Pikkutalvio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikkutalvio
Kleine maagdenpalm.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Gentianales
Heimo: Oleanterikasvit Apocynaceae
Suku: Talviot Vinca
Laji: minor
Kaksiosainen nimi
Vinca minor
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pikkutalvio Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkutalvio Commonsissa

Pikkutalvio (Vinca minor) on oleanterikasveihin (Apocynaceae) kuuluva koristekasvi, jota on käytetty myös rohdoskasvina mm. angiinan hoitoon. Sisältää runsaasti alkaloideja, muun muassa vinkamiinia ja vinkristiinia. Kasvi on myrkyllinen.[1]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivuotinen maanpeitekasvi, joka muodostaa mattomaisia, ainavihantia kasvustoja. Korkeus 10–30 cm. Varret ovat rentoja, helposti maahan juurtuvia. Lehdet ovat kiiltäviä, soikeita, pyöreä- tai kiilatyvisiä, ehytlaitaisia, kaljuja. Lehtiasento on yleensä vastakkainen. Lehdet talvehtivat. Kukat muodostuvat lehtihankoihin. Viisiterälehtiset kukat ovat siniset, joskus violetit, punaiset tai valkoiset, n. 2–3 cm. Terälehdet vinon tylppiä. Kaljuja verholehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 1-luottinen. Kukkii touko-kesäkuussa.[2][3]

Kasvupaikka ja lisääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viihtyy parhaiten varjossa tai puolivarjossa, esimerkiksi puiden ja pensaiden alla ja ei siedä kovaa auringonpaistetta.[3] Kasvualustaksi sopii kuohkea ja ravinteikas puutarhamulta. Pikkutalvio leviää helposti kasvullisesti, ja Suomessa sitä tavataankin usein villiytyneenä kaupunkimetsiköissä, joutomailla ja tienvarsilla.[4] Se on helppohoitoinen ja pitää puolensa muita kasveja vastaan villiintyneessäkin puutarhassa.[2] Kasvia voidaan lisätä pistokkaista juurruttamalla sekä jakamalla tai rönsyjä erottamalla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antti Riikonen: Suomalainen puutarhakäsikirja. 4. painos. Hämeenlinna: Karisto Oy, 2003. ISBN 951-0-25289-1.
  • Alanko, Hämäläinen-Forslund, Kahila, Miettinen, Tegel & Vainio: Kaunis koristetarha. 4. painos. Porvoo: WSOY, 2004. ISBN 951-0-23700-0.
  • Bo Mossberg ja Lennart Stenberg, kääntäneet Seppo Vuokko ja Henry Väre: Suuri Pohjolan kasvio. Tammi Kustannusosakeyhtiö, 2005. ISBN 951-31-2924-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Puutarha.net: Pikkutalvio Vinca minor Viitattu 02.11.2017.
  2. a b Luontoportti: Pikkutalvio (Vinca minor) Viitattu 02.11.2017.
  3. a b Arboretum Mustila: Vinca minor - pikkutalvio Viitattu 02.11.2017.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Pikkutalvio (Vinca minor) levinneisyys Suomessa Viitattu 02.11.2017.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]