Laitakarin hylky
Laitakarin hylky eli Laitakarin malmihylky on puurakenteisen purjealuksen hylky Oulun edustalla Hailuodon pohjoispuolella sijaitsevan Laitakarin saaren lähistöllä. Se tuli meriarkeologien tietoon vuonna 1980 oulunsalolaisen kalastajan ilmoitettua sukellusseura Oulun Vesimiehille troolien juuttuneen kiinni puisiin rakenteisiin. Hylky on muinaismuistolain suojelema niin kutsuttu museohylky ja sen tutkimisesta vastaa Pohjois-Pohjanmaan museo.
Hylky lepää noin kahdentoista metrin syvyydessä partaitaan myöten pohjamutaan hautautuneena, ainoastaan keulaosa kohoaa noin kaksi ja puoli metriä pohjan yläpuolelle. Löytöhetkellä hylky oli huonokuntoinen, muun muassa takila ja mahdolliset kansirakenteet puuttuivat kokonaan. Vesimiesten sukeltajat kartoittivat aluksen alustavasti jo löytökesänä, ja hylkyä on tutkittu Pohjois-Pohjanmaan museon meriarkeologisena pääkohteena vuosina 1986–1991.
Aluksen kokonaispituus on ollut noin 22,5–23,0 metriä ja suurin leveys noin seitsemän metriä. Aluksen peräosa oli revennyt ja peräranka peräpeileineen katkennut ja kaatunut pohjalle. Takilaa tai mastoja ei ole paikannettu, mutta hylystä on löydetty takilan osia, muiden muassa pylpyröiden pyöriä. Aluksen majoitustilat ja keittiö ovat sijainneet aluksen peräosassa, josta on löydetty tiiliä sekä keittiöesineitä. Esinelöytöjä on tehty vain vähän, ja niihin kuuluvat muun muassa valurautainen kolmijalkapata sekä paistinpannu, pulloja, lasipikari, nappeja, sekä sahan ja kengän jäänteet. Hylystä on löydetty yksi ainoa raha, ruotsalainen neljänneskillingin kolikko vuodelta 1803.
Hylky on ollut uppoamishetkellä rautamalmilastissa, ja sieltä on löydetty runsaasti särmikkäitä kivenlohkareita muistuttavia malmilohkareita. Malmi on Oulun yliopiston kivimuseon arvion mukaan peräisin Keski-Ruotsin kaivoksista, josta sitä 1800-luvulla kuljetettiin Perämeren rannikolla sijaitseviin sulattamoihin.
1800-luvulla Pohjois-Suomessa ei tiettävästi ole ollut vuorimalmia käyttänyttä rautateollisuutta, joten tunnistamaton hylky lienee ruotsalainen alus, joka on joskus 1800-luvun puolivälissä harhautunut Pohjanlahden itärannalle ja uponnut.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Titta Kallio, Sanna Lipponen: Historiaa kaupungin alla: kaupunkiarkeologisia tutkimuksia Oulussa, s. 185. Pohjois-Pohjanmaan museo, 2005. ISBN 952-5465-17-9.
| Oulun palot | |
|---|---|
| Merenkulku | |
| Teollisuuden historia | |
| Kuntaliitokset | |
| Katso myös |