Japanintatar

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Japanintatar
Fallopia japonica MdE 2.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Tatarkasvit Polygonaceae
Suku: Kiertotattaret Fallopia
Laji: japonica
Kaksiosainen nimi
Fallopia japonica
(Houtt.) Ronse Decr.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Japanintatar Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Japanintatar Commonsissa

Japanintatar (Fallopia japonica) on varjossa viihtyvä nopeakasvuinen koristekasvi, jota sanotaan usein bambuksi, vaikka se kuuluu kiertotattarien (Fallopia) sukuun. Se on sukua monelle pahalle rikkakasville.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanintatar on monivuotinen, nopeasti kasvava ruoho. Alkuperäisillä alueillaan Japanissa se kasvaa vain n. 30-150cm, mutta se voi kasvaa jopa 3 metriä pitkäksi. Leviää voimakkaasti juuristonsa avulla minkä vuoksi sitä on vaikea hävittää. Varret ovat onttoja, hieman puumaisia ja vähän haarautuvia, ja niissä on usein punertavia tai punaisia täpliä. Varret yksivuotisia, kasvavat juurakosta uudestaan keväällä joten ne voi leikata syksyllä pois. lehdet suuret, ohuet, ehytlaitaiset, pyöreähköt, kolmiomaiset, terävä- ja lyhytsuippuiset. Se kukkii loppukesästä suurin röyhymäisin kukinnoin joka on useista tertuista muodostunut lehtihankainen, n. 10 cm korkea viuhko. Kukka on säteittäinen 5 mm leveä. Valkoisia–vaaleanpunertavia kehälehtiä 5. Heteitä 8, emiö 3-luottinen. Japanintatar on kaksikotinen. Hedelmä on pähkylä, 3–4 mm, ruskehtava, kehittyy harvoin.[2][3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanintatar viihtyy valoisilla paikoilla sekä myös puolivarjoisilla paikoilla.[2] Sitä tavataan teiden varsilla, kaatopaikolla ja maankaatopaikoilla.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanintatar on kotoisin Japanista, Sahalinin saarelta, Koreasta, Kiinasta, Taiwanista ja Vietnamista. Siellä se on kasvanut joenvarsilla, suometsissä, teiden varsilla, metsäreunoilla ja tammimetsissä. Se tuotiin 1823 Hollantiin koriste- ja puutarhakasviksi ja Saksassa japanintatarta käytettiin myös rehukasvina ja eroosion hillintään. Isoon-Britanniaan kasvi tuotiin vuonna 1825 koristekasviksi ja se on villiintynyt ja levinnyt hallitsemattomasti luonnollisten vihollisen puutteessa. 1800-luvun puolivälissä se levisi luontoon ja vuosisadan loppupuolella se kotiutui moniin maihin mm. Isoon-Britanniaan, Ranskaan, Saksaan, Hollantiin ja Puolaan. Nykyään se on vakiintunut laajasti Eurooppaan, Pohjois-Amerikkaan, Aasiaan, Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Se kasvaa yhdessä kasvukaudessa jopa kahden metrin korkuiseksi ja tukahduttaa muut puutarhakasvit. Kasvin levittäminen luontoon kriminalisoitiin Isossa-Britanniassa 1981.[2]

Kasvi on sitkeähenkinen ja leviää jopa juurakoista, joita ei saa laittaa kotitalousjätteen mukaan, vaan ne on hävitettävä tarkoitukseen varatuilla kaatopaikoilla. Pienempien kasvustojen hävittäminen voi onnistua leikkaamalla kasvusto ensi kokonaan ja peittämällä se sitten mustalla muovilla 3-4 vuoden ajaksi. Onnistuneesti tatarkasvusto on saatu torjuttua seuraavalla tavalla. Varret katkaistaan läheltä tyveä ja onttoihin varsiin ruiskutetaan torjunta-ainetta. Tämä toistetaan muutaman kerran vuodessa niin kauan, että kasvusto häviää.[2]

Japanintatar on luokiteltu sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The International Plant Names Index (IPNI) (englanniksi)
  2. a b c d Vieraslajit.fi: Japanintatar (Fallopia japonica) Viitattu 18.10.2017.
  3. a b Luontoportti: Japanintatar (Fallopia japonica) Viitattu 18.10.2017.
  4. 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Issg.org. Global Invasive Species Database. Viitattu 26.10.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]