Ylivieska

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ylivieska
Ylivieska.vaakuna.svg Ylivieska.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Ilmakuva Ylivieskasta.
Ilmakuva Ylivieskasta.
Sijainti 64°04′20″N, 024°32′15″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Ylivieskan seutukunta
Hallinnollinen keskus Ylivieskan keskustaajama
Perustettu 1867
– kauppalaksi 1965
– kaupungiksi 1971
Kokonaispinta-ala 573,42 km²
199:nneksi suurin 2018 [1]
– maa 568,89 km²
– sisävesi 4,53 km²
Väkiluku 15 276
75:nneksi suurin 30.4.2018 [2]
väestötiheys 26,85 as./km² (30.4.2018)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 21,5 %
– 15–64-v. 60,5 %
– yli 64-v. 18,0 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 98,3 %
ruotsinkielisiä 0,3 %
– muut 1,5 %
Kunnallisvero 21,5 %
51:nneksi suurin 2017 [5]
Kaupunginjohtaja Maria Sorvisto
Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • Ps.
 • Vihr.
 • Vas.
 • KD

19
4
4
3
3
1
1
www.ylivieska.fi

Ylivieska on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan lounaisosassa Keski-ja Pohjois-Pohjanmaan rajan lähellä. Ylivieska on rautateiden risteyskohtaan, Kalajoen rantamaille kasvanut kaupunki. Kaupungin väkiluku on 15 276[2], ja sen pinta-ala on 573,42 km², josta 4,53 km² on vesistöjä[1]. Väestötiheys on 26,85 asukasta/km². Ylivieskan naapurikunnat ovat Alavieska, Haapavesi, Kalajoki, Nivala, Oulainen, Merijärvi ja Sievi. Ylivieska on Oulun Eteläinen -nimisen alueen keskuskaupunki, ja alueen maakuntakeskus Oulu on Oulun Eteläisen alueen ja koko Pohjois-Suomen valtakunnanosakeskus.

Ylivieska teki syksyllä 2013 kuntajakoselvitystä Alavieskan kunnan sekä Haapaveden ja Oulaisten kaupunkien kanssa. Toteutuessaan alueelle muodostuisi yli 30 000 asukkaan kaupunki. Myös alueen muita kuntia ja kaupunkeja pyydettiin mukaan aloitettuun kuntajakoselvitykseen.selvennä

Aiemmin, kun maakunnat eivät olleet valtion virallisia hallintotasoja, Keski-Pohjanmaan maakuntaan laskettiin usein myös Kalajokilaakson muodostama Pohjois-Pohjanmaan maakunnan lounaisosa. Ylivieska oli tällöin Keski-Pohjanmaan tärkeimpiä keskuksia.

Ylivieskan vaakuna on Ahti Hammarin suunnittelema. Siinä on kuvattuna sininen, apilapäinen haaruristi. Hopeaväri esittää vettä[7].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautateiden risteyskohta on ollut merkittävässä osassa Ylivieskan kasvun kannalta.
Ylivieskan kirkko ja sankarihaudat kesällä 2015. Kirkko tuhoutui tuhopoltossa seuraavan vuoden maaliskuussa.

Ylivieskan seutu oli pitkään lappalaisten eränkäyntialuetta. Keskiajalla alue kuului vanhaan Salon eli Saloisten pitäjään. Pysyvästi alue asutettiin vasta keskiajan lopulla, jolloin seudulle saapui uudisasukkaita Kalajokisuusta ja Suur-Lohtajan kylistä. Ylivieskan asutus kasvoi melko nopeasti. Vuonna 1550 taloja oli 13, 1600-luvun alkupuolella jo 30. Vuonna 1690 asukkaita oli 622. 1690-luvun suurten nälkävuosien ja isovihan aikana väestö väheni, mutta 1700-luvun puolenvälin jälkeen alkoi asukasmäärä jälleen kasvaa.[8]

