Reisjärvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Suomen kunnasta. Kunnassa sijaitsee samanniminen järvi ja siellä julkaistaan Reisjärvi-nimistä lehteä.
Reisjärvi
Reisjärvi.vaakuna.svg Reisjärvi.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.reisjarvi.fi
Sijainti 63°36′20″N, 024°55′55″EKoordinaatit: 63°36′20″N, 024°55′55″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Nivala–Haapajärven seutukunta
Perustettu 1868
Kokonaispinta-ala 503,16 km²
225:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 474,42 km²
– sisävesi 28,74 km²
Väkiluku 2 918
239:nneksi suurin 31.1.2014 [2]
– väestötiheys 6,15 as/km² (31.1.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 19,9 %
– 15–64-v. 58,3 %
– yli 64-v. 21,8 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 99,7 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 0,2 %
Kunnallisvero 21,00 %
20:nneksi suurin 2013 [4]
Kunnanjohtaja Pekka Leppänen
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2009–2012[5]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • Vas.
 • PS

15
3
1
1
1

Reisjärvi on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosassa, Oulun Eteläisessä. Kunnassa asuu 2 918 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 503,16 km2, josta 28,74 km2 on vesistöjä[1]. Väestötiheys on 6,15 asukasta/km2.

Reisjärven naapurikuntia ovat Haapajärvi, Kinnula, Lestijärvi, Pihtipudas ja Sievi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisten pyyntikulttuuria harjoittaneiden asukkaiden on arvioitu saapuneen Reisjärven seuduille jo vuoden 6000 eaa. tienoilla. Reisjärven kunnan alueelta on löydetty esihistorialliselle ajalle ajoitettuja esineitä yli seitsemästäkymmenestä paikasta. Janne Vilkunan mukaan löytöjen määrä on suhteellisen runsas; esimerkiksi Kansallismuseossa sijaitsee yleisön nähtävillä 150 esinettä. Kansallismuseon ohella esihistoriallisia esinelöytöjä on nähtävillä muun muassa Oulussa Pohjois-Pohjanmaan museossa, Vaasan Pohjanmaan historiallisessa museossa, Reisjärven kotiseutumuseossa, kouluissa, sekä yksityisten ihmisten hallussa.[6] Kivikautisia asuinpaikkoja on löytynyt erityisesti kunnan keskiosista Kiljanjärven, Reisjärven ja Köyhänjärven ympäristöstä.[7]

Vilkunan mukaan löytöjen runsas määrä selittyy Kalajoen varsien ja latvavesien muuta maata runsaammalla asutuksella. Esihistoriallisen ajan ihmiset asuivat vesien varsilla. Myöhemmin vesistöjen rannat soveltuivat hyvin pelloiksi, joilta maanviljelijät myöhempinä aikoina keräsivät ukonnuolina pidettyjä esineitä ja "erikoisia kiviä" talteen. Löydettyjä tasatalttoja, kourutalttoja, kivikirveitä ja nuolenkärkiä saatettiin pitää myöhemmin myös erityisinä taikavälineinä. Myöhemmin alueella toimineet tutkijat keräsivät esineitä talteen alueen ihmisiltä tieteellisen tutkimustyön aineistoiksi, varsinaisten suorittamiensa arkeologisten kaivausten ohella.[6]

Kivikaudella Reisjärvellä on arvioitu asuneen enimmilläänkin muutamia kymmeniä ihmisiä, koko Suomen asukasluvun ollessa noin 2 500–5 000 henkeä. Vanhimmat esineet, esimerkiksi kiviset pallonuijat, on löydetty Kalajanjärven Niinikoskesta. Ne on määritelty Suomusjärven kulttuurin aikaisiksi, vähintään 6000 vuotta vanhoiksi. Niinikosken löydöksen nuorin esine puolestaan on noin 3500 vuoden ikäiseksi ajoitettu Kiukaisten tyypin kivikirves. Kaivauksissa on myös löydetty kampakeraamisen ajan keramiikkaa, samalta aikakaudelta peräisin olevia itäkarjalaisia talttoja, sekä tuontiraaka-aineista tehdyt piinuolenkärki ja meripihkakoru. Vilkunan mukaan itäistä alkuperää edustavan kampakeramiikan löytyminen todentaa suomalaisugrilaista kieltä puhuneen uuden väestön saapumista paikkakunnalle, joka oli sekoittunut suhteellisen rauhanomaisesti vanhaan alkuväestöön. Reisjärven alueen asutus oli pysytellyt suhteellisen vakaana Suomusjärven kulttuurin aikana, vaikka se oli muualla ympäristössä vähentynyt. Erääksi syyksi havaintoon on pidetty alueen järvien mataluutta ja kalaisuutta.[6].

