Nallikari

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nallikarin hiekkarantaa ennen 2013 vuoden kunnostusta.
Oulun Eden sijaitsee aivan Nallikarin hiekkarannan tuntumassa.

Nallikari on julkinen virkistys- ja matkailualue Oulun Hietasaaressa. Hietasaari erottaa kaupungin keskustan ja Oulujokisuiston Perämerestä. Oulun kauppatorin ja Hietasaaren välillä kulkee kevyen liikenteen saaristoreitti siltoineen ja Pikisaaren puutaloineen. Tätä reittiä pitkin matkaa Nallikariin kertyy kauppatorilta noin kolme kilometriä. Autolla matkaa Oulun keskustasta Nallikariin on 4–5 kilometriä ja valtatieltä 4 noin 5 kilometriä.[1]

Nallikari sijaitsee Hietasaaren merenpuoleisella länsirannalla. Alue on tunnettu kilometrin pituisesta hiekkarannastaan, joka on sekä paikallisten että matkailijoiden suosiossa. 1970- ja 1980-luvuilla rannalla järjestettiin purjehdus- ja purjelautakilpailuja.

Majoituspalveluja alueella tarjoaa mm. Nallikari Lomakylä-Camping, jolla on alueella 79 lomamökkiä sekä matkailuajoneuvoalue. Alueelta löytyvät myös Kylpylähotelli Eden, palloiluhalli Nallisport, ratagolf-rata, Vauhtipuisto sekä ponipiha sekä ympäri vuoden auki oleva Ravintola Nallikari.

Nallikarin alueella on käytettävissä ilmainen langaton verkko PanOULU.lähde?

Urheilu ja liikuntaharrastukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäaikana Nallikarin edustan vesialueella on purjelautailijoita, leijapurjehtijoita, kilpapurjehtijoita. Nallikarin edustalle on Oulun Merenkävijät kaupungin liikuntaviraston avustuksella merkinnyt poijuilla kaikkien kilpapurjehtijoiden käytössä olevan harjoitusalueen. Harjoittelualueen halkaisija on noin yksi meripeninkulma. Nallikarin hiekkaranta soveltuu myös rantafutikseen.

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nallikarin "majakka" eli näkötorni.

Rannan alueella on muutamia rakennuksia, joista vanhimmat ovat 1970-luvulta.

Nallikarin tunnetuin rakennuskenen mukaan? on vuonna 1988 valmistunut Nallikarin "Majakka". Aallonmurtajan päässä sijaitseva maamerkki lukeutuu arkkitehtuuriltaan postmoderniin tyyliinkenen mukaan?. "Majakan" on suunnitellut Arkkitehtitoimisto NVØ. 1970-luvulla rakennuttu rantapaviljonki oli ennen "Majakan" rakentamista rannan merkittävin rakennus.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiekkarantojen virkistyskäyttö yleistyi 1930-luvulla. Oulussa oli yleisiä rantoja muun muassa Nuottasaaressa, Oritkarissa ja muualla Hietasaaressa. Osa noista rannoista joutui kuitenkin teollisuuden käyttöön. Kun Nallikari "löydettiin", sen pitkät hiekkarannat alkoivat vetää sinne tuhatmäärin kävijöitä. Ennen kesää 1939 valtuusto ja terveydenhoitolautakunta antoivat kaupunginhallitukselle tehtäväksi selvittää, miten Nallikariin saataisiin pukusuojia ja käymälöitä.[2]

Sotien takia Nallikarin muuttaminen yleiseksi uimarannaksi siirtyi vuoteen 1946, jolloin 2. huhtikuuta valtuusto antoi Sotainvalidien veljesliiton Oulun osastolle oikeuden harjoittaa alueella uimarantaa tukevaa liiketoimintaa kymmenen vuotta. Ravintolarakennus alueelle valmistui saman kesän aikana. Kaupunki lunasti kuitenkin Sotainvalidien veljesliitolta rakennukset jo 1950, ja näin uimaranta siirtyi kokonaan kaupungin vastuulle.[2] Nallikarin kunnostus ja remontti valmistui vuonna 2013.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oulun karttapalvelu. Viitattu 29.3.2015.
  2. a b Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia V, s. 448–449. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1982. ISBN 951-9234-02-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]