Heinätorin puisto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heinätorinpuistoa syksyllä 2009

Heinätorin puisto on Hollihaan kaupunginosassa Oulun kantakaupungin ruutukaava-alueella sijaitseva puisto.

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puistoa rajaavat Torikatu, Heinätorinkatu, Kirkkokatu ja Limingankatu, joka puiston kohdalla on katkaistu moottoriajoneuvoliikenteeltä. Limingankadun puolella puistoa rajaa arkkitehti Wolmar Westlingin suunnittelema Heinätorin koulu, joka on valmistunut vuonna 1875. Heinätorinkadun puolella on leikkikenttäalue. Puiston halkaisevat diagonaalisesti käytävät, joiden leikkauksessa puiston keskellä on suihkulähde.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puistokortteli oli vuoden 1824 asemakaavassa varattu heinätoriksi[1]. Heinätori oli yksi kolmesta Oulun torista, joilla ympäröivien maalaiskuntien asukkaat saivat myydä tuotteitaan. Nimensä mukaisesti torilla on ollut tarkoitus käydä heinäkauppaa. Tori toimi nykyisen puiston paikalla vuoteen 1913 saakka[1].

Heinätorille rakennettiin Oulun ensimmäisen vesijohtosuunnitelman mukaisesti arkkitehti Viktor J. Sucksdorffin suunnittelema vesisäiliö vuonna 1902. Vesisäiliön toiminta jatkui 1920-luvun loppuun, mutta vesijohtoverkon laajenemisen myötä vedenjakelupaikan tarve väheni. Torni purettiin vuonna 1937.[2] Puistoksi aukio istutettiin vuonna 1915[1].

Istutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johan W. Miesmaan suunnitelmien mukaisesti puiston reunoille istutettiin vuonna 1915 puistolehmuksia, mutta varsinainen puistoalue oli perunapeltona 1918-1923, kunnes se nurmetettiin. 1950-luvulla puistoon istutettiin poppeleita ja 1965 istutuksia uusittiin, samalla kun leikkikenttää laajennettiin. Kun puistoa uudistettiin 2006-2007, kesäkukkaistutuksia lisättiin. Puistossa on lehmusten ja poppeleiden ohella hopeakuusia, vaahteroita ja venäjänomenapuita. Kukka- ja pensasistutuksiin kuuluvat verenpisara ja unkarinsyreeni.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Sankala, Kari: Heinätorin-puisto palaa ajassa takaisin. Kaleva, 23.10.2006, s. 5. Oulu: Kirjapaino-osakeyhtiö Kaleva. Ostrobothnia - Pohjois-Pohjanmaan aluetietokanta Viitattu 26.7.2011.
  2. Manninen, Turo: Ei vettä rantaa rakkaampaa: Oulun vesilaitos vuosina 1902–2002, s. sivut 39, 52–53. Painotalo Suomenmaa, Oulu, 2002. ISBN 951-9234-97-7.
  3. Niskala, Kaarina; Okkonen, Ilpo ja Kalleinen, Lasse: Puistojen Oulu, s. 80-83. Oulu: Studio Ilpo Okkonen Oy, 2008. ISBN 978-952-510924-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]