Ylivieskan seutu kuului aluksi Kalajoen seurakuntaan. Päätös oman kappeliseurakunnan perustamisesta tehtiin jo 1643, mutta vasta kymmenen vuotta myöhemmin valmistui seurakunnan oma kirkko Haapaniemelle. Itsenäiseksi seurakunnaksi Ylivieska erotettiin 1861, mikä toteutui 1875. Ylivieskan kunta perustettiin 1867. Kunnalliselämä virisi nopeasti erityisesti kirjailija Pietari Päivärinnan ansiosta. Ylivieskan kanttorina 40 vuotta toiminut Päivärinta oli kuntakokouksen puheenjohtaja 1869–1872 ja 1875–1887. Hän oli perustamassa pitäjän ensimmäistä kirjastoa (1869) ja kansakoulua (1879). Kalajokilaisten pappien ja talollisten vastuksen vuoksi oma pappi saatiin kuitenkin vasta 1862. Ylivieskan kirkko rakennettiin 1786 ja korjattiin nykyiseen asuunsa läänin rakennuskonttorin esimiehen Julius Basilierin piirustusten mukaan 1892. Korjausten mukana kirkon alkuperäinen ulkoasu muuttui lähes täysin.[8] Tällä hetkellä Ylivieskassa ei ole lainkaan varsinaista kirkkoa, sillä vuoden 2016 maaliskuussa kirkko paloi maan tasalle tuhopoltossa[9].

Väestön pääelinkeinona oli aluksi maanviljely, mutta myös kalastus ja hylkeenpyynti keväisin Kalajoen edustalla meren jäällä olivat tärkeitä toimeentulolähteitä. Tervanpoltto alkoi yleistyä 1600-luvulla ja oli vielä 1800-luvun alkupuolella tärkeä elinkeino. Hannunkoskeen ja Jylhänkoskeen rakennettiin sahat jo 1760-luvulla ja vuosisadan lopulla pitäjään rakennettiin kuusi salpietarinkeittämöä.[8]

Kalajokilaaksosta muodostui yksi herännäisyyden keskuspaikoista 1800-luvun alkupuolella. Pohjanmaan herännäisyyden johtomiehinä olivat Niilo Kustaa Malmberg ja Ylivieskan kappalainen Jonas Lagus. Maakunnan heränneet perustivat 1920 Raudaskylään kristillisen opiston, joka on Suomen suurin kristillinen kansanopisto ja -korkeakoulu. Raudaskylän kristillinen opisto kokoaa vuosittain noin 200 opiskelijaa eri puolilta Suomea.[8]

Peltoalaa lisättiin 1800-luvulla voimakkaasti, mutta pelkkä maanviljely ei kyennyt elättämään tasaisesti kasvavaa väestönmäärää.[8] Vaikean tilanteen laukaisi rautatie. Kunnan elinkeinoelämä alkoi kehittyä, kun se sai oman rautatien 1886. Tuolloin nimittäin rannikkoa pitkin kulkevaksi suunniteltu Pohjanmaan rata rakennettiinkin KokkolaOulu-välillä sisämaahan ja vedettiin Ylivieskan läpi. Sanotaan tunnetun ylivieskalaisen kirjailijan ja valtiopäivämiehen Pietari Päivärinnan vaikuttaneen 1882 valtiopäivillä ratkaisevasti radan varhaiseen rakentamiseen ja ainakin sen linjaukseen, ja näin myös vaikuttaneen suuresti koko Ylivieskan tulevaan kehitykseen.[10] Myöhemmin tehtiin myös yhdysrata Iisalmeen, tämä Iisalmi–Ylivieska-rata valmistui 1925. Ylivieskasta tuli rautateiden tärkeä risteysasema, joka nopeasti alkoi kehittyä Kalajokilaakson talous- ja kulttuurielämän keskukseksi. Parantuneet liikenneyhteydet vetivät puoleensa myös teollisuutta. Jo 1930-luvun alussa esitettiin ajatus Ylivieskan kirkonkylän muuttamisesta kauppalaksi. Kauppala Ylivieskasta tuli kuitenkin vasta 1965, mutta jo kuuden vuoden päästä 1971 se sai kaupunginoikeudet. Tähän nopeaan kehitykseen oli syynä kaupunkikeskuksen puuttuminen silloisen Oulun läänin eteläosasta.[8]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Ylivieskan väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
11 738
1985
  
12 559
1990
  
13 053
1995
  
13 521
2000
  
13 248
2005
  
13 482
2010
  
14 067
2015
  
15 039
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2016 lopussa Ylivieskassa oli 15 199 asukasta, joista 13 063 asui taajamissa, 2 092 haja-asutusalueilla ja 44 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Ylivieskan taajama-aste on 86,2 %.[12] Ylivieskan taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[13]