Reisjärveltä on löytynyt kaksi Kiukaisten tyypin kivikirvestä, jollaisia esineitä on arvioitu olleen käytössä noin 1000-luvulle eaa. saakka. Pronssikaudelle ajoitettuja kiviesineitä on niinikään löydetty kaksi. Perimätieto kertoo myös alueella olleista kiviröykkiöistä, vaikka niin sanottuja lapinraunioita ei olekaan vielä löydetty. Luotolan asuinpaikalta on löydetty Pohjois-Pohjanmaalle tyypillistä Säräisniemen 2. kaudelle ajoitettua keramiikkaa, joka oli käytössä 1200-luvulta eaa. aina 300-luvulle jaa. saakka. Tämän jälkeen alueella, kuten koko Pohjois-Suomessa alkoi keramiikaton kausi, jolloin saviastiat on korvattu mahdollisesti kaupankäynnin välityksillä saaduilla kevyillä ja kestävillä kuparikattiloilla. Reisjärveltä ei ole löydetty yhtään rautakauteen ajoitettavissa olevaa esineistöä, mitä ei voida toisaalta pitää kuitenkaan merkkinä alueen asumattomuudesta. Vilkunan mukaan eränkäyntiin perustuva asutus on todennäköisesti vaikuttanut alueella vuosituhanten ajan aina rautakauden puoliväliin ja sen ylitsekin. Alueesta kertovat ensimmäiset keskiaikaiset asiakirjatkin kertovat alueesta nimenomaan pyyntimaana.[6]

Eräalue heimojen ja maakuntien rajamailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajalla Reisjärven erämaat ja kalaisat järvet olivat usein erämiesten päämääränä. Alueelle pääsi monien vesireittien kautta. Pohjois-Hämeen ja Savon sisämaan vesireittien latvajärvet ovat etelässä ja idässä vain joidenkin kilometrien päässä. Toisaalta alueelle pääsi helposti myös rannikolta Kalajokea pitkin. Alue olikin silloisten Pohjanmaan, Savon ja Hämeen maakuntien raja-alueella, eikä varsinaisesti minkään heimon kiistattoman nautintaoikeuden piirissä. 1200-luvun ja 1300-luvun alun Ruotsin ja Novgorodin välinen valtaraja meni aikanaan hyvin läheltä Reisjärven seutuja; joko Lestijokea tai Kalajokea pitkin Pohjanlahteen.[8]

Ensimmäisinä eräretkiä Kalajoen latvavesille tekivät hämäläiset, jotka kainulaiset suhteellisen nopeasti kuitenkin syrjäyttivät takaisin Maanselän tuntumaan 800-luvulta alkaen 1000-luvulle saakka. Tuolta ajalta alueella on peräisin useita kainulaisten eräomistuksiin liittyviä, kainuu-sanan sisältäviä paikannimiä. Pirkkalaiset perivät kainulaisten valta-aseman 1100-luvulta alkaen jättäen myös perintöään paikannimistöön. 1300-luvulla Hämeen ja Pohjanmaan välinen, sangen epämääräinen, eränkäyntiraja kulki Maanselällä ja Reisjärvellä kävi runsaasti Jämsän pitäjästä peräisin olevia erämiehiä. Vuosilta 15531553 on peräisin tarkkoja tietoja jämsäläisten talonpoikien "miehenmetsien" lukumääristä, joita Reisjärvellä oli noina vuosina viisi. Vielä 1500-luvun puolivälistä on tietoja myös alueella vuosisatojen ajan metsästäneistä lappalaisista. Perimätiedon mukaan lappalaiset syrjäytettiin vakituisen asutusten tieltä, mutta on pidetty myös mahdollisena, että osa heistä on jäänyt alueelle ja sulautunut uuteen tulokasväestöön.[8]

