Kaupungistuminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Näkymä Seinen halkomasta Ranskan pääkaupungista Pariisista.

Kaupungistuminen on yhteiskunnallinen ilmiö, jossa kaupungeissa asuvan väestön osuus kokonaisväestöstä kasvaa. Kaupungistumiseksi kutsutaan myös uusien kaupunkien syntyä ja kehittymistä. Kaupungeiksi kutsuttuja yhteisöjä on ollut olemassa jo vuosituhansien ajan. Nykyinen kaupungistuminen nähdään osana yhteiskunnan modernisaatiota. Kaupungistumista tutkii muun muassa kaupunkitaloustiede.

Maaseutumaisissa yhteiskunnissa kaupunkien väestönkasvu ohittaa ensin maaseudun väestönkasvun, ja myöhemmin maaseudun väestö kääntyy laskuun muuttoliikkeen myötä. Lopulta väestö alkaa vähentyä myös pienemmissä kaupungeissa ja keskittyy kooltaan suurempiin kaupunkeihin. Jotkin yhteiskunnat ovat jo siirtyneet vaiheeseen, jossa suurten kaupunkien väestö vähenee ja niiden lähialueiden väestömäärä kasvaa.

Kaupungistumisen keskeisenä käännekohtana pidetään sitä, että kaupungeissa asuu enemmän ihmisiä kuin maaseudulla. Tarkkaa ajankohtaa on vaikea määrittää, mutta erään arvion mukaan tämä käänne olisi tapahtunut vuonna 2008. Kaupunkilaisten määrän on ennustettu nousevan vuonna 2030 jo viiteen miljardiin, jolloin kaupungeissa asuisi 70 prosentilla maailman ihmisistä.[1]

Kaupungistuminen menneisyydessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Yorkin siluetti.

Historiallisesti kaupungin määrittely on hankalaa. Useimmiten historiantutkijat ja arkeologit kutsuvat kaupungeiksi sellaisia asutuskeskittymiä, jotka olivat ympäristöönsä nähden suurehkoja, ja joiden asukkaat eivät osallistuneet ravinnon tai raaka-aineiden perustuotantoon kuin enintään sivutoimisesti. Kaupunkien asutus keskittyi kauppaan, käsitöihin, hallinnollisiin tehtäviin ja erilaisten palvelujen tarjoamiseen. Maanviljelyyn keskittynyttä asutusta kutsutaan kyläksi. Erottelu ei kuitenkaan ole absoluuttinen, vaan kaupungin ja kylän välinen raja on liukuva. Joskus – esimerkiksi keskiajan Euroopasta puhuttaessa – kaupunki oli myös hallinnollinen ja oikeudellinen käsite, joten kaikki kaupunkimaisia piirteitä omanneet asutuskeskukset eivät olleet kaupunkeja ainakaan virallisesti.

Lontoo on kerran ollut mahtavan brittiläisen kansainyhteisön keskus.

Historialliset kaupungit eivät kooltaan ole aina vastanneet nykyaikaista mielikuvaa kaupungista: kaupungiksi saatetaan joissakin historiallisissa yhteyksissä kutsua muutaman sadan asukkaan asutuskeskittymää, vaikka nykyisin tämän kokoista yhteisöä pidettäisiin maaseudun taajamana. Kaupunkikäsitteen merkityksen ja määritelmien muuttumisen vuoksi historiallista ja nykyistä kaupungistumista on vaikea verrata.

Varhaisimmat sellaiset yhteisöt, joita yleisesti luonnehditaan kaupungeiksi, syntyivät 3000-luvulla eaa. Egyptissä ja Mesopotamiassa. Kaikkein ensimmäisenä miljoonakaupunkina pidetään antiikin Roomaa. Antiikin sivilisaatio, keskiajan islamilainen sivilisaatio ja esimerkiksi Kiina voidaan mainita esimerkkeinä varhain kaupungistuneista kulttuureista, joissa niissäkin tosin valtaosa väestöstä asui maaseudulla. Euroopassa kaupunkiasutus taantui Rooman valtakunnan hajottua, mutta alkoi hitaasti taas voimistua 700- ja 800-luvuilla, laajemmassa määrin sydänkeskiajalta lähtien. Merkittäviä kaupunkiyhteisöjä syntyi myös Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan sekä Etelä- ja Väli-Amerikkaan jo ennen eurooppalaisten saapumista näille alueille. Myöhemmin kaupungistuminen levisi napaseutuja lukuun ottamatta kaikkialle maailmaan. Ennen teollistumisen aikakautta ja 1800-lukua yli 100 000 asukkaan kaupungit olivat kuitenkin poikkeuksellisia.

Nykyajan kaupungistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmakuvaa Tokiosta, maailman suurimmasta metropolista.

