Viktor J. Sucksdorff

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Victor Joachim Sucksdorff (13. kesäkuuta 1866 Helsinki26. joulukuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti. Sucksdorff valmistui arkkitehdiksi Suomen polyteknillisestä opistosta vuonna 1891. Polyteknillinen Opisto muutettiin yliopistotasoiseksi Teknilliseksi Korkeakouluksi vuonna 1908.

Sucksdorff tunnetaan parhaiten Itä-Karjalaan suuntautuneesta tutkimusmatkoistaan, jotka hän teki vuosina 1894 ja 1896 yhdessä arkkitehti Yrjö Blomstedtin kanssa. Blomstedt ja Sucksdorff tallensivat matkoillaan karjalaista rakennusperinnettä ja julkaisivat tutkimustensa tulokset kaksiosaisena kirjana Karjalaisia rakennuksia ja koristemuotoja. Blomstedtin ja Sucksdorffin ansioksi voitaneen laskea karelianismin leviäminen suomalaiseen arkkitehtuuriin.

Sucksdorffin arkkitehtina suunnittelemat rakennukset sijoittuvat lähinnä Ouluun ja sen ympäristöön. Sucksdorff toimi Oulun lääninarkkitehtina vuosina 19031904 (vt.) ja 1907–1908. Karelianistisia piirteitä parhaiten edustanut Laskuniemen lastentarha Ainolan saaressa Hupisaarilla valmistui vuonna 1903, mutta se tuhoutui talvisodan pommituksessa tammikuussa 1940. Lastentarhan ulkorakennus Alakööki säilyi. Siihen oli sijoittunut Oulun kaupungin päiväkotitoimintaa, mutta rakennus tuhoutui pahoin tulipalossa 6. lokakuuta 2011.

Viktor Sucksdorff valittiin Oulun kaupunginvaltuustoon vuosiksi 1906–1908. [1] Oulusta Sucksdorff muutti Vaasaan, jossa toimi Vaasan teollisuuskoulun lehtorina. Vuonna 1916 hän siirtyi Helsingin teollisuuskouluun lehtoriksi.

Victor J. Sucksdorff oli tunnetun Granstedtin arkkitehtisuvun jäsen äitinsä kautta. Sucksdorffin äidinisä oli arkkitehti A.F. Granstedt, jonka isä oli linnoitusupseeri Pehr Granstedt. Sucksdorffin eno arkkitehti Theodor Granstedt toimi Yleisten rakennusten ylihallituksen ylijohtajana vuosina 1905–1912. Victor Sucksdorff kuoli Helsingissä vuonna 1952.[2]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Blomstedt & Sucksdorff: Karjalaisia rakennuksia ja koristemuotoja. Kuvasto, Helsinki 1900
  • Blomstedt & Sucksdorff: Karjalaisia rakennuksia ja koristemuotoja, Jälkimmäinen osa. Kuvakeräyksia keskisestä Venäjän Karjalasta, Helsinki 1901
  • Blomstedt & Sucksdorff: Karelische Gebäude und ornamentale Formen aus Zentral-Russisch-Karelien Helsinki 1902

Suunnittelemat rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia rakennuksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Järventaus, Esko: Oulun lääninarkkitehdit. Studia Historica, 1967, nro Tomus I, s. 284–301. Oulu: Oulun Historiaseura.
  • Ylimaula, Anna-Maija: ”Pyhän Hengen kirkko”, On riemu, kun saan tulla. Oulujoen kirkko 100 vuotta, s. 93–106. Hämeenlinna: Oulujoen seurakunta, Oulun ev.-lut. seurakunnat, 2008. ISBN 978-952-99248-3-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin histora IV , 1856–1918, s. 663. Oulu: Oulun kaupunki, 1976.
  2. Ylimaula, 2008, s.94

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.