Kaskenpolttoasutuksesta pitäjäksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustaa Vaasa alkoi tukea savolaisten kaskenpolttajien siirtymistä pohjoisemmaksi 1500-luvun puolivälistä alkaen. Tavoitteena oli Pähkinäsaaren rauhan rajan turvaaminen ja siirtäminenkin uudisasutuksen avulla. Reisjärven ensimmäiset tunnetut vakituiset asukkaat olivatkin savolaiset kaskenpolttajat Pekka Heikinpoika Räisänen, Heikki Parkkinen ja Antti Pesoinen, jotka mainittiin vuonna 1556 kruunun kirjanpidon sakkoluettelossa. Anna-Maria Vilkunan mukaan lähinnä Juvalta ja Rantasalmelta peräisin olleet talonpojat asuttivat aluksi erityisesti Vuohto- ja Kiljanjärven rantoja.[8][7] Erään teorian mukaan Reisjärvi-nimi olisi syntynyt Pekka Räisäsen mukaan, jolloin seutua olisi kutsuttu ensin Räisjärveksi, josta nimi olisi myöhemmin muuttunut Reisjärveksi.[8]

Hallinnollisesti Reisjärven asutus jaettiin Kalajoen ja Lohtajan hallintopitäjien kesken siten, että Kalajanjärven ympäristö kuului Kalajokeen ja Reisjärven kylä Lohtajaan. Kirkollisesti seutu oli osa Kalajokea. Vuonna 1647 Reisjärvestä muodostettiin Kalajoen kirkkopitäjän rukoushuonekunta. Vaatimaton kirkko oli rakennettu jo 1624.[7] 1600-luvun katovuosien ja 1700-luvun alun sotien koettelemusten jälkeen Reisjärven väkiluku alkoi kasvaa ripeästi 1700-luvun puolivälistä lähtien. Valtio tuki vuodesta 1775 alkaen kylien tiluksista erotetuille liikamaille perustettavia uudistiloja eli kruununtiloja. 1700-luvun lopulla aloitettiin siihen asti yhteisomistuksessa olleiden maiden isojako, joka saatiin Reisjärvellä päätökseen 1844.[8] Samaan aikaan lisääntyvän väestön tarpeisiin lisämaan saamiseksi talonpojat aloittivat laajan Kalajanjärven kuivattamisen 1845. Kuivaustyöt jatkuivat vuoteen 1867 saakka. Kalajanjärvestä on nykyään jäljellä suuri kanavien halkoma peltolakeus. [7]

Liikenneyhteyksien suhteen Reisjärveltä pääsi Kalajoen emäkirkolle ja markkinoille parhaiten Kalajokea myöten, jolla saattoi kesäisin kuljettaa raskaitakin venekuormia. Helpointa tavaroiden kuljetus oli talvella joen jäätä pitkin. Esivalta salli kauppapuotien perustamisen maaseudulle vuonna 1859, jolloin Kalajoen markkinoiden merkitys väheni. Reisjärveltä oli maantieyhteys Kalajoelle, Savoon ja Hämeeseen. Tiet olivat tosin useimmiten kuljettavissa kesäaikaan vain ratsain tai jalkaisin. Talvella ratsupoluilla pystyttiin kuljettamaan materiaalia helpommin. Vuoden 1656 venäläisten aiheuttamien levottomuuksien vuoksi Reisjärvelle rakennettiin varustus Savon talvitien varteen, joka tosin luhistui käyttökelvottomaksi 1671. Talvitien parantaminen Viitasaarelta kesätieksi aloitettiin 1820-luvulla ja se saatiin lukuisten hätäaputöiden pohjalta valmiiksi 1836. Tie Haapajärvelle valmistui 1850-luvun lopulla.[8]

Reisjärven ensimmäinen kirkko oli käytössä vuoteen 1820, jolloin uusi kirkko valmistui samalle paikalle. Vuonna 1826 Reisjärvestä tuli kappeliseurakunta, joka liitettiin 1838 Haapajärven kirkkopitäjään. Reisjärven kunta itsenäistyi Haapajärvestä 1865 ja seurakunta 1868.[7] Tosin omaa pappia kuntalaiset pääsivät valitsemaan vasta 1876, koska ajan tapa vaati palkan maksamista edelliselle, eli Haapajärven kirkkoherralle hänen virkakautensa loppuun saakka.[8]