Ensimmäinen todella huomattava muuttoaalto kaupunkeihin tapahtui joissakin länsimaissa teollistumisen myötä 1700- ja 1800-luvuilla. 1900-luvulla länsimaissa tapahtui kaksi muuttoaaltoa kaupunkeihin, ensin 1900-luvun alussa ja toinen 1950- ja 1960-luvuilla. Vuonna 1900 vain kahdeksan prosenttia maailman väestöstä asui kaupungeissa. Nykyisin kaupungistumisastetta pidetään yhtenä kehittyneen maan mittareista (kaikki kehittyneet maat ovat nykyisin myös kaupungistuneita), vaikka myös osa kehitysmaista, pääosin Latinalaisen Amerikan ja Lähi-idän maat, ovat olleet jo pitkään kaupungistuneita.

Kiinassa on käynnissä nykyään maailmanhistorian laajin kaupungistuminen ja maan kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vilkkaana myös tulevaisuudessa.[2] Muissakin kehitysmaissa kaupungistuminen on hyvin nopeaa. On arvioitu, että joka tunti 10 000 ihmistä muuttaa maalta kaupunkiin. Kuukaudessa se tekee noin seitsemän miljoonaa ihmistä. Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana noin miljardi ihmistä on muuttanut maalta kaupunkiin. Seuraavien kymmenen vuoden aikana ennustetaan muuttavan toinen miljardi lisää. Vuoteen 2055 mennessä kaupungit ottavat vastaan kahdesta neljään miljardia ihmistä.[3] Nopeimmin kasvavat 100 000–500 000 asukkaan kaupungit.

Nykyisen kaupungistumisen syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Kaupunkitaloustiede
Hongkong on yksi maailmantalouden tärkeimmistä keskuksista ja maailman tiheimmin asutuista kaupungeista.

Kaupungistumisen syyt ovat moninaiset. Maaseudun koneellistuminen vähentää työvoiman tarvetta maaseudulla. Kehitysmaissa maaseutu on usein kovan väestönkasvun takia ylikansoitettu ja väestöräjähdys purkautuu kaupunkeihin. Maattomilla ja työttömillä maaseudun asukkailla ei ole muuta mahdollisuutta kuin muuttaa kaupunkiin.

Koska suurin osa kaupunkiin muuttajista on nuoria, on kaupunkien luonnollinenkin väestönkasvu suurta. Kaupungit ovat vetovoimaisia myös siksi, että ihmiset uskovat niissä olevan mahdollisuuksia työllistymiseen, koulutukseen ja parempaan elintasoon. Nämä kaupunkien maaseutua paremmat mahdollisuudet saavat usein kehitysmaissa toimeentulonsa maaseudulla jo turvanneetkin ihmiset muuttamaan kaupunkeihin. Tämän lisäksi myös ilmaston muuttuminen saattaa vaikuttaa kaupungistumiseen kiihdyttävästi; esimerkiksi Kiinassa tai Afrikassa paheneva kuivuus on pakottanut ihmisiä lähtemään kaupunkeihin maatalouden käydessä kotipaikalla mahdottomaksi. Länsimaissa suurkaupungit vetävät myös eri elämäntyylejä ja vaihtoehtokulttuureja harrastavia ihmisiä suvaitsevaisemman ilmapiirinsä vuoksi. Tämän takia monissa suurkaupungeissa, kuten Berliinistä ja San Franciscosta löytyy suuri homoyhteisö.

Ihmiset muuttavat ensin kotipaikkansa lähikaupunkiin, josta jonkin ajan kuluttua muutetaan eteenpäin maan suurimpiin kaupunkeihin. Monissa maissa kaupungistumista yritetään rajoittaa, mutta tulokset ovat huonoja. Esimerkiksi Kiinan Shanghaissa arvioidaan asuvan monta miljoonaa laitonta maaltamuuttajaa.

Kehitysmaiden kaupungistumisen ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva eräästä favelasta eli slummista Rio de Janeirossa Brasiliassa.

Nopea kaupungistuminen luo myös ongelmia. Kehitysmaiden infrastruktuuri ei yleensä pysy kehityksen mukana, jolloin varsinaisen kaupungin laidoille syntyy paljon hökkelikyliä eli slummeja, joissa ei ole tarjolla alkeellisimpiakaan palveluja. Asunnottomuus ja katulapset ovat yleisiä ilmiöitä. Monissa kehitysmaissa jopa yli puolet väestöstä saattaa asua slummeissa. Asuntojen hinnat nousevat kovan kysynnän takia pilviin ja tuloerot kasvavat räjähdysmäisen suuriksi. Työttömyys on yleistä, mikä taas johtaa rikollisuuteen, prostituutioon, huumekauppaan ja pimeisiin töihin. Kaupungit ovatkin nykyisin entistä epätasa-arvoisempia paikkoja, joissa rikkaiden aidoilla reunustetut asuma-alueet ovat aivan slummien vieressä.

São Paulon keskustaa, São Paolo on eteläisen pallonpuoliskon suurin kaupunki.

Kaupungit vievät laajentuessaan tilaa esimerkiksi maataloudelta ja luonnolta. Vedestä saattaa tulla pulaa pohjavesilähteiden tyhjentyessä tai saastuessa. Pahimmillaan kaupungit tuottavat asukasta kohti moninkertaisesti jätteitä maaseutuun verrattuna, ja tehokkaan jätehuollon järjestäminen kuuluukin kehitysmaiden kaupunkien vaikeimpiin ongelmiin. Lisäksi kaupunki kuluttaa moninkertaisesti luonnonvaroja maaseutuun nähden, ja suurkaupunki tarvitsee pahimmillaan pinta-alaansa nähden monikymmenkertaisen alan viljeltyä maata ruokatarpeidensa tyydyttämiseksi.

