Tämä on lupaava artikkeli.

Perenna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Perennaryhmä Utahissa, Yhdysvalloissa

Perenna on ruohovartinen, monivuotinen koristekasvi, joita kasvatetaan puutarhoissa ja julkisilla paikoilla. Perennan maanpäälliset osat lakastuvat syksyllä kukinnan ja siementämisen jälkeen. Kasvi aloittaa kasvun taas seuraavana keväänä maassa säilyvien talvehtimiselinten, kuten juurakkojen, mukuloiden, maavarsien tai sipulien, avulla. Perennojen koko vaihtelee maata pitkin suikertavista matalista lajeista parin metrin korkuisiin. Eri perennalajit viihtyvät erilaisissa kasvuolosuhteissa niin maan, kosteuden kuin valoisuudenkin suhteen.

Kasvupaikat ja jaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perennat valitaan paikan kasvuolosuhteisiin sopiviksi, jolloin kasveista kehittyy terveitä ja kukoistavia. Lajin valintaan vaikuttavat kasvupaikan valoisuus, maalaji, maan happamuus ja ravinteisuus sekä tuuli- ja kosteusolosuhteet. Perennalajien joukosta löytyy sopivia lajeja kaikenlaisiin olosuhteisiin. Jotkin perennat viihtyvät auringossa, jotkin varjossa, jotkin ovat vesikasveja ja jotkin menestyvät kuivassa kivikossa.[1]

Perennat jaetaan niiden käytön ja kasvupaikan mukaan eri ryhmiin:[2]

  • ryhmäperennat soveltuvat erilaisiin vapaamuotoisiin tai säännöllisiin perennaryhmiin, joissa on usein monta lajia
  • kivikkoperennat viihtyvät kuivilla paikoilla, ja puutarhaan niille on usein rakennettava keinotekoinen kasvualusta
  • kosteikkoperennat viihtyvät koristealtaiden reunoilla ja tontin märissä osissa, mutta usein myös tavallisessa puutarhamaassa
  • saniaiset viihtyvät etenkin kosteilla paikoilla
  • sipuli- ja mukulakasvit viihtyvät hyvin pensasalustoilla ja nurmikolla, ja ne kukkivat aikaisin keväällä
  • maanpeiteperennat viihtyvät lähestulkoon paikalla kuin paikalla: etenkin pensasalustoilla, mutta myös vähämultaisilla alueilla nurmikon korvikkeena
  • koristeheinät.

Varjossa hyvin viihtyviä perennoja ovat etenkin peittokasvit, saniaiset ja sipulikasvit. Ne kaunistavat puutarhan heikoimmin kasvavia alueita ja samalla estävät valossa viihtyvien rikkakasvien kasvun.[3]

Suomessa viihtyy myös muutama köynnösperenna, kuten humala ja karhunköynnös.[4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perennaistutus Kööpenhaminassa

Useita perennoja kasvatetaan niiden kukkien vuoksi ja joitain niiden koristeellisten lehtien vuoksi. Joitakin perennoja käytetään myös leikkokukkina.[5]

Perennat kukkivat lajista riippuen eri aikoihin kevään ja syksyn välillä. Lajivalikoiman valinnassa pyritään usein siihen, että puutarhassa olisi jatkuvasti joitain kukkivia perennoja.[6] Yleinen tapa sijoitella saman ryhmän perennat on sijoittaa korkeimmat lajit joko keskelle tai taustalle ja matalimmat ryhmän reunuskasveiksi.[7] Perennojen koko vaihtelee maata pitkin suikertavista matalista lajeista parin metrin korkuisiin.[5] Kukkien värien valintaa ohjavat usein omistajan omat mieltymykset.[8]

Perennoita on perinteisesti kasvatettu puutarhoissa suorakaiteen muotoisissa perennapenkeissä. Toinen paikka perennoille on kukkavyöhyke, joka on puutarhaa reunustavan puu- ja pensasvyöhykkeen sekä puutarhan keskellä olevan nurmikon välissä. Useimmat perennat istutetaan ryhmiksi, mutta suurimpia perennoja voidaan istuttaa yksittäiskasveiksikin. Perennaryhmiin voidaan sijoittaa myös yksivuotisia kesäkukkia ja pitkään kukkivia pensaita sekä koristeheiniä, joiden lehdet, kasvutapa ja kukinnot koristavat puutarhaa pitkälle talveen asti.[9]

