Pohjanmaan rata

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pohjanmaan rata
Ostrobothnia railway.svg
Pohjanmaan rata
Perustiedot
Reitti  Seinäjoki–Oulu
Rakennettu  18831886
Avattu  1885, 1886
Omistaja  Suomen valtio
Ylläpitäjä  Liikennevirasto
Liikenne
Operaattori(t)  VR-Yhtymä
Tekniset tiedot
Pituus  334,8 km
Raiteiden lkm  1
Raideleveys  1524 mm
Sähköistys  25 kV / 50 Hz,
Tuomioja–Hirvineva 2 × 25 kV / 50 Hz
Sallittu nopeus 
 • henkilöliikenteessä  Lapua - Kokkola 200 km/h
Kokkola - Oulu 140 km/h
 • tavaraliikenteessä  100 km/h
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus  (Seinäjoki)–(Ylivieska)–(Oulu) [1]
Ohjauskeskus  Seinäjoki (Seinäjoki–Ylivieska),
Oulu (Ylivieska–Oulu)
Miehitetyt asemat  Seinäjoki, Ylivieska, Oulu [1]
Suojastus  kyllä
Kulunvalvonta  JKV
( ) = liikennepaikka ei kuulu kauko-ohjattuun rataan

Pohjanmaan rata (myös Oulun rata) on Suomen rataverkon pääradan osuus Seinäjoelta Ouluun. Pohjanmaan rata on Pohjois-Suomen elinkeinoelämän kannalta ratkaisevassa asemassa sekä tavara- että henkilöliikenteen osalta. Rataosan pituus on 334,8 kilometriä.

Rataosuuteen kuuluvaksi mielletään joissakin yhteyksissä myös Parkanon ratana tunnettu oikorata Tampereelta Seinäjoelle. Käsitteenä Pohjanmaan rata on kuitenkin paljon oikorataa vanhempi.

Ajankohtaista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympäristövaikutusten arviointimenettely osuuden Seinäjoki–Oulu tasonnostoa varten on saatu päätökseen ja tasonnoston vaatimat työt aloitetaan vuonna 2008. Tasonnostossa kaksiraiteista rataosuutta rakennetaan väleille SeinäjokiRuha (15 kilometriä) sekä KokkolaMatkaneva (11 kilometriä). Samana vuonna aloitetaan myös Riijärven, Jäniskorven, Saarelan, Ahonpään ja Tikkaperän liikennepaikkojen alusrakennetyöt. Kaksoisraiteen ja uusien liikennepaikkojen rakentaminen kuuluu tasonnostotyön ensimmäiseen vaiheeseen, joka valmistuu vuonna 2010.[2]

Tasonnostossa rataosan suurimmaksi nopeudeksi henkilöliikenteessä tulisi 200 km/h (nykyisin 140 km/h) ja tavaraliikenteessä 120 km/h (nykyisin 100 km/h). Myös tavaraliikenteen akselipainoja nostettaisiin nykyisestä 22,5 tonnista 25 tonniin. Samalla joitakin kohtia oikaistaisiin ja kaikki rataosuuden tasoylikäytävät korvattaisiin eritasoratkaisuin. Kaksiraiteista rataa on suunniteltu myös Oulun eteläpuolelle, mutta sitä ei aiota toteuttaa ainakaan 20 vuoteen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanmaalle ehdotettiin rautatien rakentamista ensimmäistä kertaa jo vuosien 1863–1864 valtiopäivillä, mutta ehdotus ei saanut kannatusta. Erilaisia linjausvaihtoehtoja Pohjanmaan radalle oli useita. Eräs vaihtoehto oli linjata rautatie Seinäjoelta Pietarsaaren–Kokkolan–Raahen kautta Ouluun. Vuoden 1872 valtiopäivillä oli kuitenkin esillä vaihtoehto, jossa rata olisi kulkenut reittiä Tampere –Kyröskoski (Hämeenkyrö) – KankaanpääKauhajokiIlmajoki – Välimaa (Seinäjoki) – Rantsila – Temmes (Tyrnävä) – Oulu. Vaasaan eli silloiseen Nikolainkaupunkiin oli tarkoitus rakentaa sivuraide Välimaalta. Keskisen Suomen päärata olisi puolestaan kulkenut Taavetista (Luumäki) Mikkelin kautta Jyväskylään ja sieltä Välimaalle. Valtiopäivien päätöksellä rata rakennettiin lopulta kuitenkin sisämaan kautta. Tähän vaikutti suurelta osin se, että tuolloin merkittävät merenkulkukaupungit Raahe ja Pietarsaari eivät halunneet rahdista kilpailevaa rautatietä kaupunkiin.

Pohjanmaan rata valmistui useassa osassa:

Rautatie toi tullessaan monessa kunnassa rakennemuutoksen, kun uudet elinkeinot syntyivät radan varrelle ja asemien ympärille.

Oulun asemalta Toppilan satamaan johtavan osuuden rakennustöiden yhteydessä rakennettiin Oulujoen ylittävä Rautasilta, joka oli valmistuessaan Pohjoismaiden pisin teräsristikkosilta.

Sähköistys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päärata sähköistettiin 1970- ja 1980-luvuilla kolmessa osassa:

  • 1975: (Toijala)–Tampere–Parkano–Seinäjoki
  • 1981: Seinäjoki–Kokkola
  • 1983: Kokkola–Oulu
  • 2001: Tuomioja–Raahe
  • 2011: Seinäjoki–Vaasa

Sivuradat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eskolan metsärata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eskolan metsärata eli Pikkurata oli Metsähallituksen omistama 750 mm:n raideleveydelle rakennettu kapearaiteinen puutavaran kuljetukseen tarkoitettu metsärautatie. Sievin, Kannuksen, Toholammin, Reisjärven ja Lestijärven kuntien alueella sijainnut rata alkoi Eskolan rautatieasemalta valtion radan vierestä ja jatkui valtion metsissä pisimmillään 68 kilometrin matkan. Kaksihaaraisen pääradan lisäksi radalla oli useita väliaikaisia pistoja, jotka rakennettiin talveksi jäätyneiden soiden päälle. Tämä Suomen pisin ja pitkäaikaisin metsärata oli käytössä 1920–1961 ja sitä pitkin kuljetettiin yli kaksi miljoonaa kuutiometriä puutavaraa.

Ristonahon rata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ristonahon rata oli sivurataosuus Vihannin rautatieasemalta Lampinsaaren kylässä sijaitsevalle Ristonahon ratapihalle. Rataosuuden pituus oli 11,5 kilometriä, ja se palveli Outokumpu Oyj:n Vihannin kaivoksen kuljetustarpeita vuosina 1954–1992. Liikenne rataosalla lakkautettiin kaivoksen lopettamisen myötä 1992 ja rata purettiin tarpeettomana. Nykyisin ratapenger on käytössä ajotienä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Risteävät rataosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puretut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnitellut rataosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut liikenneartikkelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b F 8/2009 Rataverkon kuvaus 1.1.2010 (pdf) (4.2. Kauko-ohjatut radat: Seinäjoki, Ylivieska ja Oulu eivät kuulu kauko-ohjattuun rataan) 1.1.2010. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 1.2.2010.
  2. Resiina-lehti 2/2007: Tasoristeyspalsta, sivut 48–49.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]