Laajeneva kaupunki aiheuttaa myös liikenneongelmia. Laajentuessaan kaupunki lisää asukkaidensa auton tarvetta, eikä tieverkoston kehittäminen usein pysy autoistumisen tahdin mukana. Liikenne on ruuhkaista ja pysäköintipaikoista on pulaa. Autoistumisen takia monet suurkaupungit ovat todella saastuneita. Pahimmin saastuneissa kaupungeissa ihmiset saattavat hengittää monen tupakka-askillisen verran myrkkyjä päivän aikana. Suurin osa maailman saastuneimmista kaupungeista sijaitsee nykyisin voimakkaasti kaupungistuvassa Kiinassa. Monesti kaupungit ovatkin sakean savusumun eli smogin peitossa.

Kaupungistumisen mahdollisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Singaporesta, jota pidetään yhtenä hyvän kaupunkisuunnittelun esimerkkinä.

Kaupungistumiseen liittyy sen mukanaan tuomista ongelmista huolimatta myös runsaasti mahdollisuuksia. Kaupungit pystyvät yleensä tarjoamaan jonkinlaisen koulutuksen ja terveydenhuollon myös slummeissa asuville, jonka johdosta syntyvyys ja lapsikuolleisuus ovat pienempiä kuin maaseudulla. Kehitysmaissa elinajanodote on kaupungeissa maaseutua korkeampi. Kaupungeissa on lisäksi tarjolla työmahdollisuuksia, vaikka ne ovatkin usein virallisen talousjärjestelmän ulkopuolisia ja heikosti palkattuja. Työkirjo on kaupungeissa laajempi, mikä mahdollistaa ihmisille runsaamman valikoiman uramahdollisuuksia. Lisäksi suurkaupungit ovat taloudellisesti tehokkaita yksikköjä, jotka tuottavat väestöön suhteutettuna moninkertaisesti enemmän kuin muualla.

Vähemmistöille, kuten homoseksuaaleille ja siirtolaisille, suurkaupunki voi olla pientä paikkakuntaa turvallisempi asuinympäristö, koska suuressa väkimäärässä sulaudutaan massaan tehokkaammin ja kaupunkikulttuuri on maaseudun kulttuuria sirpaloituneempaa, jonka takia alakulttuurien muodostaminen on helpompaa.

Monet kaupunkisuunnittelijat ja arkkitehdit ovat esittäneet tulevaisuuden visioita ekologisesta suurkaupungista, joka rakentuu kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Ekologisessa kaupungissa kaikki tavarat ja materiaalit kierrätetään ja uudelleenkäytetään mahdollisimman perusteellisesti. Suurin osa liikenteestä tapahtuisi polkupyörällä, kävellen ja julkisilla kulkuneuvoilla.

Maailman tärkeimmät kasvukeskukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa on lueteltu suurimmat kaupunkialueet nykyään ja vuonna 2020. On kumminkin huomattava että suurkaupunkialue on vaikeasti määriteltävä alue; esimerkiksi käynee Etelä-Korean Soul jossa eri laskelmien mukaan asuu 10–22 miljoonaa ihmistä. Tämän takia luettelot voivat vaihdella huomattavastikin eri tilastoissa.

Suurimmat kaupungit vuonna 2006[4][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tokio, Japani 35,53 milj. as
  2. México, Meksiko 19,24 milj. as
  3. Mumbai, Intia 18,84 milj. as.
  4. New York, Yhdysvallat 18,65 milj. as.
  5. São Paulo, Brasilia 18,61 milj. as.
  6. Delhi, Intia 16,00 milj. as.
  7. Kalkutta, Intia 14,57 milj. as.
  8. Jakarta, Indonesia 13,67 milj. as.
  9. Buenos Aires, Argentiina 13,52 milj. as.
  10. Dhaka, Bangladesh 13,09 milj. as.

Suurimmat kaupungit vuonna 2020[5][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tokio, Japani 37,28 milj. as
  2. Mumbai, Intia 25,97 milj. as.
  3. Delhi, Intia 25,83 milj. as.
  4. Dhaka, Bangladesh 22,04 milj. as.
  5. México, Meksiko 21,81 milj. as.
  6. São Paulo, Brasilia 21,57 milj. as.
  7. Lagos, Nigeria 21,51 milj. as.
  8. Jakarta, Indonesia 20,77 milj. as.
  9. New York, Yhdysvallat 20,43 milj. as.
  10. Karachi, Pakistan 18,94 milj. as.

Suomen kaupungistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsinki on Suomen pääkaupunki ja lähiympäristöineen maan ylivoimainen kasvukeskus.
Aurajoen teollista rantaa Turussa, Suomen vanhimmassa kaupungissa.