Reisjärven kunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 2007 Reisjärvi aloitti kuntaliitosselvityksen yhdessä Haapajärven, Pyhäjärven ja Kärsämäen kuntien kanssa[9]. 18. kesäkuuta 2007 kunnanvaltuusto kuitenkin kieltäytyi äänin 11–10 kuntaliitoksesta.[10]

Väestökehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1560 Reisjärvellä oli yhdeksän savolaisten kaskenpolttajien perustamaa taloa. 1560-luvulla alueelle muutti jälleen suuri joukko savolaisia, jotka asuttivat nyt erityisesti Kalajanjärven ranta-alueita. Vuonna 1565 talojen lukumäärä oli noussut 23:een. 1560-luvun jälkeen uudisasukkaiden virta väheni ja vuonna 1570 alkanut 25-vuotinen sota väenottoineen tyrehdytti uudisasutuksen leviämisen. Vuosisadan lopussa uusia taloja perustivat enää alkuperäisten uudisasukkaiden jälkeläiset. Kaskenpoltto oli kiertävä elinkeino, joten vuosisadan loppuun mennessä useat kaskitalonpojat olivat myös muuttaneet alueelta pois. Vuonna 1599 Reisjärven ja Kalajanjärven kylissä oli enää yhteensä 15 taloa.[8]

1600-luvun alussa asutustoiminta vilkastui uudelleen, eritoten talonpojille myönnettyjen verovapauksien ansiosta. Reisjärvellä olikin vuonna 1607 jo 26 taloa, keskittyen erityisesti Reisjärven etelärannalle ja Vuohtojärven itärannoille. Väkiluvun kasvua 1600-luvulla haittasivat kuitenkin 1630- ja 1640-lukujen useat huonosatoiset vuodet sekä erityisesti vuosien 1641 ja 1642 katovuodet. Samoin vuosien 16951697 katovuodet olivat hyvin vaikeat. 1700-luvun alussa väkiluvun kasvua hidasti suuri Pohjan sota. Vuonna 1713 Reisjärvellä oli 32 taloa. Isoviha alkoi vuonna 1714, mutta erityisesti vuonna 1716 venäläisten marssi rannikolta Reisjärven halki Kajaaniin koetteli aluetta, vihollisen polttaessa matkallaan taloja ja aitoja. Vuonna 1719 asukkaita oli enää 8 talossa, 24 talon ollessa autioita. Isonvihan jälkeen autotilat asutettiin jälleen parin vuosikymmenen kuluessa ja väkiluku alkoi kasvaa nopeasti vuosisadan puolivälistä eteenpäin.[8]

1700-luvun lopulla perustetut 31 uutta kruununtilaa lisäsivät väkilukua. Isojakoa odotellessa uusia tiloja perustettiin 1800-luvun alussa halkomalla vanhoja ja perustamalla torppia, joita syntyi 20 vuoteen 1855 mennessä. Isojaon jälkeen perustettiin taas ripeästi 40 uutta kruununtilaa 1840-luvulla.[8]

Huolimatta useista raskaistakin kulkutauti- ja katovuosista[8], Reisjärven asukasluku kasvoi 1800-luvulla nopeasti ja 1900-luvun alussa asukkaita oli jo n. 3400. Nälkävuodet 1860-luvun puolivälin jälkeen tosin koettelivat Reisjärveä erittäin ankarasti; vuonna 1868 tuoreen kunnan väestöstä kuoli nälkään peräti 21,9 %, mikä oli kolmanneksi eniten kaikista Suomen kaupungeista ja kunnista tuona vuonna.[11] Vuoden 1945 jälkeen väkilukumäärä kasvoi ennätyssuureksi ollen yli 5000 asukasta. Väkiluku kääntyi sittemmin laskuun 1960-luvulla siirtolaisuuden ja Suomen kaupungistumisen myötä.[12][7]

Vuosi Reisjärven väkiluku
1680 n. 300 [8]
1805 902 [8]
1825 1 210 [8]
1850 1 856 [8]
1860 2 035 [8]
1865 yli 2 100 [11]
1870 n. 1 700 [11]
1900 n. 3 400 [11]
1920 n. 4 200 [11]
1950 yli 5 000 [11]
1970 3 637 [13]
1985 3 670 [7]
1999 3 428 [13]
2011 3 015

