Purjelauta
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Purjelauta on yhden ihmisen seisaallaan ohjaama urheilullinen vene- tai purjealus. Laudalle on tunnusomaista, että riki liittyy lautaan joustavan nivelen avulla. Purjelautaa ohjataan joko rikiä tai lautaa kallistamalla, eikä perinteisen purjeveneen tapaan peräsimellä.
Purjelauta kehitettiin Kaliforniassa vuonna 1967. Purjelaudan keksijöinä pidetään lähteestä riippuen Hoyle Schweizeria tai Jim Drakea. Suomessa niistä tuli suosittuja 1980-luvulla, jolloin purjelautailu, "surffailu", oli osa sen aikaista kehittymässä olevaa "juppi" urbaanikulttuuria.
Purjelautailu sisältää piirteitä sekä purjehduksesta että lainelautailusta. Kun aallot ovat pieniä, lauta liikkuu kuin purjevene, mutta isoissa aalloissa taitava purjelautailija voi tehdä lainelautailun tapaisia temppuja. Parhaana purjelautailutuulena pidetään 7-13 m/s navakkaa mutta melko puuskatonta tuulta. Tällöin pienitilavuuksinenkin lauta plaanaa vesisuksen tavoin 15-30 solmun nopeudella ja sitä ohjataan lautaa kallistamalla.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Purjelautailun suuren suosion vuosina laudat olivat isoja. Laudat olivat tyypillisesti 360-380 cm pitkiä ja tilavuutta niissä oli 200-300 litraa. Ne oli varustettu purjeveneiden tapaan kölillä. Tämä mahdollisti purjelautailun kaiken tyyppisissä vesistöissä hiljaisillakin tuulilla. Välineitä kehitettiin kuitenkin painottaen huippunopeuksia sekä kovan tuulen ja suuren aallokon ominaisuuksia, ja niiden käyttökelpoisuus keveillä tuulilla kärsi. Mutta koska kovat tuulet ja isot aallot ovat harvinaisia ilmiöitä suurimmassa osassa maailmaa, lajin suosio hiipui. Imago ei vastannutkaan todellisuutta.
Pitkän suvantovaiheen jälkeen purjelautailun harrastajamäärä on jälleen hitaassa kasvussa. Vuoden 2000 jälkeen valmistajilta on tullut isompia ja leveämpiä lautoja markkinoille. Näiden parina on kevyitä rikejä (purje, masto, puomi) jotka helpottavat sekä oppimista että harrastamista. Lautojen kevyen tuulen ominaisuuksiin on jälleen kiinnitetty huomiota, ja niiden käyttöalue kattaa monenlaiset tuulet ja aallokko-olosuhteet.
Purjelautailulla arvioidaan olevan Suomessa noin 3000-5000 harrastajaa, ja Suomen purjelautaliitossa on n. 300 jäsentä (2006). Suosittuja harrastuspaikkoja ovat mm. Hanko (erityisesti Hopeahietikko), Yyteri, Kalajoki ja Nallikari. Myös sisävesiemme suuremmilla järvillä lajia harrastetaan aktiivisesti.
Suomessa kilpaillaan purjelaudoilla valtakunnallisesti kahdessa luokassa (Formula Funboard, Raceboard). Kilpailut Suomessa muistuttavat perinteisiä purjehduskilpailuja, sillä suurta aallokkoa tai kovia tuulia vaativia kilpailuja on meidän epäsäännöllisissä tuulioloissamme lähes mahdoton järjestää.
Purjelautailu on olympialaji, ja Pekingin olympialaisiin laudaksi on valittu Neil Pryde RSX. Laudassa on 9,5-neliöinen purje ja sisään kääntyvä köli. Meillä luokka ei ole vielä saavuttanut kovin laajaa suosiota.
Välineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Purjelautailija tarvitsee laudan ja rikin lisäksi märkäpuvun ja ns. trapetsiliivin. Trapetsiliiviä käytetään käsien kuormituksen keventämiseksi, ja sen avulla purjelautailija saa vartalon vahvimmat lihakset käyttöönsä. Märkäpuku on välttämätön merialueidemme viileissä vesissä keskikesälläkin.
Varusteiden oikean koon valinta on tärkeätä mielekkään harrastamisen kannalta. Pienimmät sarjavalmisteiset laudat ovat noin 60-litraisia ja suurimmat 250-litraisia. Isompi lauta on luonnollisesti vakaampi ja vähemmän harrastaneelle sopivampi.
Aloittelijalle voi nykypäivänä suositella noin kolmen metrin pituista lautaa, jossa on yleensä pienehkö köli. Nämä laudat ovat leveydeltään yleensä 70 cm:stä ylöspäin, ja tilavuutta niissä on 180 – 250 litraa.
Esimerkkitapauksena voidaan käsitellä noin 90 kg painavaa purjelautailijaa, joka lautailee Suomessa ja joka on jo jättänyt aloittelijavaiheen taakseen. Hän keskittyy "plaanaavaan" purjelautailuun. Tämä tarkoittaa sitä, että lauta kulkee liu'ussa ja nopeutta on enemmän kuin 15 solmua.