Suomessa kaupungistuminen alkoi keskiajalla. Ensimmäisenä Suomen kaupunkina pidetään Turkua, joka perustettiin 1200-luvun lopulla. Suomessa kaupungistumisaste pysyi kuitenkin pitkään selvästi alhaisempana kuin useimmissa muissa Euroopan maissa: keskiajalla vain muutama prosentti Suomen alueen asukkaista asui kaupungeissa, joita sijaitsi vain maan etelä- ja lounaisrannikoilla. Turku sekä Suomen historiallisten kaupunkien joukkoon kuuluvat Viipuri ja Käkisalmi olivat noin 1 500 asukkaansa kera merkittäviä keskiaikaisia asutuskeskuksia. Muiden Suomen alueella sijainneiden keskiaikaisten kaupunkien (Ulvila, Porvoo, Naantali, Rauma) asukasluku jäi tiettävästi pariin sataan. 1600-luvulla alettiin perustaa kaupunkeja Pohjois-Suomeen (ensimmäisenä Oulu vuonna 1605) ja sisämaahan (ensimmäisenä Hämeenlinna vuonna 1628), mutta useimmiten ne pysyivät hyvin pieninä. Suomen kaupunkien lukumäärä ja koko kasvoivat hitaasti, kunnes kaupungistuminen sai vauhtia 1800-luvun lopulla.

Tampere on Pohjolan suurin sisämaakaupunki.

Suomi kaupungistui länsimaisittain myöhään, mutta nopeasti. Vielä vuonna 1950 enemmistö suomalaisista asui maalla, mutta vuoteen 1970 mennessä enemmistö suomalaisistakin jo asui kaupungeissa. Suomen kaupunkien väkimäärä kasvoi nopeasti, ja esimerkiksi Helsinkiin saapui vuosittain 7 000–8 000 nuorta 1960-luvulla. Tämän vuoksi suurimpiin kaupunkeihin jouduttiin rakentamaan pikaisesti laatutasoltaan vaihtelevia lähiöitä maalta muuttaneille uusille asukkaille. Toisaalta lähiöt olivat aikansa mittapuun mukaan hyvin varusteltuja ja merkitsivät monille kaupunkien keskustoista ja maalta muuttaneille asuinolojen selvää parannusta. 1960-luvun lähiöihin muutettiin enimmäkseen kantakaupungista, 1970-luvun lähiöihin taas suuri maaltamuutto toi väkeä maaseudulta. Kaupungistuminen ajoittui Suomessa samoihin aikoihin, kun autoistuminen oli voimakkaimmillaan. Tämän takia Suomen kaupungit eroavat muusta Euroopasta siten, että ne on rakennettu väljemmin ja autoliikenteellä on suurempi rooli.

Suomen kaupungistumisaste on kuitenkin yhä teollisuusmaaksi varsin alhainen – vain vähän yli 60 prosenttia – mikäli kaupungistumisen mittarina käytetään Tilastokeskuksen määritelmää kaupungille. Taajamissa asuvien osuus väestöstä on kuitenkin muiden Pohjoismaiden tasolla, ja muissa Pohjoismaissa kaupungistumisen mittarina käytetään taajama-astetta.lähde?

Niin kuin muuallakin maailmassa, Suomessakin voimakkaimmin kasvavat kaupunkiseudut, joissa on tarjolla eniten työpaikkoja ja koulutusta. Kaupunkien kasvu suuntautuu nykyään kasvukeskuksiin ja niiden kehyskuntiin, jonka seurauksena kaupunkirakenne hajoaa. Suomen merkittävimmät kaupunkiseudut ja samalla kasvukeskukset ovat pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku, Oulu ja Jyväskylä. Nykyään Suomessa niin kuin muuallakin länsimaissa (esimerkiksi Detroit tai Ruhrin alue) perinteiset teollisuuskaupungit ovat kärsineet teollisuuden toimintojen supistuksista. Suomessa tällaisia kaupunkeja ovat ainakin Forssa, Hamina, Imatra, Jämsä, Kemi, Kotka, Kouvola, Loviisa, Mänttä-Vilppula, Pietarsaari, Pori, Raahe, Rauma, Uusikaupunki, Valkeakoski ja Varkaus.

Luettelo valtioista kaupungistumiskehityksen mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

