Rönsyansikka
| Rönsyansikka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Ansikat Waldsteinia |
| Laji: | ternata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Rönsyansikka (Waldsteinia ternata) on ruusukasvien heimoon kuuluva kasvilaji, jolla on keltaiset kukat. Suomessa lajia käytetään varjoisien paikkojen maanpeitekasvina.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rönsyansikka on monivuotinen ruohokasvi, jonka kasvukorkeus on 10–25 senttimetriä. Kasvilla on haarainen ja suikertava maavarsi; se leviää helposti myös maanpäällisistä rönsyistään. Ruusukelehtien lapa on kolmisorminen, lehdykät leveän vastapuikeita. Varsilehtien lapa on kapean vastapuikea. Lehdet ovat kiiltäväpintaisia.
Rönsyansikka kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Sen kukinto on 2–7-kukkainen huiskilo. Keltaiset kukat ovat ulkoverhiöllisiä. Teriö on noin 15 millimetriä leveä. Kukkapohjus on laakea. Kukasta kypsyvä hedelmä on pieni pähkylä.[1]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rönsyansikka on kotoisin Kaakkois-Euroopan ja Etu-Aasian valoisista metsistä.[1][2] Suomessa rönsyansikkaa tavataan villiintyneenä vain muutamasta paikasta Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta ja Oulun seudulta.[1][3]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa rönsyansikkaa käytetään puutarhoissa koristekasvina; joskus sitä tavataan myös villiintyneenä esimerkiksi puistometsistä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 250.
- ↑ Bodendecker: Waldsteinia ternata (saksaksi) Viitattu 15.12.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Rönsyansikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.12.2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||