Suojastus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suojastusopaste seis.svg
Seis
Suojastusopaste aja varovasti.svg
Aja, odota seis
Suojastusopaste aja.svg
Aja
Suomessa
käytettävä
suojastusopastin.

Suojastus on rautatieliikenteessä toimintojen ja turvalaitteiden kokonaisuus, jolla varmistetaan asetinlaitteen kulkutie-ehtoja vastaavat suojastusehdot liikennepaikkojen välisellä rataosuudella. Suojastetulla radalla tarkoitetaan rataa, jolla raiteiden vapaana oloa valvotaan teknisesti ja junien kulkua ohjataan näkyvillä opastimilla.[1]

Suojastus on joko rakennettu liikennepaikkojen asetinlaitteisiin tai se on toteutettu asetinlaitteista erillään olevalla suojastusjärjestelmällä. Suojastusjärjestelmä ohjaa suojavälien opastimia, suojastusopastimia, itsetoimisesti raiteiden vapaana olon mukaan, ja ohjaa opastimien avulla junien peräkkäin kulkua liikennepaikkaväleillä.[1]

Suojastettu rata on jaettu liikennepaikkojen väleillä sijaitsevien opastinten avulla suojaväleihin. Yhdellä suojavälillä saa olla kerrallaan vain yksi juna.[1] Mitä tiheämpi suojastus on, sitä lähempänä toisiaan peräkkäin kulkevat junat voivat liikkua.[2] Suojavälien pituus riippuu junien jarrutuskyvystä, sillä turvallisuus vaarantuu mikäli junat kulkevat lähempänä toisiaan kuin mitä jarrutusmatka on. Suomessa lyhin suojavälin pituus on 1 200 metriä, joka on junan pysähdysmatka.[3]

Suojaväleihin jaetun radan lisäksi suojastetulla radalla voidaan tarkoittaa nk. asemavälisuojastusta, jossa koko liikennepaikkaväli toimii suojavälinä. Tällöin liikennepaikkojen välillä voi olla kerrallaan vain yksi juna.[2] Asemanvälisuojastuksessa ei liikennepaikkojen välillä ole suojastusopastimia tai muita turvalaitteita raiteiden vapaana olon valvontaa lukuun ottamatta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ratatekniset ohjeet 6: Turvalaitteet (pdf) (Määritelmät, s. 17–18: Suojastettu rata, suojastus, suojastusjärjestelmä, suojaväli) 1.1.2010. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 7.1.2010.
  2. a b Pekka Iikkanen, Tero Kosonen, Mikko Mukula, Tiina Kiuru: Etelä-Suomen rataverkon tavaraliikenteen kehittäminen (pdf) (2.4.2. Välityskykyyn vaikuttavat ominaisuudet. s. 19–20) Ratahallintokeskuksen julkaisuja A 16/2009. 2009. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 7.1.2010.
  3. Ratatekniset määräykset ja ohjeet 6: Turvalaitteet (6.1.2.1. Kulkutiereitin ja esiopastinetäisyyden mitoitus, 6.1.2.2.1. Opastimien sijoittaminen) 12.3.1998. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 7.1.2010.
Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.