sija [6] valtio[6] urbaanin väestön osuus[6] (%) päiväys[6] urbaanisation osuus[6] (%) päiväys[6]
1 Singaporen lippu Singapore 100 2011 1,2 2005-10 arvio.
2 Naurun lippu Nauru 100 2011 0,3 2005-10 arvio.
3 Monacon lippu Monaco 100 2011 0,3 2005-10 arvio.
Macaon lippu. Macao 100 2011 0,7 2005-10 arvio.
Hongkong 100 2011 1 2005-10 arvio.
4 Vatikaanin lippu Vatikaanivaltio 100 2011 0,1 2005-10 arvio.
Gibraltarin lippu Gibraltar 100 2011 0,1 2005-10 arvio.
Caymansaarten lippu Caymansaaret 100 2011 1,5 2005-10 arvio.
Bermudan lippu Bermuda 100 2011 0,3 2005-10 arvio.
Anguillan lippu Anguilla 100 2011 1,4 2005-10 arvio.
- Puerto Ricon lippu Puerto Rico 98,9 2011 0,8 2005-10 arvio.
5 Qatarin lippu Qatar 98,8 2011 2,2 2005-10 arvio.
6 Kuwait 98,3 2011 2,5 2005-10 arvio.
7 Belgian lippu Belgia 97,5 2011 0,3 2005-10 arvio.
Yhdysvaltain Neitsytsaarten lippu Yhdysvaltain Neitsytsaaret 95,5 2011 0,2 2005-10 arvio.
8 Maltan lippu. Malta 94,8 2011 0,6 2005-10 arvio.
9 San Marinon lippu San Marino 94,1 2011 0,9 2005-10 arvio.
Turks- ja Caicossaaret Turks- ja Caicossaaret 93,8 2011 2,2 2005-10 arvio.
10 Venezuelan lippu Venezuela 93,5 2011 2 2005-10 arvio.
Alankomaiden Antillien lippu Alankomaiden Antillit 93,4 2011 1,6 2005-10 arvio.
Guam 93,2 2011 1,3 2005-10 arvio.
Amerikan Samoan lippu Amerikan Samoa 93,2 2011 2,4 2005-10 arvio.
11 Uruguayn lippu Uruguay 92,5 2011 0,4 2005-10 arvio.
12 Israelin lippu Israel 91,9 2011 1,7 2005-10 arvio.
13 Islannin lippu Islanti 93,7 2011 0,8 2005-10 arvio.
14 Argentiinan lippu Argentiina 92,5 2011 1,2 2005-10 arvio.
Pohjois-Mariaanien lippu Pohjois-Mariaanit 91,5 2011 2,1 2005-10 arvio.
15 Japani 91,3 2011 0,2 2005-10 arvio.
16 Australian lippu Australia 89,2 2011 1,2 2005-10 arvio.
17 Chilen lippu Chile 89,2 2011 1,3 2005-10 arvio.
18 Bahrainin lippu Bahrain 88,7 2011 1,8 2005-10 arvio.
19 Andorran lippu Andorra 87,3 2011 -0,2 2005-10 arvio.
20 Libanon 87,2 2011 1,2 2005-10 arvio.
21 Tanskan lippu Tanska 86,9 2011 0,5 2005-10 arvio.
22 Gabon 86,2 2011 2,1 2005-10 arvio.
23 Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti 86,2 2011 1 2005-10 arvio.
24 Ranskan lippu Ranska 85,8 2011 0,8 2005-10 arvio.
25 Luxemburg 85,4 2011 1 2005-10 arvio.
26 Ruotsin lippu Ruotsi 85,2 2011 0,5 2005-10 arvio.
Grönlannin lippu Grönlanti 84,7 2011 0,9 2005-10 arvio.
27 Brasilian lippu Brasilia 84,6 2011 1,8 2005-10 arvio.
28 Yhdistyneiden arabiemiirikuntien lippu Yhdistyneet arabiemiirikunnat 84,4 2011 2,9 2005-10 arvio.
29 Bahaman lippu Bahama 84,3 2011 1,4 2005-10 arvio.
30 Palaun lippu Palau 84,2 2011 1,8 2005-10 arvio.
31 Suomen lippu Suomi 83,7 2011 0,8 2005-10 arvio.
32 Alankomaiden lippu Alankomaat 83,2 2011 0,9 2005-10 arvio.
33 Korean tasavalta 83,2 2011 0,6 2005-10 arvio.
34 Jordania 82,7 2011 3,1 2005-10 arvio.
Saint-Pierre ja Miquelonin lippu Saint-Pierre ja Miquelon 82,4 2011 0,1 2005-10 arvio.
35 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 82,4 2011 1,3 2005-10 arvio.
36 Saudi-Arabia Saudi-Arabia 82,3 2011 2,5 2005-10 arvio.
Länsi-Saharan lippu Länsi-Sahara 82,0 2011 4 2005-10 arvio.
37 Kanada 80,7 2011 1 2005-10 arvio.
38 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia 79,6 2011 0,5 2005-10 arvio.
39 Norjan lippu Norja 79,4 2011 0,7 2005-10 arvio.
40 Meksikon lippu Meksiko 78,1 2011 1,5 2005-10 arvio.
Taiwanin lippu Taiwan 78,0 2011 2005-10 arvio.