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Ylivieskassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[14]

Seurakunta toimii myös Merijärven kunnan alueella.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Ylivieskan alueella toimii Iisalmen ortodoksinen seurakunta.[15]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonmaisemiltaan Ylivieska on tyypillistä Pohjanmaata: tasaista ja loivakaartoista lakeutta, jonka halki kaakosta luoteeseen virtaa kunnan päävesistö Kalajoki. Kalajoen molemmin puolin levittäytyvät tasaiset viljelymaat.[8]

Vaikka Ylivieska seutu kuuluu Pohjanmaan liuskevyöhykkeeseen, sen kallioperä on kivilajikoostumukseltaan varsin kirjava. Kaupungin länsiosassa keskustaajaman molemmin puolin on kaksi konglomeraattipitoista, luode-kaakkosuuntaista liuskevyöhykettä. Pohjoisosassa on toinen laaja liuskealue, joka koostuu amfiboliitista, palgioklaasiporfyriitista, porfyroblastisesta kiilleliuskeesta ja tuffiitista. Kaupungin eteläosan graniitti- ja granodioriittialueet ovat merkittävimmät syväkivilajiesiintymät. Keskustan lounaispuolella on laajahko liuskeiden ympäröivä gabromassiivi. Irtaimet maalajit peittävät lähes kaikkialla kallioperää. Jokilaakson molemmin puolin, erityisesti vedenjakaja-alueilla, maanpintaa peittävät vähäravinteiset viljelyyn heikosti sopivat moreenisora- ja hiekka-alueet. Jokilaakso on sen sijaan maaperältään viljelyyn hyvin soveltuvaa hiesua ja savea. Jääkaudella Päijänteen vedet purkautuvat Kalajokea pitkin Pohjanlahteen ja meren rantaviiva työntyi vielä pitkälle sisämaahan Ylivieskan seudulle saakka. Jokilaakso on siten entistä merenpohjaa, johon Kalajoki on vuosisatojen kuluessa kuljettanut ja kasannut viljavaa lietettä. Turvetta on eniten kaupungin etelä- ja itäosissa.[8]

Maasto viettää kaakosta luoteeseen ja on kauttaaltaan loivapiirteistä. Loivapiirteisyys johtuu pääasiassa kallioperän tasaisuudesta, mutta myös jääkautiset ja jokien tuomat kerrostumat ovat tasoittaneet korkeuseroja. Maaston korkeus merenpinnasta vaihtelee yleensä 50 ja 100 metrin välillä. Ylävintä on kaupungin eteläosassa, jossa kohoavat muun muassa Käärmekangas ja Huhmarmäki. Matalampia ja vähäisempiä kallionnyppylöitä on myös runsaasti pohjois- että etelärajan tuntumassa vedenjakaja-alueiden moreenimailla.[8]

Ylivieskan päävesistö on Kalajoki, jonka vesimäärä vaihtelee muiden Pohjanmaan jokien tavoin paljon. Keväällä, kun lumet sulavat maan vielä ollessa jäässä, uhkaavat tulvavedet kohota jokea reunustaville pelloille. Tulvahaitat ovat kuitenkin vähentyneet vesistöjärjestelyiden ansiosta huomattavasti. Kuivien kesähelteiden aikana Kalajoen vesimäärä vähenee niin pieneksi, että joen pohjakivikot tulevat näkyviin. Kalajoessa on muutamia pieniä koskia, joista Ylivieskan alueella merkittävimmät ovat Hannunkoski ja Juurikoski. Kalajokeen yhtyy Ylivieskan alueella vain pieniä sivujokia. Pohjoisesta siihen laskevat Mertuanoja ja Pylväsjoki ja etelässä Ojankylänoja ja Olmalan- eli Katajaoja. Muutamista pienistä järvistä huomattavin on Iso-Kähtävä lounaiskulmassa. Se laskee Kähtävänojaa pitkin vasta Alavieskan puolella Kalajokeen. Ylivieskan pohjoisosan järvistä on suurin Iso-Viitanen.[8]

Metsät peittävät noin puolet Ylivieskan pinta-alasta, mutta suurin osa metsämaista on veden vaivaamaa. Soita on pääasiassa etelä ja pohjoisen vedenjakaja-alueilla. Vallitsevina suotyyppeinä ovat nevat ja rämeet. Suurimpia soita ovat muun muassa Vasamanneva ja Konttaneva.[8]

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylivieskan lentokenttä on nykyisin valvomaton lentopaikka, mutta aiemmin sinne on ollut säännöllistä reittiliikennettä.

