Rönsyansikka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rönsyansikka
Waldsteinia.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Ansikat Waldsteinia
Laji: ternata
Kaksiosainen nimi

Waldsteinia ternata
(Stephan) & Fritsch

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Rönsyansikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Rönsyansikka Commonsissa

Rönsyansikka (Waldsteinia ternata) on keltakukkainen, euraasialainen ruusukasvi. Suomessa lajia käytetään varjoisien paikkojen maanpeitekasvina.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rönsyansikka.

Monivuotinen rönsyansikka kasvaa 10–25 cm pitkäksi. Sen maavarsi on haarainen ja suikerteleva. Kasvi kasvattaa myös maanpäällisiä rönsyjä, joiden avulla se leviää helposti. Ruusukelehtien lapa on kolmisorminen, lehdykät leveän vastapuikeita. Varsilehtien lapa on kapean vastapuikea. Lehdet ovat kiiltäväpintaisia. Kukinto on 2–7-kukkainen huiskilo. Keltaiset kukat ovat ulkoverhiöllisiä. Teriö on noin 15 mm leveä. Kukkapohjus on laakea. Rönsyansikka kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on pieni pähkylä.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rönsyansikka on kotoisin Kaakkois-Euroopan ja Etu-Aasian valoisista metsissä.[1][2] Suomessa rönsyansikkaa tavataan villiintyneenä vain muutamasta paikasta Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta ja Oulun seudulta.[1][3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa rönsyansikka on puutarhojen koristekasvi, jota joskus tavataan villiintyneenä esimerkiksi puistometsistä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 250.
  2. Bodendecker: Waldsteinia ternata (saks.) Viitattu 15.12.2010.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Rönsyansikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.12.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]