Tämä on lupaava artikkeli.

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) oli Museoviraston toteuttama inventointi, joka valtioneuvoston päätöksen 22. joulukuuta 2009 mukaisesti toimii maankäyttö- ja rakennuslaissa määriteltyjen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamana inventointina rakennetun kulttuuriympäristön osalta vuoden 2010 alusta alkaen.[1]

Luettelo ja kuvaukset vuoden 2009 inventoinnin kohteista on julkaistu Museoviraston ylläpitämänä verkkopalveluna vuonna 2009.[2]

Rakennettuja kulttuuriympäristöjä esitellään myös Museoviraston ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran toukokuussa 2010 julkaisemassa kirjassa Linnoista lähiöihin. Rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa. Kirjassa esitellään yli 120 kulttuuriympäristöä, jotka on valittu inventointiin sisältyvistä kohteista. Lisäksi kirjassa on luettelo kaikista inventointiin sisältyvistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[3]

Inventoinnin tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inventointi pyrkii ilmentämään Suomen rakennetun ympäristön monipuolisuutta ja nostamaan esiin kohteita, jotka mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti kuvaavat Suomen historiaa ja kehitystä.[4][5] Kohteet ovat yleensä yksittäisiä rakennuksia laajempia ja saattavat ulottua yli kuntarajojen. Edustettuina ovat niin maanviljelysympäristöt ja talonpoikaisrakentaminen kuin teollisuushistoria ja jo historiaan jääneet elinkeinot. Mukana on myös valtion laitoksia ja liikenteen ympäristöjä, kirkkoja, kartanoita, linnoja, vanhoja puutalokaupunkeja ja kaupunkien uusia osia sekä toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakennuksen tuottamia ympäristöjä.

Uusi inventointi korvasi aiemman, vuonna 1993 julkaistun inventoinnin, ”Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt[5], joka on ilmestynyt sekä painettuna julkaisuna[6] että verkkopalveluna[7].

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvoston inventointia koskeneesta päätöksestä tehtiin valitus, jonka Korkein hallinto-oikeus hylkäsi 30. kesäkuuta 2010, ja päätös on näin lainvoimainen.[8] Puutteena inventoinnissa Ympäristöministeriön ja Maa- ja metsätalousministeriön lausuntojen ja päätöksestä tehdyn valituksen mukaan oli, että sen valmistelussa ei ollut kuultu rakennusten tai kiinteistön omistajia.[9][10][11] Korkeimman hallinto-oikeuden 30. kesäkuuta 2010 antaman päätöksen mukaan valitus tuli kuitenkin jättää tutkimatta.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä koskeva inventointi on vahvistettu 29.1.2009. Museovirasto. Viitattu 31.1.2010.
  2. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY 2009. Museovirasto. Viitattu 31.1.2010.
  3. Linnoista lähiöihin avaa uusia näkökulmia rakennettuun kulttuuriympäristöön 27.5.2010. Museovirasto. Viitattu 11.6.2010.
  4. Tervetuloa valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) sivustolle Museovirasto. Viitattu 25.5.2017.
  5. a b Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Kysymyksiä ja vastauksia (PDF) Museovirasto. Viitattu 25.5.2017.
  6. Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Helsinki: Museovirasto ja Ympäristöministeriö, 1993. ISBN 951-9075-63-1.
  7. Rakennettu kulttuuriympäristö (Vuoden 1993 luettelo) Museovirasto. Viitattu 31.1.2010.
  8. a b KHO:2010:41 Korkein hallinto-oikeus. Viitattu 30.4.2014.
  9. Hannele Pokka, Satu-Kaarina Virtala: Ympäristöministeriön lausunto YM1/533/2010. Ympäristöministeriö, 2010.
  10. Valitus valtioneuvoston päätöksestä KHO diaarin:o 0284/1/10. , 2010.
  11. Maa- ja metsätalousministeriön lausunto MMM diaarin:o 1472/413/2009. , 2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]