Nykyisin matka-aika Helsingin ja Ylivieskan välillä kestää junalla nopeimmillaan 4 tuntia ja 46 minuuttia. Junamatka Ylivieskan ja Kouvolan välillä kestää nopeimmillaan Iisalmen kautta 5 tuntia ja 44 minuuttia sekä Tampereen kautta 5 tuntia ja 46 minuuttia. Ylivieskasta on suoria juna- ja linja-autoyhteyksiä Kokkolan, Oulun ja Iisalmen suuntiin. Linja-autojen pikavuoroilla pääsee ilman autonvaihtoa myös Jyväskylään ja Kajaaniin.

Paikkakunnan lähimmät lentoasemat sijaitsevat Kruunupyyssä noin 95 kilometriä lounaaseen ja Oulussa noin 125 kilometrin etäisyydellä, luoteeseen päin. Ylivieskan oma lentokenttä on yleis- ja harrasteilmailun käytössä.[16]

Kaupat ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. Kärkkäinen on ylivieskalainen tavarataloketju, jolla on toimipisteet myös muutamassa muussa kaupungissa. Kuva Ylivieskan tavaratalosta.

Ylivieska tunnetaan palvelukaupunkina julkisten, sekä monipuolisten liike-elämän palvelujensa ansiosta. Viime vuosina varsinkin päivittäistavarakauppa on investoinut uusia liiketiloja Ylivieskan alueelle. Erityisesti vuoden 2003 alussa avattu Kärkkäisen kauppakeskus ISO on vilkastuttanut liikennettä koko kaupungin alueella. K-Citymarket avattiin Ylivieskaan vuonna 2008 ja Prisma vuonna 2011.

Autokauppa on perinteisesti ollut vahvinta kaupan osa-aluetta Ylivieskassa. Oheistoimintoineen Ylivieskan Autolaakso -nimellä tunnettu autokaupan keskittymä on merkittävä työllistäjiä kaupungissa.

Metalli- ja konepajateollisuudella sekä mekaanisella puuteollisuudella on vahvat perinteet ja kasvunäkymät koti- ja vientimarkkinoilla. Siltapalkit, suuret hallirakenteet, voimalaitosputkistot ja offshore-teollisuuden rakenteet ovat merkittävä osa Ylivieskan teollista tuotantoa. Ylivieskassa sijaitsee Suomen pohjoisin kuumasinkityslaitos.

Metalliteollisuus työllistää Ylivieskassa lähes 500 henkilöä, mekaaninen puuteollisuus noin 150 ja IT-alan yritykset lähes 100 henkilöä.

Koulutus on vahvasti esillä Ylivieskassa. Eri koulutusasteiden ja alojen opetusta tarjoavat muun muassa kansalaisopisto, Centria ammattikorkeakoulu, lukio, Raudaskylän Kristillinen Opisto ja Ylivieskan seudun ammattiopisto.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylivieskassa ilmestyy neljä kertaa viikossa sanomalehti Kalajokilaakso sekä kerran viikossa ilmaisjakelulehti Vieskan Viikko.

Ylivieskassa järjestetään vuosittain Sun Pampas -kaupunkifestivaali kesäkuussa sekä Ylivieskan Härkäjuhlat elokuun toisena viikonloppuna.

Ylivieskatalo Akustiikka on kulttuurikeskus kaupungin keskustassa. Siellä on 405-paikkainen konserttisali, näyttelysali, äänistudio sekä kokous- ja videoneuvotteluhuoneita. Se määrittelee itsensä sanoilla ”Kokouskeidas keskellä kaupunkia”. Akustiikassa järjestetään paljon erilaisia konsertteja ja tapahtumia, näyttelysalissa 15 näyttelyä vuosittain. Akustiikka toimii myös Ylivieskan elokuvateatterina.

Ylivieskassa toimiva harrastajateatteri YTY-teatteri tuottaa vuodessa 2–5 ensi-iltaa. YTY tekee yhteistyötä muun muassa Kajaanin kaupunginteatterin kanssa.