Yksi lauta ja kaksi purjetta riittävät tässä tapauksessa hyvin pitkälle. Jos aikataulu ei mukaudu sääennusteiden mukaan vaan harrastusajat joutuu sovittamaan työn ja perheen lomaan, niin Suomessa tarvitaan käytännössä suurehkot varusteet.
Tilavuus ainoalla laudalla saisi olla vähintään 40 litraa oman painon päälle (tässä tapauksessa siis 130 l), ja leveyttä n. 70 cm. Näin suuri lauta ei käänny kovinkaan ketterästi, mutta se on nopea ja sillä on laaja käyttöalue. Laudan voisi yhdistää kahteen purjeeseen. 8 m² vetää hyvin merituulipäivinä, ja 6,5 m² täydentää purjevalikoimaa navakoille tuulille. Lisäksi tarvitaan tietysti ainakin yksi 460 cm masto, säädettävä mastonjatke, yksi puomi, mastonjalka ja märkäpuku sekä trapetsi.
Jos purjelautailee merellä kohtuullisen tuulisissa olosuhteissa, kookas lautailija voi tulla toimeen todella pitkälle yhdellä 7,5 m² purjeella. Tämän kokoisella purjeella on todella laaja käyttöalue. Purjeen veto riittää jo 6-7 m/s tuulista alkaen, ja sillä voi purjehtia jopa 12-13 m/s puhureissa.
Pienemmät laudat ovat tietenkin hauskempia ja ketterämpiä, ja noin 110-litrainen lauta (65 cm leveä) on todella monipuolinen harrastusväline. Pienempi lauta vaatii kuitenkin selkeästi kovempaa tuulta (> 8 m/s), ja purjeen nosto tai vastatuuleen luoviminen voi olla hankalaa tuulen hiljentyessä.
Sopivan laudan tilavuus ja purjeen koko riippuu luonnollisesti lautailijan painosta. Esimerkiksi 70-kiloiselle henkilölle kevyen tuulen laudan tilavuus pitäisi olla vähintään 110 litraa. Laudan pariksi sopinevat 5,5- ja 7-neliöiset purjeet.
Koska purjelautailija tarvitsee tuulta, joutuu aktiiviharrastaja jatkuvasti seuraamaan sää- ja tuuliennusteita. Parantuneet sääennusteet ja internetistä löytyvät paikallissääpalvelut ovat helpottaneet surffipäivien suunnittelua.
Kilpailutoiminta Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa kilpailutoimintaa koordinoi Suomen purjelautaliitto (SPLL) ja sen yksittäiset kerhot. Kilpailutoimintaa järjestetään paikallisten purjelautailuklubien voimin. Purjelautailussa kilpaillaan Formula Funboard, Raceboard ja Windsurfer -luokissa. Formula Funboardissa järjestetään neljän osakilpailun ranking-sarjaa sekä vuosittainen SM-kilpailu. Aktiivisesti kilpailevia on noin 30 henkilöä.
Suomessa suositumpi Formula Funboard on vauhdikas kilpaluokka, jossa kilpaillaan kansainvälisten Formula Windsurfing tai IFAC:in Slalom-sääntöjä mukaillen riippuen tuuliolosuhteista. Kilpailujen edellytyksenä ovat plaanattavat tuuliolosuhteet koko rata-alueella. Keski- ja navakoissa tuulissa (3,7-7 m/s) purjehditaan kolmioradalla nk. Formula-laudalla, mikä tarkoittaa enintään 105 cm leveää lautaa ja suurimmillaan 12,5 m2 purjetta. Nopeudet kolmioradalla vaihtelevat yleensä noin 14-25 solmun välillä. Kovassa eli yli 7 m/s tuulessa siirrytään Slalom-kilpailuun, mikä tarkoittaa sivu- tai avotuulirataa ilman välinerajoituksia. Slalom-kilpailussa saavutetaan myös suurimmat nopeudet, parhaimmillaan jopa yli 30 solmua.
Raceboard-luokka muistuttaa vanhaa Mistral One Design -olympialuokkaa, jossa kilpaillaan kolmioradalla pitkillä (yli 3 m) kölilaudoilla. Pitkän kölilaudan etuna on hyvät luoviominaisuudet kevyissä tuulissa, minkä vuoksi kilpailut voidaan järjestää lähes tyynessäkin tuulessa. Pitkä lauta aiheuttaa kuitenkin hankaluuksia kovissa tuulissa ajamiseen, minkä vuoksi yli 4 m/s tuulissa monet kilpailijat siirtyvätkin ajamaan vauhdikkaampaa Formula Funboard -luokkaa. Windsurferl luokassa kaikki välineet ovat samanlaisia kaikilla kilpailijoilla.
