Merijärvi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kuntaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Merijärvi
Merijarvi.vaakuna.svg Merijärvi.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.merijarvi.fi
Sijainti 64°17′50″N, 024°26′50″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Ylivieskan seutukunta
Perustettu 1866
Kokonaispinta-ala 231,63 km²
275:nneksi suurin 2017 [1]
– maa 229,94 km²
– sisävesi 1,69 km²
Väkiluku 1 132
295:nneksi suurin 31.8.2017 [2]
väestötiheys 4,92 as./km² (31.8.2017)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 23,9 %
– 15–64-v. 53,8 %
– yli 64-v. 22,3 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 99,3 %
– muut 0,7 %
Kunnallisvero 21,5 %
51:nneksi suurin 2017 [5]
Kunnanjohtaja Kari Jokela
Kunnanvaltuusto 15 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Ps.

13
2
Merijärven keskustaa kesällä 2017

Merijärvi on Suomen kunta, joka sijaitsee Oulun Eteläisessä, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 1 132 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 231,63 km², josta 1,69 km² on vesistöjä[1]. Väestötiheys on 4,92 asukasta/km². Merijärven kunta on perustettu vuonna 1866, ja sen naapurikunnat ovat Alavieska, Kalajoki, Oulainen, Ylivieska ja Pyhäjoki. Merijärven kunnanjohtaja on 2. maaliskuuta 2012 alkaen Kari Jokela. Hänen edeltäjänsä oli Kaija Eskola.

Kunta sijaitsee Kalajoelta Kärsämäelle vievän seututie 786:n ja Alavieskasta Pyhäjoelle vievän seututie 787:n risteyksessä.

Kunnan ainoassa koulussa, Koivupuhdon koulussa on esikoulu ja vuosiluokat 1–9. Lähimmät toisen asteen oppilaitokset ovat Oulaisissa, Kalajoella ja Ylivieskassa mutta Merijärvi on osakkaana myös Raahen koulutuskuntayhtymässä. Koulukeskuksen yhteydessä on myös kirjasto ja liikuntahalli. Merijärven kunnan alueella sijaitsee myös Risti­vuoren laskettelurinne.[7]

Merijärvellä ei ilmesty varsinaista sanomalehteä, mutta kunta julkaisee Merijärven kuntatiedotetta. Lisäksi uutisista kertoo Merijärvi-blogi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merijärven seudulta on tehty joitakin kivikautisia löytöjä. Löydöistä merkittävin on Tanskan maalta tavattu Suomen pohjoisin vasarakirveskulttuurin hauta. Lisäksi Pyhäjoen pohjoispuolella on lapinraunioita. [8]

Seudun pysyvä ja ympärivuotinen maanviljelyasutus sai alkunsa 1500-luvulla. Vuonna 1548 oli silloisen Suur-Pyhäjoen pitäjän Merijärven kylässä kolme taloa, mutta seuraavan vuosisadan puoliväliin mennessä taloluku oli lisääntynyt jo 24:een. Seuraavina vuosisatoina asukasluku kasvoi tasaisesti - vain katovuodet ja isoviha ja Suomen sota katkaisivat väliaikaisesti suotuisan kehityksen. Vuonna 1805 asukkaita oli 839, 1850 yli 1 000 ja 1900 jo 1 835. Merijärven asukasluku kasvoi 1900-luvulla toiseen maailmansotaan asti. Vuonna 1945 kunnan asukasluku oli jo 2666. Tämän jälkeen väestö väheni tasaisesti 1980-luvun alkuun asti. Vuonna 1985 asukkaita oli vain 1409.[8]

Merijärveläiset saivat elantonsa kalastuksesta, maanviljelystä, karjanhoidosta ja 1800-luvulta alkaen myös tervanpoltosta. Jo varhain ryhdyttiin laskemaan järviä lisämaan saamiseksi. Meri- ja Tähkijärven kuivatus alkoi toden teolla 1800-luvulla, mutta työ saatiin viedyksi loppuun vasta 1950-luvulla alkaneiden laajojen jokipengerrysten ja perkaustöiden jälkeen.[8]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Merijärven väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
1 371
1985
  