Perennaryhmiin istutetaan korkeiden kasvien joukkoon usein matalia peittokasveja, jotka torjuvat rikkakasvien leviämisen perennojen väliin viemällä niiltä tilan ja valon. Peittokasvit kukkivat usein aikaisin keväällä ja kuihtuvat sen jälkeen, mikä jättää korkeammille perennoille kasvutilaa.[10]

Perennoita käytetään nykyisin aikaisempaa enemmän julkisilla paikoilla, kuten puistoissa, taajamien viheralueilla, liikennealueilla ja hautausmailla, sillä ne ovat esteettisiä, monimuotoisia ja helppohoitoisempia kuin nurmikko. Julkisten paikkojen perennoilta vaaditaan kuitenkin enemmän kuin kotipuutarhoissa käytettäviltä. Pohjoismaista Ruotsissa on perennoja käytetty julkisilla viheralueilla jo 1980-luvulta alkaen. Suomessa perennojen käyttöä julkisilla viheralueilla ilmastollisen soveltuvuuden ja hoitotarpeen kannalta tutkittiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen hankkeessa 2005–2010.[11][12]

Istutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perennat myydään yleensä astiataimina, ja niitä on saatavilla keväästä syksyyn. Suomessa paras istutusaika on elokuu tai syyskuun alku, jolloin perennat ehtivät juurtua ennen talvea.[13] Perennoja voi kasvattaa myös siemenistä ja lisätä jakamalla tai pistokkailla.[14]

Perennat viihtyvät useimmiten tavallisessa puutarhamaassa, kunhan ne eivät joudu seisovaan veteen. Niiden tarvitsema kasvualustan syvyys vaihtelee 15–60 senttimetrin välillä. Perennojen istutuksessa kiinnitetään huomiota siihen, että istutusmullassa ei ole rikkakasvien juuria tai juurakoita.[15] Perennat istutetaan niiden korkeudesta ja peittävyydestä riippuen noin 15 senttimetristä yli 50 senttimetrin välein.[3] Perennat istutetaan märkinä ja ne kastellaan myös istutuksen jälkeen.[16]

Perennan maanpäälliset osat lakastuvat syksyllä kukinnan ja siementämisen jälkeen. Kasvi aloittaa kasvun taas seuraavana keväänä maassa säilyvien talvehtimiselinten, kuten juurakkojen, mukuloiden, maavarsien tai sipulien, avulla.[17][18]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaistutettuja taimia kastellaan istutuksen jälkeen viikoittain runsaasti kerrallaan. Perennojen hoitoon kuuluu tarpeen mukaan myös kitkeminen, kanttaus, lannoitus, kalkitus, tukeminen, kuihtuneiden kukkien poistaminen ja jakaminen.[19]

Kuihtuneiden perennojen varret jätetään usein talveksi pystyyn, jolloin ne jäävät koristamaan pihaa. Keväällä varret voidaan hienontaa kasvupaikalleen lannoitteeksi.[10]

Pitkälle jalostetut ryhmäperennat voivat vaatia paljon hoitoa. Jalostamattomat luonnonperennat eivät aina ole yhtä näyttäviä kuin jalostetut, mutta ne kasvavat vaatimuksilleen sopivassa paikassa usein kokonaan ilman hoitoa.[20] Maatiaisperennat ovat Suomessa kauan menestyneitä kantoja, jotka ovat niin ikään helppohoitoisia.[21]

Haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkin perennat leviävät haitallisesti puutarhoista luontoon, missä ne syrjäyttävät alkuperäiset lajit. Suomessa näin on levinnyt komealupiini ja muualla Euroopassa jätti- ja japanintatar sekä kaukasianjättiputki. Leviämistä voi ehkäistä rajoittamalla juuriston kasvua ja poistamalla kukkavarret ennen siementen kypsymistä.[22]

Jotkin yleiset perennat ovat myrkyllisiä, kuten kullerot, ukonhatut, ritarinkannukset ja pionit.[23]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisissa kotipuutarhoissa perennoja on kasvatettu 1800-luvun lopulta lähtien: sitä ennen viljeltiin lähinnä mauste- ja lääkeyrttejä tai luonnovaraisia kukkakasveja. Vanhimpia suomalaisia perinneperennoja ovat muun muassa ukonhatut, lapinakileija, lehtoakileija, lehtoängelmä, aasiankullero, kullero, siperianunikko, jalokiurunkannus, pystykiurunkannus, kesäpikkusydän, särkynytsydän ja harjaneilikka.[24] Ensimmäisen varsinaisen suomenkielisen perennakirjan teki Alexandra Smirnoff vuonna 1910, joskin jo 1700-luvulta lähtien oli perennoita käsitelty suomalaisissa väitöskirjoissa ja puutarhakirjoissa.[25]

