 507, valmistusvuosi 1952. Alun perin Kajaanin tehtaiden entinen veturi, myyty Kuluntalahden siirtoradalle vuonna 1981, josta myyty edelleen vuonna 1987 Kempeleeseen Sakari Sivulalle.
  • Lokomo 15/1937, akselijärjestys B, paino 8 tonnia, voimannlähteenä 6-sylinterinen Ford-moottori. Valmistusvuosi 1937. Veturi on nykyisin Oulaisissa.
  • Lokomo 1/1931, akselijärjestys B, paino: 8 tonnia, valmistusvuosi 1931.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kainua, Lauri. (1981) Osakeyhtiö Toppila - Toppila Oy 1927–1974. Oulu.
  • Eräpuu, Eero (kään. engl. Lars Palmroos). (1956) Osakeyhtiö Toppila. Oulu. Toppila Oy.
  • Kajaani Oy Toimintakertomus 1978 (1979). Kajaani Oy. Kajaani.
  • Toppilan tehdas. (1987) Rakennuskannan korjauskelpoisuus. Espoo. VTT.
  • Toppilan tehdas. (1986) Rakennuskannan peruselvitys. Espoo. VTT.
  • Virtanen, Sakari, Yhtiöstä yksiköksi, UPM Kajaani 100 vuotta. UPM, Kajaani. 2007 (kirja sis. myös DVD:n).
  • Virtanen, Sakari, Kainuuseen sijoitettu. Kuvaus Kajaani Oy:n vaiheista vuoteen 1945. Kajaani Oy 1907–1982. Ensimmäinen osa. Helsinki 1982. (75-vuotisjuhlajulkaisu)
  • Virtanen, Sakari, Puusta elävä. Kajaani Oy:n vaiheita vuodesta 1946. Kajaani Oy 1907–1982. Toinen osa. Helsinki 1985. (75-vuotisjuhlajulkaisu)
  • Tuovinen, Paavo. Kehityksen kuvat - Kajaani Oy 1907–1982, valokuvat: Kajaani Oy:n arkisto, Kainuun museo, Akke Virtanen. Kajaani. 1982.
  • Huovinen, Veikko. Kajaani Oy 70 vuotta 1977. Kajaani. Kajaani Oy. 1977.
  • Sakari Virtanen: Nuottasaaresta Wall Streetille - Oulun metsäteollisuus kauppahuoneista Stora Ensoon. 2003.
  • Pölli ja paali, Osakeyhtiö Toppilan tiedotuslehti 1962–1967

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]