1 424
1990
  
1 470
1995
  
1 437
2000
  
1 370
2005
  
1 273
2010
  
1 202
2015
  
1 149
Lähde: Tilastokeskus.[9] Väestötietojärjestelmä[10]

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simo Jylkkä-Silvénin luonnos Merijärven kirkosta vuodelta 1781

Kirkollisesti Merijärven seutu kuului pitkään Pyhäjoen seurakuntaan. Vuonna 1779 Merijärvestä tuli Pyhäjoen saarnahuonekunta ja kappelin oikeudet se sai 1825. Seurakunta itsenäistyi vasta 1895, vaikka Merijärven kunta oli perustettu jo 1866. Merijärven kirkon suunnitteli ja rakensi Simon Silvén. Kirkko valmistui vuonna 1781.[8][11]

Merijärvi kuuluu kappeliseurakuntana evankelisluterilaiseen Ylivieskan seurakuntaan[12]. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii uusheräys, jonka Pyhänkosken yhdistykseen kuuluu noin 110 jäsentä ja jolla on Pyhänkoskella rukoushuone[13] sekä vanhoillislestadiolaisuus, jolla on paikkakunnalla Merijärven Rauhanyhdistys[14]. Lisäksi paikkakunnalla on Suomen evankelisluterilaiseen lähetyshiippakuntaan kuuluva Simeonin seurakunta, jonka jumalanpalveluksia pidetään edellä mainitulla Pyhänkosken rukoushuoneella[15]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merijärvi eroaa useista muista Pohjanmaan kunnista kumpuilevan maastonsa ansiosta. Maaston vaihtelevaisuus johtuu kallioperästä, joka ei ole aivan niin tasainen kuin lähialueilla. Kallioperä on pääasiassa graniitteja, dioriitteja ja liuskeita. Kallioperä on lähes kauttaaltaan irtaimen maalajien peitossa. Yleisin maalaji on moreeni. Savi- ja hiesukerrostumia on sen sijaan vähän. Kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen peitossa. Pinnanmuotojen pienpiirteisestä vaihtelevuudesta huolimatta korkeuserot ovat varsin vähäiset. Maaston korkeuserot meren pinnasta ovat suurimmassa osassa kuntaa alle 50 metriä. Vain etelä- ja luoteisosassa maanpinta kohoaa paikoin yli 60 metrin tason.[8]

Vesistöistä on huomattavin kunnan halki kaakosta luoteeseen virtaava Pyhäjoki. Joen useita koskista ovat suurimmat Tynkilänkoski ja Pyhänkoski, jonka partaalla kohoavat jylhät kalliotörmät. Pyhäjoki jakautuu Tyyskän alapuolella kahtia, vasemmanpuoleinen, vähävetisempi haara, Tähjänjoki, yhtyy päähaaraan Pyhäjoen puolella. Merijärven alueella Pyhäjokeen laskevat muun muassa Talusoja ja Savaloja. Kunnan alueella on useita pieniä järviä ja lampia.[8]

Välimatkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylät ja kulmakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merijärvellä on 4 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):[16]

Kulmakuntia Merijärvellä ovat Kalapudas, Männistönpuhto ja Saukonperä.

Tunnettuja merijärvisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2017 1.1.2017. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.7.2017.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain, elokuu 2017 31.8.2017. Tilastokeskus. Viitattu 7.10.2017.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 4.7.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 4.7.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2017 24.11.2016. Verohallinto. Viitattu 2.1.2017.
  6. Kuntavaalit 2017, Merijärvi Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. http://www.merijarvi.fi/fi/liikunta_ja_ulkoilu/ristivuori/
  8. a b c d e f Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu: Kustanneyhtiö Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  9. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  10. Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä 30.04.2015. Väestötietojärjestelmä. Viitattu 9.7.2015.
  11. Merijärven kirkko Merijärven kunnan www-sivut. Viitattu 2.4.2015.
  12. Merijärvi: Esittely Ylivieskan seurakunta. Viitattu 26.6.2011.
  13. Kala- ja Pyhäjokilaakson aluetyö Lestadiolainen Uusheräys. Viitattu 26.6.2011.
  14. Merijärven Rauhanyhdistys Viitattu 26.6.2011.
  15. Simeonin seurakunta www.lhpk.fi. LHPK. Viitattu 5.2.2016.
  16. Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti ja Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 173. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.