Perennojen nykyisen jaottelun ekologisiin ryhmiin kehitti Münchenin yliopiston professori Richard Hansen toisen maailmansodan jälkeen. Hän jaotteli perennat muun muassa aurinkoisille ja avoimille paikoille sopiviin arokasveihin, kivikkokasveihin, ryhmäperennoihin, varjoperennoihin, puolivarjon perennoihin sekä ranta- ja vesikasveihin. Myös potsdamilainen Karl Foerster edisti samoihin aikoihin perennojen käyttöä jalostamalla uusia lajikkeita ja julkaisemalla kirjallisuutta.[26] Englannissa perennojen käyttöä edisti 1900-luvun puolivälissä Alan Bloom. Hän jalosti tuhansia uusia lajikkeita ja kehitti ”saariryhmät”, joka puolelta katseltavat tukevavartisista perennoista koostuvat perennaryhmät. 1980-luvulla Hollannissa syntyi uusi perennatyyli, jossa suositaan hillitynvärisiä, ilmavia luonnonperennoja ja koristeheiniä.[27]

Valontarpeen mukaan luokiteltuja perennoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[28]

Varjoisan paikan perennoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rönsyansikka on varjoisan paikan peittoperenna, joka kasvattaa matalan ja tuuhean kasvuston maan pintaan.

Puolivarjon perennoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaloangervo viihtyy puolivarjossa.

Aurinkoisen paikan perennoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltasauramo viihtyy aurinkoisella paikalla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ ”Perennat viihtyvät kaikkialla”, Piha ja Puutarha, Kukoistavat perennat, s. 18. Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-30991-9. (suomeksi)
  2. ↑ Riikonen & Tolvanen, s. 279–280.
  3. ↑ a b Alanko 1995, s. 119.
  4. ↑ Alanko 2007, s. 52.
  5. ↑ a b Riikonen & Asikainen 1996, s. 237.
  6. ↑ Riikonen & Asikainen 1996, s. 250.
  7. ↑ Riikonen & Asikainen 1996, s. 239.
  8. ↑ Riikonen & Asikainen 1996, s. 241.
  9. ↑ Alanko 1995, s. 117, 120.
  10. ↑ a b Alanko 1995, s. 118.
  11. ↑ Juhanoja, Sirkka & Tuhkanen, Eeva-Maria: Perennojen käyttö julkisilla viheralueilla 2010. MTT. Arkistoitu 28.7.2014. Viitattu 25.7.2014.
  12. ↑ Perennahankkeen tulokset valmistuvat 3.5.2011. MTT. Viitattu 25.7.2014.
  13. ↑ Riikonen & Asikainen 1996, s. 241–242.
  14. ↑ Alanko 2007, s. 64–66.
  15. ↑ Riikonen & Asikainen 1996, s. 238.
  16. ↑ Riikonen & Asikainen 1996, s. 242.
  17. ↑ Alanko 1995, s. 118–119.
  18. ↑ Berglund, Karin (toim.): Unelmien kotipuutarha, s. 59. Perennat. Suomentanut Vainio, Hannele. Otava, 1996. ISBN 951-1-14540-1.
  19. ↑ Riikonen & Asikainen 1996, s. 242–244.
  20. ↑ Alanko 1995, s. 117–118.
  21. ↑ Alanko 2007, s. 51.
  22. ↑ Alanko 2007, s. 56–58.
  23. ↑ Alanko 2007, s. 58.
  24. ↑ Riikonen & Tolvanen, s. 279.
  25. ↑ Alanko 2007, s. 10.
  26. ↑ Alanko 2007, s. 14–15.
  27. ↑ Alanko 2007, s. 15.
  28. ↑ Perennoja varjoon Puutarhanhoito. Nicehouse. Arkistoitu 6.6.2009. Viitattu 18.2.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Månsson, Lena & Johanson, Bertil K.: Perennat: Kotipuutarhan kauneimmat koristekasvit. (Perenner I Din Trädgård: Till Nytta Och Fägring, 2002.) Suom. Hannele Vainio. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-17682-4.
  • Robild, Eva & Persson, Görgen: Perennat kotipuutarhassa. (Perenna rabatter, 2009.) Suom. Hannele Vainio. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25533-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Perenna&oldid=20957049”