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Reisjärven väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 637
1985
  
3 642
1990
  
3 613
1995
  
3 533
2000
  
3 274
2005
  
3 106
2010
  
2 973
Lähde: Tilastokeskus.[14]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reisjärvi on Keski-Suomen järvialueen ja Pohjanmaan lakeuden välistä vaihettumisaluetta. Kunta on runsasjärvisempi ja pinnanmuodoltaan vaihtelevampi kuin Pohjanmaan kunnat yleensä.[7]

Reisjärvellä on yli 150 järveä tai lampea. Keskusjärviä ovat Vuohtojärvi, Reisjärvi ja Kiljanjärvi. Reisjärven itäpäässä alkaa Kalajoki, joka mutkittelee pohjoiseen ja laskee Haapajärveen. Muita huomattavia järviä ovat Pitkäjärvi ja Korpisenjärvi.[7]

Maaperä on kunnan pohjois- ja eteläosissa pääasiassa kvartsidioriittia, eteläosassa granodioriittia ja lännessä kiilleliusketta. Pitkäjärven ympäristössä on uraaliittiporfyriittialue. Maaperä on pääasiassa moreenia. Keskujärvien ympärillä on laajahkoja savikerrostumia jäänteenä ajalta, jolloin järvet muodostivat suuremman vesialtaan. Savikot ulottuvat Kalajoen laaksoa seuraillen kunnan pohjoisrajalle saakka. Lisäksi kunnan alueella on jotakin matalia harjuja ja hiekkakankaita. Huomattavin harjujono kaartuu Pihtiputaan puolelta Reisjärven rantaan ja jatkuu Vuohtojärven ja Kiljanjärven väliseltä kannakselta Kangaskylän kautta luoteeseen Sievin alueelle. Reisjärvi rajoittuu itä- ja kaakkoisrajalla Suomenselän vedenjakajaan, jossa maanpinta on korkeimmillaan 180m merenpinnasta. Alavinta on Kalajoen laaksossa. Pienpiirteissään pinnanmuodostus on kumpuilevaa, mutta mitään selvästi erottuvia kohoumia ei ole.[7]

Alueella on melko paljon soita. Laajimpia suoalueita ovat Piilineva, Katajaneva, Isoneva ja Rautamullansuo.[7]

Elinkeinoelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatalous on kunnassa voimakasta työllistäen 27,3 % ammatissa toimivasta väestöstä (2008). Palvelut, liikenne ja kauppa työllistävät eniten, 45,1 %, kun taas kolmanneksi tärkein sektori on teollisuus ja rakennustoiminta (25,4 %) [15]. Tunnetuimpia paikkakunnalla toimivia yrityksiä ovat muun muassa Elecster Oyj:n Reisjärven tehtaat sekä hirsitalopaketteja toimittavat Peuratalot ja Suomen Hirsikoto [16].

Matkailuelinkeino kohdentuu lähinnä maatilamatkailuyritysten palveluihin sekä luonto- ja erämatkailuun[17]. Reisjärvi on 115 kilometriä kattavan Reisjärveltä Perhoon ulottuvan Peuran polku -erämaaretkeilyreitistön päätepiste [18].

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reisjärvellä vietettiin vuosina 1996 - 2007 vuosittain posliininmaalauksen ympärille kehitettyä Posliinikesä-tapahtumaa. Tapahtuma keräsi parhaimmillaan tuhansittain posliininmaalauksesta kiinnostuneita useista eri maista.[19]. Tapahtuman primus motor oli posliininmaalauksen opettaja ja taiteilija Aira Suomela.[20] Tapahtuma järjestettiin viimeistä kertaa vuonna 2007.[21]

Heinäkuun puolivälissä vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen vuosittaiset opistoseurat kutsuvat vilkkaimpana iltanaan yhtaikaa jopa 18 000 sanankuulijaa Reisjärven kristilliselle opistolle.[22]

Heinäkuun lopulla vuorostaan Reisjärvi-päivät keräävät entisiä ja nykyisiä reisjärvisiä erilaisiin kotiseutuhenkisiin tapahtumiin.