41 Libya 77,7 2011 2,2 2005-10 arvio.
42 Espanjan lippu Espanja 77,4 2011 0,9 2005-10 arvio.
43 Perun lippu Peru 77,3 2011 1,6 2005-10 arvio.
44 Djiboutin lippu Djibouti 77,1 2011 2,2 2005-10 arvio.
45 Brunein lippu Brunei 76,0 2011 2,6 2005-10 arvio.
46 Kuuba 75,5 2011 0 2005-10 arvio.
47 Kolumbia 75,3 2011 1,7 2005-10 arvio.
48 Panaman lippu Panama 75,3 2011 2,7 2005-10 arvio.
49 Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä 75,0 2011 0 2005-10 arvio.
50 Palestiinan lippu Palestiina 74,3 2011 3,3 2005-10 arvio.
Falklandinsaaret 74,1 2011 1,2 2005-10 arvio.
51 Saksan lippu Saksa 73,9 2011 0,1 2005-10 arvio.
52 Venäjän lippu Venäjä 73,8 2011 -0,2 2005-10 arvio.
53 Flag of Switzerland.svg Sveitsi 73,7 2011 0,5 2005-10 arvio.
Cookinsaarten lippu Cookinsaaret 73,5 2011 -0,7 2005-10 arvio.
54 Tšekin lippu Tšekki 73,4 2011 0 2005-10 arvio.
55 Omanin lippu Oman 73,4 2011 2 2005-10 arvio.
56 Bulgarian lippu Bulgaria 73,1 2011 -0,3 2005-10 arvio.
57 Algerian lippu Algeria 73,0 2011 2,5 2005-10 arvio.
58 Malesian lippu Malesia 72,8 2011 3 2005-10 arvio.
59 Marshallinsaarten lippu. Marshallinsaaret 71,8 2011 2,7 2005-10 arvio.
60 Turkin lippu Turkki 71,5 2011 1,9 2005-10 arvio.
61 Kypros 70,5 2011 1,3 2005-10 arvio.
62 Dominikaanisen tasavallan lippu Dominikaaninen tasavalta 69,7 2011 2,6 2005-10 arvio.
63 Surinamen lippu Suriname 69,7 2011 1 2005-10 arvio.
64 Viron lippu Viro 69,5 2011 -0,3 2005-10 arvio.
65 Unkarin lippu Unkari 69,5 2011 0,3 2005-10 arvio.
66 Iran 69,1 2011 2,1 2005-10 arvio.
67 Ukrainan lippu Ukraina 68,9 2011 -0,7 2005-10 arvio.
68 Mongolian lippu Mongolia 68,5 2011 1,2 2005-10 arvio.
69 Italia 68,4 2011 0,4 2005-10 arvio.
70 Itävalta 67,7 2011 0,7 2005-10 arvio.
71 Latvia 67,7 2011 -0,5 2005-10 arvio.
72 Ecuadorin lippu Ecuador 67,5 2011 2,1 2005-10 arvio.
73 Dominican lippu Dominica 67,1 2011 0,2 2005-10 arvio.
74 Liettua 67,1 2011 -0,4 2005-10 arvio.
75 Bolivian lippu Bolivia 66,8 2011 2,5 2005-10 arvio.
76 Tunisian lippu Tunisia 66,3 2011 1,7 2005-10 arvio.
77 Irak 66,5 2011 1,7 2005-10 arvio.
78 El Salvadorin lippu El Salvador 64,8 2011 1,9 2005-10 arvio.
79 Costa Rican lippu Costa Rica 64,7 2011 2,3 2005-10 arvio.
80 Armenian lippu Armenia 64,1 2011 -0,3 2005-10 arvio.
81 Kongon tasavalta 63,7 2011 2,7 2005-10 arvio.
82 Montenegron lippu Montenegro 63,3 2011 -0,8 2005-10 arvio.
83 São Tomé ja Príncipen lippu São Tomé ja Príncipe 62,7 2011 3 2005-10 arvio.
84 Kap Verde 62,6 2011 3,5 2005-10 arvio.
85 Irlanti 62,2 2011 2,2 2005-10 arvio.
86 Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka 62,0 2011 1,4 2005-10 arvio.
87 Paraguayn lippu Paraguay 61,9 2011 2,8 2005-10 arvio.
88 Botswanan lippu Botswana 61,7 2011 2,5 2005-10 arvio.
Ranskan lippu Uusi-Kaledonia 61,7 2011 2,1 2005-10 arvio.
89 Kreikka 61,4 2011 0,6 2005-10 arvio.
90 Portugalin lippu Portugali 61,1 2011 1,4 2005-10 arvio.
91 Puolan lippu Puola 60,9 2011 -0,3 2005-10 arvio.
92 Korean demokraattinen kansantasavalta 60,3 2011 0,9 2005-10 arvio.
93 Makedonian lippu. Makedonia 59,3 2011 0,8 2005-10 arvio.
94 Angolan lippu Angola 59,2 2011 4,4 2005-10 arvio.
95 Kroatia 57,8 2011 0,4 2005-10 arvio.
96 Nicaraguan lippu Nicaragua 57,5 2011 1,8 2005-10 arvio.
97 Gambia 57,3 2011 4,2 2005-10 arvio.
98 Marokon lippu. Marokko 57,0 2011 1,8 2005-10 arvio.
99 Serbian lippu Serbia 56,4 2011 0,5 2005-10 arvio.
