Östen Elfving

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Östen Elfving
Östen Elfving vuonna 1922.
Östen Elfving vuonna 1922.
Suomen maatalousministeri
Cajanderin I hallitus
2.6.1922–14.11.1922
Cajanderin II hallitus
18.1.1924–31.5.1924
Edeltäjä Kyösti Kallio
Juho Sunila
Seuraaja Juho Sunila
Jalo Lahdensuo
Henkilötiedot
Syntynyt 27. toukokuuta 1874
Vaasa
Kuollut 25. heinäkuuta 1936 (62 vuotta)
Boden
Tiedot
Koulutus filosofian lisensiaatti

Karl Östen Elfving (27. toukokuuta 1874 Vaasa25. heinäkuuta 1936 Boden, Ruotsi) oli suomalainen maatalousasiantuntija ja -poliitikko.

Biografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elfvingin vanhemmat olivat pormestari Karl Oskar Elfving vanhempi ja Jenny Sofia Nyman. Elfvingin veli oli metsänhoitaja Karl Oskar Elfving nuorempi (1872–1946) ja sisar presidentti K. J. Ståhlbergin toinen puoliso vuodesta 1920, opettaja ja kirjailija Ester Ståhlberg (1870–1950).

Elfving valmistui agronomiksi 1895, filosofian kandidaatiksi 1911 ja filosofian lisensiaatiksi (tohtori) 1915, väitöskirjan aiheenaan Vermögensbildung kleinbäuerlicher Ansiedler in Finnland. Elfving toimi tilanhoitajana, maanviljelysinsinöörinä, lääninagronomin apulaisena ja maanviljelyskonsulenttina vuoteen 1906 saakka, sitten vuoteen 1917 asti valtion asutustarkastajana ja asutushallituksen ylijohtajana eli ylitirehtöörinä 1917–1926. Hän julkaisi muun muassa teokset ja tutkielmat Växtkultur, växtförädling och försöksverksamhet (1903), Petsamon taloudellisista edellytyksistä ja toimenpiteistä sen kehittämiseksi (1924) sekä Uusia teitä pienviljelyksen kohottamiseksi (1932).

Elfving kuului useiden maatalousjärjestöjen ja säätiöiden johtoelimiin ja osallistui valtionkomiteoihin. Vuonna 1917 hän oli asutuskomitean ja eräiden poronlaidunkomissioiden puheenjohtaja. Hän toimi maatalousministerinä Cajanderin I hallituksessa 1922 ja Cajanderin II hallituksessa 1924, molemmissa ammattiministerinä.[1] Vuosina 1926–1930 Elfving oli Suomen suurlähettiläs Oslossa. Myöhemmin hän palasi viljelemään omaa tilaansa mutta vastasi samalla muutamien suurtilojen hoidosta.

Elfvingin puoliso vuodesta 1909 oli Aini Maria o.s. Borg (k. 1930).[2] Heidän poikansa oli korkeimman oikeuden jäsen Östen Elfving nuorempi[3], toinen poika Gustaf Elfving (s. 1919) oli kirurgiaan erikoistunut lääketieteen tohtori.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 163. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Östen Elfving Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  2. Suomen lakimiehet 1970. Helsinki: Suomen Lakimiesliiton Kustannus.
  3. Facta 2001, osa 4, p. 85. WSOY 1981.
  4. Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 79. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Kyösti Kallio
Juho Sunila
Suomen maatalousministeri
1922
1924
Seuraaja:
Juho Sunila
Jalo Lahdensuo