Kirkko ja herätysliikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reisjärven kirkko

Reisjärvestä tuli itsenäinen kirkkoherrakunta vuonna 1867, jota ennen se kuului Kalajoen kirkkoherrakuntaan. Reisjärven seurakunnan johtavat kirkolliset herätysliikkeet ovat herännäisyys ja lestadiolaisuus. Reisjärven nykyinen kirkko valmistui 1820. Kirkon alttaritaulun on maalannut Arthur Heickell vuonna 1913.[23]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reisjärven koululaitoksessa on kolme ala-astetta (Kalaja, Leppälahti ja Niemenkartano), yläaste, erityiskoulu ja lukio.[24] Kunnassa toimivat myös Jokilatvojen opisto, Ylivieskan seudun musiikkiopisto ja Reisjärven kristillinen opisto.[25]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalaja (tai Iso-Kalaja), Kangaskylä, Kinnulanranta, Leppälahti, Levonperä, Reisjärvi (Keskikylä).[26][27]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 14.2.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Kuntavaalit 2008 tulospalvelu 30.10.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 28.3.2009.
  6. a b c d ”Janne Vilkuna: Reisjärven esihistoria”, Reisjärven Kirja, s. 9–33. Jyväskylä: Reisjärven kunta / Gummerus, 1987. ISBN 951-99843-2-1.
  7. a b c d e f g h i j k Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu: Kustanneyhtiö Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  8. a b c d e f g h i j k l m n o p ”Anna-Maria Vilkuna: Reisjärven asutus ja vaiheet 1860-luvulle asti”, Reisjärven Kirja, s. 37–70. Jyväskylä: Reisjärven kunta / Gummerus, 1987. ISBN 951-99843-2-1.
  9. Kärsämäen kunnanhallitus: Pöytäkirja 29.1.2007 29.1.2007. Kärsämäen kunta. Viitattu 3.5.2007.
  10. Reisjärvi haluaa olla itsenäinen Keskipohjanmaa. 18.6.2007. Viitattu 19.6.2007.
  11. a b c d e f ”Erkki Hujanen: Reisjärven väestönkehitys”, Reisjärven Kirja, s. 73–94. Jyväskylä: Reisjärven kunta / Gummerus, 1987. ISBN 951-99843-2-1.
  12. Reisjärven kunta – Historia Reisjärven kunta. Viitattu 3.5.2007.
  13. a b Väestön määrä: Reisjärvi Fennica.Net. Viitattu 3.10.2011.
  14. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  15. Reisjärven kunta – Tilastotietoa Reisjärven kunta. Viitattu 26.10.2009.
  16. Reisjärven kunta – Elinkeinopalvelut Reisjärven kunta. Viitattu 3.5.2007.
  17. Reisjärven kunta – Matkailu Reisjärven kunta. Viitattu 3.5.2007.
  18. luontoon.fi – Peuran Polku Metsähallitus. Viitattu 3.5.2007.
  19. Jääskeläinen, Miisa: Posliininmaalaajien vaatimus: Tutkinnot takaisin! 5.8.2003. Kansanvalistusseura/Kansalais- ja työväenopistojen liitto. Viitattu 3.5.2007.
  20. Reisjärven kunta – Posliinikesä Reisjärven kunta. Viitattu 3.5.2007.
  21. Posliinikesä mennyttä www.kp24.fi. 24.7.2008. Keskipohjanmaa. Viitattu 22.3.2014.
  22. Opistoseurat – Päivätiedotteet Sunnuntai 16.7.2006 Reisjärven kristillinen opisto. Viitattu 3.5.2007.
  23. Reisjärven kunta – Seurakunnan historia Reisjärven kunta. Viitattu 3.5.2007.
  24. Reisjärven kunta – Koulut Reisjärven kunta. Viitattu 3.5.2007.
  25. Reisjärven kunta – Opistot Reisjärven kunta. Viitattu 3.5.2007.
  26. Reisjärvi /hiski.genealogia.fi/seurakunnat. 20.7.2009. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 22.10.2009.
  27. Kylät kunnassa www.ppkylat.fi. Pohjois-Pohjanmaan kylät ry. Viitattu 26.10.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]