100 Syyrian lippu Syyria 56,1 2011 3,1 2005-10 arvio.
101 Slovakian lippu Slovakia 54,7 2011 0,2 2005-10 arvio.
102 Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan 53,6 2011 1 2005-10 arvio.
103 Kazakstan 53,6 2011 1,2 2005-10 arvio.
104 Seychellien lippu Seychellit 53,6 2011 1,4 2005-10 arvio.
105 Albanian lippu Albania 53,4 2011 1,9 2005-10 arvio.
106 Haiti 53,4 2011 4,5 2005-10 arvio.
107 Georgia 52,8 2011 -0,6 2005-10 arvio.
108 Romanian lippu Romania 52,8 2011 -0,1 2005-10 arvio.
109 Fidži 52,2 2011 1,6 2005-10 arvio.
110 Honduras 52,2 2011 2,9 2005-10 arvio.
111 Kamerun 52,1 2011 3,5 2005-10 arvio.
Maailma 52,1 2011 1,98 2005-10 arvio.
112 Jamaika 52,0 2011 0,9 2005-10 arvio.
113 Ghana 51,9 2011 3,5 2005-10 arvio.
114 Ranskan Polynesia 51,4 2011 1,3 2005-10 arvio.
115 Norsunluurannikon lippu Norsunluurannikko 51,3 2011 3,2 2005-10 arvio.
116 Indonesia 50,7 2011 3,3 2005-10 arvio.
117 Kiina 50,6 2011 2,7 2005-10 arvio.
118 Tuvalun lippu Tuvalu 50,6 2011 1,3 2005-10 arvio.
Mansaaren lippu Mansaari 50,5 2011 -0,2 2005-10 arvio.
119 Slovenian lippu Slovenia 49,9 2011 -0,6 2005-10 arvio.
120 Guatemala 49,8 2011 3,4 2005-10 arvio.
121 Nigerian lippu Nigeria 49,6 2011 3,8 2005-10 arvio.
122 Saint Vincent ja Grenadiinien lippu Saint Vincent ja Grenadiinit 49,3 2011 1,3 2005-10 arvio.
123 Turkmenistanin lippu Turkmenistan 48,7 2011 2,2 2005-10 arvio.
124 Filippiinit 48,8 2011 3 2005-10 arvio.
125 Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina 48,3 2011 1,4 2005-10 arvio.
126 Liberia 48,2 2011 5,6 2005-10 arvio.
127 Moldovan lippu Moldova 47,7 2011 -1,5 2005-10 arvio.
Aruban lippu Aruba 46,8 2011 0,1 2005-10 arvio.
128 Beninin lippu Benin 44,9 2011 4 2005-10 arvio.
129 Belizen lippu Belize 44,7 2011 3,1 2005-10 arvio.
130 Barbadoksen lippu Barbados 44,4 2011 1,5 2005-10 arvio.
131 Guinea-Bissau 43,9 2011 3,2 2005-10 arvio.
132 Kiribati 43,9 2011 1,8 2005-10 arvio.
133 Egyptin lippu Egypti 43,5 2011 1,8 2005-10 arvio.
134 Senegalin lippu Senegal 42,5 2011 3,1 2005-10 arvio.
135 Mauritiuksen lippu Mauritius 41,8 2011 0,9 2005-10 arvio.
136 Mauritanian lippu. Mauritania 41,5 2011 3 2005-10 arvio.
137 Malediivien lippu Malediivit 41,2 2011 5,3 2005-10 arvio.
Färsaaret 41,1 2011 2 2005-10 arvio.
Brittiläisten Neitsytsaarten lippu Brittiläiset Neitsytsaaret 40,6 2011 1,7 2005-10 arvio.
138 Päiväntasaajan Guinean lippu Päiväntasaajan Guinea 39,5 2011 2,8 2005-10 arvio.
Saint Helenan lippu Saint Helena 39,5 2011 1,5 2005-10 arvio.
139 Sierra Leonen lippu Sierra Leone 39,2 2011 2,9 2005-10 arvio.
140 Sambian lippu Sambia 39,2 2011 2,3 2005-10 arvio.
141 Keski-Afrikan tasavalta 39,1 2011 2,3 2005-10 arvio.
142 Grenada 39,1 2011 0,3 2005-10 arvio.
143 Zimbabwen lippu Zimbabwe 38,6 2011 2,2 2005-10 arvio.
144 Namibian lippu Namibia 38,4 2011 2,9 2005-10 arvio.
145 Togon lippu Togo 38,0 2011 4,3 2005-10 arvio.
Niuen lippu Niue 37,9 2011 -0,2 2005-10 arvio.
146 Somalian lippu Somalia 37,7 2011 4,2 2005-10 arvio.
147 Uzbekistanin lippu Uzbekistan 36,2 2011 1,6 2005-10 arvio.
148 Pakistanin lippu Pakistan 36,2 2011 3 2005-10 arvio.
149 Bhutanin lippu Bhutan 35,6 2011 4,9 2005-10 arvio.
150 Guinea 35,4 2011 3,5 2005-10 arvio.
151 Kirgisia 35,3 2011 1,6 2005-10 arvio.
152 Malin lippu. Mali 34,9 2011 4,8 2005-10 arvio.
153 Kongon demokraattinen tasavalta 34,3 2011 5,1 2005-10 arvio.
