Mannerheimin puisto
Mannerheiminpuisto on Oulun keskustan ruutukaava-alueella sijaitseva puisto.
Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puistoa rajaavat Kirkkokatu, Albertinkatu, Isokatu ja Sepänkatu. Kirkkokadun varrella entistä Snellmannin kauppahuonetta vastapäätä on Into Saxelinin Eteläpohjalaisten patsas (tai Vapauden patsas). Puiston keskelle oli 1990-luvun alkupuolen kunnostuksien yhteydessä rakennettu myös suihkulähde. Albertinkadun varrella on grillikioski ja lasten leikkikenttä.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin paikalla ollut puutalokortteli paloi 19. heinäkuuta 1916. Tulipalo teki noin 200 oululaista asunnottomiksi.[1] Palaneiden talojen tilalle oli tarkoitus rakentaa valistustalo ja pystyttää patsas Oulun valtauksessa Suomen sisällissodassa kuolleiden eteläpohjalaisten muistolle. Patsas pystytettiin vuonna 1919, mutta valistustaloa ei rakennettu, vaan kortteli kunnostettiin 1927 puistoksi, josta käytettiin aluksi nimeä "Palotontti".[2] Nykyisen nimensä puisto sai marsalkka Mannerheimin 75-vuotispäivänä 4. kesäkuuta 1942.[3]
Kesällä 1926 Mannerheimin puistoon pystytettiin yksi kolmesta Oulun ensimmäisestä puhelinkioskista.[4]
Puiston grillikioskista, Kino Grillistä, varastettiin veitsi, jolla mauritiuslainen Jawaheer Dookun surmasi vaimonsa helmikuun alkupuolella 1975. Dookun tuomittiin kuuden vuoden vankeuteen täyttä ymmärrystä vailla tehdystä taposta. Tapahtuman jälkeen puiston grillikioskia onkin kutsuttu Dookunin grilliksi.[5]
Puisto uudistettiin ympärivuotiseen käyttöön soveltuvaksi tapahtumapuistoksi vuosien 2018–2019 aikana.[6] Uudistuksien myötä puiston ulkonäkö muuttui täysin, mm. entinen suihkulähde purettiin. Tilalle tuli tapahtuma-aukio, jonka pinnasta nousee valaistuja vesisuihkuja. Uudistuksiin kuului myös pienten tapahtumien järjestämistä helpottavaa infrastruktuuria, kuten äänentoistoa ja yleisö-WC.[7]
Istutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puistoon istutettiin lehtipuurivit Albertinkadun ja Sepänkadun varsille jo vuonna 1927. Kaupunginpuutarhuri Kalle Äijälä laati silti vasta kymmenen vuotta myöhemmin varsinaisen puistosuunnitelman. Nurmikko puistoon uusittiin 1956, samalla kun sinne hankittiin istutuksia. Puisto pysyi pitkään varsin samanlaisena, maisema-arkkitehti Pirjo Neumann laati vasta vuonna 1990 uuden suunnitelman, jonka mukaisesti perenna- ja pensasistutuksia lisättiin. Puiston istutuksiin kuuluvat orapihlajat, tuhkapensaat, syreenit, ruusut, kuusamat, idänvirpiangervo ja koristearonia, samoin kuin omenapuut ja tuomipihlajat. Orapihlaja-aita ympäröi koko puistoaluetta, mutta sinne on istutettu myös puumaista mustamarjaorapihlajaa. Puistossa on myös rivi kynä- ja vuorijalavia.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kustaa Hautala: Oulun kaupungin historia IV, s. 324–332, Oulu: Oulun kaupunki, 1976 ISBN 951-9327-00-25
- ↑ Jorma ja Katri Huusko: Oulun kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet, s. 24, Oulu: Oulun kaupunki, 1986 ISBN 951-9234-06-3
- ↑ Kyösti Julku et al.: Valkean kaupungin vaiheet, s. 173. Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, 1987. ISBN 951-749-014-3.
- ↑ Manninen, Turo: Oulun puhelinlaitos 1882–1982, s. 59–60. Oulu: Oulun Puhelin, 1982. ISBN 951-99418-8-6.
- ↑ Ahola, Henrik: Oululaisuuden syvin olemus. (Pokkitörmän Tähystäjä) Kaleva, 2.3.2009, s. 6. Oulu: Kaleva Kustannus.
- ↑ Mannerheiminpuisto pesee kasvonsa remontissa – puisto saa pelipaikkoja ja erikoisvalaistuksen
- ↑ Mannerheiminpuisto ouka.fi. 26.5.2020. Oulun kaupunki. Viitattu 4.11.2020. [vanhentunut linkki]
- ↑ Niskala, Kaarina; Okkonen, Ilpo ja Kalleinen, Lasse: Puistojen Oulu, s. 76–79. Oulu: Studio Ilpo Okkonen, 2008. ISBN 978-952-510924-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mannerheimin puisto Wikimedia Commonsissa
| Puistot ja nähtävyydet | |
|---|---|
| Museot | |
| Rakennukset ja alueet | |
| Patsaat ja veistokset |