Pohjanmaa Underground ry järjestää elektronisen tanssimusiikin ympärille rakennettuja tapahtumia Ylivieskan seudulla. Yhdistys haluaa tarjota ihmisille mahdollisuuden hyvän musiikin kuunteluun, tanssimiseen ja samanhenkisen porukan tapaamiseen. Yksi tärkeimmistä lähtökohdista on kiinnostuksen herättäminen myös asialle vähemmän omistautuneiden ihmisten keskuudessa. Toiminta on voittoa tavoittelematonta, koska musiikki on pääasia.

Pro Ylivieska -mitali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pro Ylivieska -mitali on tunnustus, joka myönnetään ylivieskalaiselle henkilölle tai yhteisöille tunnustuksena ansioista tieteen, urheilun, taiteen tai muun kulttuurityön alalla pitkäaikaisesta ja merkittävästä työstä yhteiskuntaelämässä tai merkittävistä valtakunnallisista saavutuksista.[17]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savisilta – Suomen toiseksi vanhin betonisilta ylittää Kalajoen Ylivieskan keskustassa.
  • Savisilta, Suomen toiseksi vanhin betonisilta
  • Puuhkalan kotiseutumuseo
  • Jumbo, vanha entisöity höyryveturi
  • Eliaksen kotimuseo, Ylivieskan historiaa, vanhaa esineistöä ja kulkuneuvoja
  • Suomen ainoa körttimuseo
  • Helaalan mylly, (rakennussuojelulailla suojeltu mylly aivan keskustassa)
  • Huhmarkallio, (Huhmari)
  • Patsaat:

Kaupunginosat ja kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alpuminkangas
  • Hakalahti
  • Hannunpuhto
  • Huhtapuhto
  • Hollihaka
  • Isokoski
  • Kaisaniemi
  • Kangas
  • Katajaperä
  • Kantokylä
  • Keskusta
  • Kivioja

  • Koivukallio
  • Koskipuhto
  • Kuovila
  • Järviperä
  • Lundinkangas
  • Löytynperä
  • Niemelänkylä
  • Niemenranta
  • Ojakylä
  • Perkkiönperä
  • Puuhkala
  • Pylväs

  • Pyykangas
  • Pyörreperä
  • Raudaskylä
  • Salmiperä
  • Savela
  • Sorvisto (Ylivieska)
  • Säily
  • Teikkoperä
  • Toivonpuisto
  • Tuomela
  • Visuri
  • Vähäkangas

Ystävyyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheiluseurat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jokilaakson Paintball Ry
  • Yvoli (Ylivieskan Voimistelu ja Liikunta)
  • Jalkapalloseura FC Ylivieska
  • Jokilaaksojen Futsalin Tuki ry (Sievi FS)
  • Jääkiekkoseura Ylivieskan Jääkarhut
  • Ylivieskan Kuula (Hiihto, suunnistus, yleisurheilu, lentopallo, koripallo, pesäpallo)
  • Vieskan Voima (Paini)
  • Ylivieskan Tennisseura ( YlTe )
  • Ylivieskan Veto
  • Vieskan Uimarit
  • Popula
  • Ylivieskan Frisbeekarhut (Frisbeegolf)
  • Ylivieska Wing Tsun
  • Riverdale Rollers (Roller derby)

Tunnettuja Ylivieskassa syntyneitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2018 1.1.2018. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.6.2018.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 30.4.2018. Tilastokeskus. Viitattu 2.6.2018.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2017 24.11.2016. Verohallinto. Viitattu 2.1.2017.
  6. Kuntavaalit 2017, Ylivieska Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;102942;486;84531;84556
  8. a b c d e f g h i j k Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu: Kustanneyhtiö Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  9. Mies otettu kiinni Ylivieskan puukirkon tuhopoltosta epäiltynä – Kirkkoherra: ”Mitään ei saatu pelastettua” HS.fi. Viitattu 26.3.2016.
  10. Valtiopäivämies toi rautatien kotipitäjäänsä
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.1.2018.
  12. Taajama-aste alueittain 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 9.2.2018.
  13. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 9.2.2018.
  14. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  15. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/iisalmen-ortodoksinen-seurakunta
  16. Ylivieska – EFYL Lentopaikat.net. 21.7.2007. Vantaa: Pekka Lehtinen. Viitattu 26.8.2011.
  17. Juha Kärkkäinen ja kolme muuta saivat Pro Ylivieska -mitalin 23.9.2014. Kaleva. Viitattu 23.9.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]