154 Laos 34,3 2011 5,6 2005-10 arvio.
155 Thaimaan lippu Thaimaa 34,1 2011 1,7 2005-10 arvio.
156 Sudanin lippu Sudan 33,2 2011 4,3 2005-10 arvio.
157 Myanmarin lippu Myanmar 32,6 2011 2,9 2005-10 arvio.
158 Jemen 32,3 2011 4,9 2005-10 arvio.
159 Saint Kitts ja Nevisin lippu Saint Kitts ja Nevis 32,0 2011 1,4 2005-10 arvio.
160 Intia 31,3 2011 2,4 2005-10 arvio.
161 Mosambikin lippu Mosambik 31,2 2011 4,1 2005-10 arvio.
Jersey 31,2 2011 0,6 2005-10 arvio.
Guernsey 31,2 2011 0,6 2005-10 arvio.
162 Antigua ja Barbudan lippu Antigua ja Barbuda 29,8 2011 0,9 2005-10 arvio.
163 Madagaskarin lippu Madagaskar 32,6 2011 3,8 2005-10 arvio.
164 Nepalin lippu Nepal 31,0 2011 4,9 2005-10 arvio.
165 Vietnamin lippu Vietnam 31,0 2011 3,1 2005-10 arvio.
166 Bangladeshin lippu Bangladesh 28,4 2011 3,5 2005-10 arvio.
167 Guyana 28,4 2011 0 2005-10 arvio.
168 Itä-Timor 28,3 2011 5 2005-10 arvio.
169 Komorit 28,0 2011 2,7 2005-10 arvio.
170 Lesotho 27,6 2011 3,5 2005-10 arvio.
171 Tansanian lippu Tansania 26,7 2011 4,2 2005-10 arvio.
172 Burkina Fason lippu Burkina Faso 26,5 2011 5 2005-10 arvio.
173 Tadžikistanin lippu Tadžikistan 26,5 2011 1,6 2005-10 arvio.
174 Vanuatun lippu Vanuatu 24,9 2011 4,1 2005-10 arvio.
175 Kenia 24,0 2011 4 2005-10 arvio.
176 Afganistanin lippu Afganistan 23,5 2011 5,4 2005-10 arvio.
177 Tongan lippu Tonga 23,4 2011 1,6 2005-10 arvio.
178 Mikronesian lippu Mikronesia 22,6 2011 0,8 2005-10 arvio.
179 Tšadin lippu Tšad 21,8 2011 4,7 2005-10 arvio.
180 Eritrean lippu Eritrea 21,3 2011 5,4 2005-10 arvio.
181 Swazimaan lippu Swazimaa 21,2 2011 1,7 2005-10 arvio.
182 Salomonsaarten lippu Salomonsaaret 20,5 2011 4,1 2005-10 arvio.
183 Kambodža 20,0 2011 4,6 2005-10 arvio.
184 Samoan lippu Samoa 19,9 2011 1,7 2005-10 arvio.
185 Ruandan lippu Ruanda 19,1 2011 4,2 2005-10 arvio.
186 Etelä-Sudanin lippu Etelä-Sudan 18,0 2011 0 2005-10 arvio.
187 Nigerin lippu Niger 17,8 2011 4 2005-10 arvio.
188 Saint Lucian lippu Saint Lucia 17,5 2011 1,4 2005-10 arvio.
189 Etiopia 17,0 2011 4,3 2005-10 arvio.
190 Malawin lippu. Malawi 15,7 2011 5,2 2005-10 arvio.
191 Ugandan lippu Uganda 15,6 2011 4,4 2005-10 arvio.
192 Sri Lankan lippu Sri Lanka 15,1 2011 0,5 2005-10 arvio.
193 Liechtenstein 14,4 2011 0,5 2005-10 arvio.
Montserratin lippu Montserrat 14,2 2011 2,2 2005-10 arvio.
194 Trinidad ja Tobagon lippu Trinidad ja Tobago 13,7 2011 2,9 2005-10 arvio.
195 Papua-Uuden-Guinean lippu Papua-Uusi-Guinea 12,5 2011 1,9 2005-10 arvio.
196 Burundin lippu Burundi 10,9 2011 6,8 2005-10 arvio.
Wallis  ja Futunan lippu Wallis ja Futuna 0 2011 0 2005-10 arvio.
Tokelaun lippu Tokelau 0 2011 0 2005-10 arvio.
Pitcairnin lippu Pitcairn 0 2011 0 2005-10 arvio.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.tekniikkatalous.fi/Ilmastopuntari/article352599.ece?s=u&wtm=tt-30112009
  2. Turun Sanomat: Kiina kaupungistuu pikavauhtia
  3. Erkki A. Kauhanen: Megacityt megalupaus vai megauhka?. Tiede, 2004, nro 8, s. 18-26.
  4. http://www.citymayors.com/statistics/urban_2006_1.html City Mayors: The world’s largest cities and urban areas in 2006
  5. http://www.citymayors.com/statistics/urban_2020_1.html City Mayors: The world’s largest cities and urban areas in 2020
  6. a b c d e f Field Listing - Urbanization United Nations, Department of Economic and Social Affairs

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]