Turkansaari

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turkansaari
Turkansaari open air museum 2006 06 13.JPG

Turkansaaren ulkomuseon rakennuksia

Sijainti
Saariryhmä
Määtänpudas
Vesialue
Pinta-ala
0,035 km²
Väestö
Asukasluku
asumaton
Luokitus
Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö[1]View and modify data on Wikidata

Turkansaari on Oulujoen saari Oulun kaupungin keskustasta noin kymmenen kilometriä itään Madekosken kaupunginosassa. Saaressa sijaitsee Turkansaaren ulkomuseo. Turkansaaren ulkomuseo kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon[2].

Museoalue on maalaiskulttuuria esittelevä ulkomuseoalue, joka koostuu yli 40 museorakennuksesta. Museoalueelle on siirretty ja entistetty useita vanhoja ja arvokkaita rakennuksia. Turkansaaren ulkomuseon toiminta painottuu kesäaikaan, jolloin museoalueen pohjoispäässä kasataan tervahauta, joka sytytetään juhannusaattona.

Ulkomuseoalue sai alkunsa, kun Östen Elfving osti Raatinsaaressa varastona pidetyn Turkansaaren kirkon ja siirrätti sen takaisin entiselle paikalleen vuonna 1922. Myöhemmin Elfving hankki saareen muitakin rakennuksia, muun muassa Hietaniemen pappilan Ylitorniolta vuonna 1931. Elfvingin tytär Brita Helenius perusti yhdessä miehensä ja eräiden paikallisten maanviljelijöiden kanssa aluetta hoitamaan Turkansaaren säätiön, jolle Helenius lahjoitti saaren rakennuksineen huhtikuussa 1961. Säätiö rakennutti saaren vastakkaiselle rannalle tien ja sieltä ponttonisillan saareen vuonna 1964. 1960-luvulla saareen hankittiin aittoja, sauna, riihi, paja ja kesänavetta. Ylikärpän talo ostettiin alueelle vuonna 1970.[3]

Turkansaaren säätiö luovutti ulkomuseon Oulun kaupungille 1. tammikuuta 1989.[3] Ulkomuseo on nykyisin osa Pohjois-Pohjanmaan museon toimintaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cultural sites of national interestView and modify data on Wikidata . Arvo on haettu Wikidatasta.
  2. Turkansaaren ulkomuseo Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  3. a b Manninen, Turo: Oulun kaupungin historia VI, s. 356-358. Oulu: Oulun kaupunki, 1995. ISBN 951-9234-48-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.