RS:X-olympialuokka (2008-2020)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neil Pryde RS:X on kansainvälisen purjehtijaliiton (ISAF) vuonna 2005 hyväksymä yksityyppiluokka vuoden 2008 Olympialaisiin. Tämä uusi luokka korvasi olympialaisten perinteisen Mistral One Design -luokan. Kilparatana käytetään sääntöjen mukaisesti kolmiorataa, joka ajetaan sääolosuhteista riippumatta. Luokan suunnittelun lähtökohtana on siis nykyaikainen rata-ajoon soveltuva yksityyppiluokka sovitettuna olympialaisten vaatimuksiin. Neil Pryde RS:X -lauta on nykyaikainen yhdistelmä Formula Funboard- ja Raceboard-laudoista, mikä tarkoittaa 283 cm pitkää ja 93 cm leveää kääntökölillistä lautaa sekä 9,5 m2:n (miehet) ja 8,5 m2:n (naiset) kokoisia purjeita.
RS:X-luokassa kilpaileminen on saavuttanut enemmän suosiota ulkomailla kuin Suomessa Suomen perinteisesti harrastusmuotoisen kilpailutoiminnan vuoksi. Suomesta löytyi kuitenkin edustus myös vuoden 2008 olympialaisiin, missä Tuuli Petäjä kilpaili RS:X:n naisten sarjassa ja sijoittui kuudenneksitoista. Lontoon olympialaisissa 2012 Petäjä saavutti hopeamitalin.
Kilpailussa on kymmenen peruslähtöä ja yksi mitalilähtö. Peruslähdöissä pisteitä saadaan sijoituksen mukaan siten, että ensimmäiseksi tullut saa yhden pisteen, toiseksi tullut kaksi pistettä, kolmanneksi kolme jne. Kymmenen peruslähdön jälkeen jokaiselta kilpailijalta lasketaan pisteet yhdeksästä parhaasta lähdöstä, jolloin huonoin sijoitus jätetään huomiotta. Näiden pisteiden perusteella määräytyvät kokonaiskilpailun sijat 11. sijasta eteenpäin. Kymmenen parasta purjehtijaa pääsevät mitalilähtöön, jossa jaetaan pisteet kaksinkertaisina. Mitalilähdön pisteet lisätään aiempiin pisteisiin ja nämä pisteet määräävät ensimmäiset kymmenen sijaa. Pienimmän kokonaispistemäärän saanut mitalilähtöön osallistunut purjehtija voittaa kokonaiskilpailun.[1]
iQFoil-olympialuokka (2024-)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
iQFoil on purjelautailuluokka, joka korvaa RS:X -luokan Pariisin kesäolympialaisissa 2024. Kyseessä on foilaava luokka, jolloin purjelaudat pystyvät saavuttamaan yli 30 solmun nopeuden noustesssaan kantosiiven avulla vedestä ilmaan. Miehet ja naiset purjehtivat samalla laudalla. Miehillä on käytössä hieman suurempi purje[2].
Purjelautailijoiden kisaformaatti eroaa klassisesta ratapurjehduksesta. Regatan aikana purjehditaan rata-, slalom- ja yksi marathon-lähtö[2].
Kokonaistuloksiin kilpailijat karsivat kolmen karsintaryhmän kautta semifinaaleihin. Kisojen päätöspäivänä parhaat purjehtijat kilpailevat finaalissa, kolme lähtövoittoa ensimmäisenä ottanut purjehtija voittaa kilpailun[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ International Sailing Federation olympic.org. 2012. Viitattu 12.11.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Sailing Team Finland, Purjehdusluokat, iQFoil Suomen Purjehdus ja Veneily. Viitattu 1.12.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen purjelautaliitto
- surf.fi
- Suomen purjehdusmaajoukkue
- Kansainvälinen iQFoil-luokkaliitto
- iQFoil Finland
1896 •
1900 •
1904 •
1908 •
1912 •
1920 •
1924 •
1928 •
1932 •
1936 •
1948 •
1952 •
1956 •
1960 •
1964 •
1968 •
1972 •
1976 •
1980 •
1984 •
1988 •
1992 •
1996 •
2000 •
2004 •
2008 •
2012 •
2016 •
2020 •
2024
Nykyiset olympialuokat (2024)
470 • 49er • Laser Radial • Laser Standard • Nacra 17 • purjelauta (IQFoil) • leijalauta (Formula Kite)
Entisiä olympialuokkia
5.5m • 6mR • 6.5m • 7mR • 8mR • 8.5m • 9mR • 10mR • 12mR • 12′ kevytvene • 12 m2 Sharpie • 15mR • 18′ kevytvene • E-jolla • Elliott 6m • Finnjolla • Firefly • Flying Dutchman • Louhi • O-jolla • Ranskan kansallinen monotyyppi • Saaristoristeilijä • Snowbird • Soling • Star • Swallow • Tempest • Ton class (1⁄2 Ton, 1⁄2–1 Ton, 1–2 Ton, 2–3 Ton, 3–10 Ton, 10–20 Ton, Open) • Tornado • Yngling
purjelauta: Division II • Lechner A-390 • Mistral • RS:X • Windglider