Maanpeitekasvi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tuoksumatara muodostaa varjoisalle paikalle tuuhean ja matalan kasvuston.

Maanpeitekasvi (eli maanpeittokasvi tai nurmenvastike[1]) on matala monivuotinen kasvi, jota istutetaan esimerkiksi puutarhoihin nurmikon korvikkeeksi paikoille, joissa nurmi kasvaa huonosti. Maanpeitekasvit ovat suosittuja ja hyödyllisiä myös puiden ja pensaiden alla sekä rinnepaikoissa.

Käyttötarkoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanpeitekasveja istutetaan usein paikoille, joissa nurmi ei viihdy. Tällaisia paikkoja ovat etenkin kuivat, paahteiset, varjoisat, happamat tai vähämultaiset paikat. Maanpeitekasveja voidaan käyttää myös hankalan kapeissa tiloissa.[2][3] Peitekasveilla voidaan korvata menestyväkin nurmikko, esimerkiksi jos nurmikon hoito olisi liian työlästä. Kukkivina peitekasvit ovat myös kauniita.[1] Viherkatto päällystetään usein maanpeitekasveilla.[4]

Puiden ja pensaiden alla maanpeitekasvit ovat hyödyllisiä. Ne tekevät puutarhasta helppohoitoisen, pitävät maan kuohkeana ja ilmavana sekä estävät maata jäätymästä syvään, mikä on tärkeää etenkin alppiruusujen ja arkojen havupensaiden kannalta.[1] Ne myös vähentävät kasteluntarvetta estämällä veden haihtumista ja parantamalla veden imeytymistä maahan.[5] Rinnepaikossa maanpeitekasvit voivat estää maan valumista sateen mukana.[6] Aikaisin keväällä maan verhoavat peitekasvit estävät rikkakasvien siemeniä itämästä paljaaseen multaan. Ne kuihtuvat aikaisin ja antavat siten tilaa muille perennoille.[1] Näiden täytyy kuitenkin olla peitekasveja selvästi kookkaampia, jotta ne menestyisivät kilpailussa kasvutilasta.[7]

Kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanpeitekasveja on sekä perennojen että varpujen joukossa. Useimmat maanpeitekasvit viihtyvät varjoisella tai puolivarjoisella paikalla. Aurinkoisella ja avoimella paikalla hyvässä maaperässä peitekasvit eivät sen sijaan pärjää rikkaruohoille.[1] Maanpeitekasvi leviää nopeasti suotuisalla kasvupaikalla, jolloin sen kasvua voi olla tarpeen rajoittaa. Etenkin sellaisten maanpeitekasvien leviämistä on helppo rajoittaa, jotka lisääntyvät vain maanpäällisistä rönsyistä.[8]

Suosittuja lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa suosittuja maanpeitekasveja ovat esimerkiksi maksaruohot, hopeahärkki, taponlehti, rikot, ruohokanukat, rönsyleimu, sammalleimu, tuoksumatara, ajuruoho, kevätkaihonkukka, kaukasiantädyke, rönsyansikka, pikkutalvio ja suikeroalpi.[3] Myös kaikkia köynnöksiä voi käyttää maanpeitekasveina, etenkin kivisillä tai jyrkillä rinteillä.[9] Ruohovartisten perennojen lisäksi maanpeitekasveina käytetään joitakin puuvartisia peittopensaita, jotka kasvattavat pitkiä ja peittäviä versoja, sekä verhopensaita, jotka rehevöityvät sivusuunnassa. Maanpeitepensaiden menestyminen määräytyy niiden menestymisvyöhykkeen mukaan.[10]

Myynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanpeitekasveja myydään yksittäisinä taimina sekä valmiina tiheäkasvuisina perennamattoina, joita istutetaan kuten siirtonurmikkoa.[2][11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Pentti Alanko: Perennat maanpeitekasveina Suomela.fi. Viitattu 27.7.2014.
  2. a b Valitse oikeat maanpeittokasvit pihallesi 26.5.2014. Suomela.fi. Viitattu 27.7.2014.
  3. a b Maanpeittokasvit ovat mainioita nurmikon korvikkeita. Tutustu! 26.5.2014. Suomela.fi. Viitattu 27.7.2014.
  4. Tuominen & Niemi, s. 55.
  5. Tuominen & Niemi, s. 8, 19.
  6. Tuominen & Niemi, s. 16.
  7. Tuominen & Niemi, s. 19.
  8. Tuominen & Niemi, s. 18, 146.
  9. Tuominen & Niemi, s. 223.
  10. Tuominen & Niemi, s. 167–168.
  11. Leena Teinilä-Huittinen: Onnistunutta tuotekehittelyä: Perennamatolle löytyy markkinoita 2005. Pellervo. Viitattu 28.7.2014.