Uleå (yritys)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ab Uleå Oy oli 1912 perustettu Oulussa toiminut sahaustoimintaa harjoittanut metsäteollisuusyhtiö. Yhtiö osti toimintaa aloittaessaan yli 200 000 hehtaaria metsää ja neljä Oulun seudulla toiminutta höyrysahaa: Korkeasaari (perustettu 1874), Pateniemi (perustettu 1873), Varjakka (perustettu 1899) ja Toppila (perustettu 1878). Yhtiön perustajia olivat nämä sahat omistaneet J. W. Snellman G:son, G. & C. Bergbom Ab, Warjakka Trävaru Ab ja Uleåborgs Sågverks Ab. Sahojen yhteenlaskettu vuosituotanto oli 165 000 kuutiometriä, ja työntekijöitä sahoilla oli kaikkiaan noin 1 000.

Vuonna 1922 yhtiö osti 55% osake-enemmistön Kajaanin Puutavara Oy:stä. Tämä kauppa rasitti kuitenkin Uleå-yhtiön taloutta ja yhtiö säilytti enemmistön vain vuoteen 1926 saakka. Uleå-yhtiön ongelmina olivat suuri 200 miljoonan markan velkataakka, toiminnan keskittyminen suhdanneherkkään sahaustoimintaan sekä vanhentuneet sahalaitokset. Yhtiöllä ei velkaisuutensa takia ollut mahdollisuutta monipuolistaa tuotantoaan rakentamalla puuhioke-, selluloosa- tai paperitehtaita, kuten sen kilpailijat Kajaanin Puutavara Oy ja Kemi Oy olivat tehneet.

Uleå-yhtiö joutui huonon taloudellisen tilansa takia ja suuren velkataakan keventämiseksi lopettamaan tappiollisia sahoja ja myymään maaomaisuuttaan. Keväällä 1926 Uleå suunnitteli myyvänsä 97 500 hehtaaria metsää, Karolineburgin kartanon, Kajaanin joen koskiosuudet sekä omistamansa Kajaani-yhtiön osakkeet amerikkalaiselle West Virginia Pulp & Paper Co.-yhtiölle. Kajaani-yhtiön pääosakkaat A. Osw. Kairamo ja Kalle Välimaa olisivat joutuneet vähemmistöön, jos yhtiön osakkeiden myynti amerikkalaisille olisi toteutunut, He tekivätkin vaihtoehtoisia tarjouksia myytävästä omaisuudesta tarjoutuen lopulta ostamaan osakkeet, koskiosuudet ja Uleån koko Kainuussa sijainneen maaomaisuuden 72 miljoonalla markalla.

Amerikkalaiset eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä Uleå-yhtiön kauppaamien Kainuun metsien kuntoon ja heidän käsiinsä joutui myös metsistä tehty yhteenveto, jossa niiden puumäärä oli arvioitu hyvin alhaiseksi. Kaupat jäivät tekemättä, ja Uleå joutui myymään Kainuun metsäomaisuutensa noin 65 000 hehtaaria joulukuussa 1926 Kajaani Puutavara Oy:lle.

1927 Kajaanin Puutavara Oy osti Uleån osake-enemmistön, 82%, 53 miljoonalla markalla; Kajaanin velat lisääntyivät tämän kaupan johdosta 50%.

Uleån sahaustoiminnan huippuvuosi oli 1927, jolloin sen sahat tuottivat 301 000 kuutiometriä sahatavaraa ja yhtiön voitto tältä vuodelta oli 13 miljoonaa markkaa. Tästä alkoi kuitenkin alamäki, ja jo ennen 1930-luvun talouspulaa yhtiö oli taloudellisissa vaikeuksissa joutuen luopumaan huonosti kannattavista sahoista. Korkeasaaren saha lopetettiin 1927, ja Varjakan sahan toiminta loppui 1928 sahan koneiston pääakselin katkettua. Toppilan saha alueineen myytiin 1926 Toppila Oy:lle, joka rakensi sahan paikalle selluloosatehtaan. 1920-luvun lopulla jäljellä oli enää Pateniemen saha, ja yhtiön sahatavaran tuotanto oli vain 93 000 kuutiometriä vuonna 1931.

Uleå Osakeyhtiö sulautettiin lopulta 1937 osaksi Kajaani Puutavara Oy:tä (vuodesta 1944 lähtien Kajaani Oy). 1935 perustivat Kajaani Oy ja Veitsiluoto Oy joint venture -yhtiön nimeltä Oulu Osakeyhtiö, johon Kajaani Oy siirsi Pateniemen sahan sekä Oulussa Nuottasaaressa sijainneen Uleå yhtiön aiemmin omistaman maa-alueen, jolle 1937 rakennettiin selluloosatehdas. 1986 Oulu Oy fuusioitiin Veitsiluotoon, joka sittemmin liitettiin osaksi Stora Ensoa. Pateniemen saha lopetti toimintansa 1990.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sakari Virtanen: Nuottasaaresta Wall Streetille - Oulun metsäteollisuus kauppahuoneista Stora Ensoon. 2003.