Lehtoakileija

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lehtoakileija
Aquilegia vulgaris 100503c.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Akileijat Aquilegia
Laji: vulgaris
Kaksiosainen nimi
Aquilegia vulgaris
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lehtoakileija Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lehtoakileija Commonsissa

Lehtoakileija (Aquilegia vulgaris) on monivuotinen, Euroopassa laajalle levinnyt ruohovartinen leinikkikasvi. Se on myös yleinen puutarhakasvi. Lehtoakileija on myrkyllinen.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtoakileijakasvusto
Lehtoakileijan tuppilo
Hedelmiä ja siemeniä

Lehtoakileija kasvaa 30–80 cm korkeaksi. Kasvi on pystyjuurakkoinen ja pystyvartinen. Aluslehdet ovat pitkäruotisia, lapa kahteen kertaan kolmisorminen. Väriltään lehdet ovat päältä vihreitä, alta sinertäviä. Pikkulehdykät ovat 3–5 cm pituisia. Kukat ovat yksittäin tai melko vähälukuisia. Ne ovat 3–5,5 cm leveitä ja väriltään yleensä sinisiä, joskus myös valkoisia tai hennon vaaleanpunaisia. Kukissa on viisi verholehteä ja viisi terälehteä, joissa on 1–2 cm pitkä kierrekärkinen kannus. Emilehtiä on viisi kappaletta. Lehtoakileija kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa, jonka jälkeen kypsyvät runsassiemeniset, 1,5–2,5 cm pitkät otakärkiset tuppilot.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtoakileijaa tavataan lähes koko Euroopassa aivan läntisimpiä ja pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Laji on tavallinen myös Pohjois-Amerikan länsiosissa, mutta on siellä ihmisen mukanaan tuoma viljelykarkulainen.[2] Suomessa lehtoakileija on vanha koristekasvi, mutta on mahdollisesti kuulunut alkuperäiseen lehtokasvistoon. Lajin päälevinnäisyysalue ulottuukin varmuudella ainakin Venäjän puoleiseen Karjalaan saakka.[3] Suomessa lehtoakileijaa tavataan lähes koko maasta, mutta voimakkain kanta on Etelä-, Keski- ja Itä-Suomessa sekä Oulun ympäristössä.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnossa lehtoakileija kasvaa lehdoissa, sekä usein puutarhakarkulaisena asutuksen lähistöllä tienvarsilla, pihoilla ja lehtometsissä.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtoakileija on vanha koriste- ja rohdoskasvi. Lajista löytyy monia jalostettuja muotoja.[2] Pohjoismaissa lehtoakileijaa tiedetään viljellyn luostareissa jo keskiajalla lääkekasvina. Sitä on käytetty eri muodoissa sappi- ja maksavaivoihin sekä haavojen ja ihottumien parantamiseen.[5]

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 88.
  2. a b Den virtuella floran: Akleja (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 8.1.2012.
  3. Luontoportti: Lehtoakileija Viitattu 8.1.2012.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lehtoakileijan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 8.1.2012.
  5. Suomen terveyskasvit 1982, s. 294.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]