Pyhäntä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhäntä
Pyhäntä.vaakuna.svg Pyhäntä.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Valtatie 28 Pyhännällä nähtynä kantatien 88 risteyksestä Kokkolan suuntaan.
Valtatie 28 Pyhännällä nähtynä kantatien 88 risteyksestä Kokkolan suuntaan.
Sijainti 64°06′N, 026°20′E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Haapaveden-Siikalatvan seutukunta
Hallinnollinen keskus Pyhännän kirkonkylä
Perustettu 1899
Kokonaispinta-ala 847,48 km²
135:nneksi suurin 2018 [1]
– maa 810,69 km²
– sisävesi 36,79 km²
Väkiluku 1 594
281:nneksi suurin 30.4.2018 [2]
väestötiheys 1,97 as./km² (30.4.2018)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 21,2 %
– 15–64-v. 57,8 %
– yli 64-v. 21,0 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 98,5 %
– muut 1,5 %
Kunnallisvero 19,75 %
252:nneksi suurin 2017 [5]
Kunnanjohtaja Jouko Nissinen
Kunnanvaltuusto 15 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • SDP
 • Ps.

12
2
1
www.pyhanta.fi
Pyhännän kirkko kesällä 2008

Pyhäntä on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kaakkoisosassa. Kunnassa asuu 1 594 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 847,48 km2, josta 36,79 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 1,97 asukasta/km2. Pyhännän naapurikunnat ovat Kajaani, Kiuruvesi, Kärsämäki, Pyhäjärvi, Siikalatva

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäntä kuuluu Suomenselän vedenjakaja-alueeseen, missä Järvi-Suomen mäkimaat vaihettuvat Pohjanmaan lakeudeksi. Yli 60 % kunnan pinta-alasta on suota.[7]

Kallioperä on pääasiassa kvartsidioriittia. Kunnan pohjois- ja koillisosassa ja Iso Lamujärven länsipuolella on graniittia ja luoteisosassa gneissiä. Yleisin maalaji on moreeni. Kunnan poikki kaartuu kaksi luode-kaakkoissuuntaista harjua. Pohjoinen harjujakso muodostaa luonnonkauniin Järvienkankaan ja jatkuu kohti pohjoista Tavastkengänharjuna. Eteläinen harjujakso alkaa kaakossa Kokkomäkenä, jatkuu Pitkänäkankaakana ja työntyy lopulta kauniina Kirkkoniemenä Pyhännänjärveen. Savea ja hiesua on jokilaaksoissa. Kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen peitossa. Pyhännän pinnanmuodot ovat vaihtelevammat kuin yleensä Pohjanmaalla. Alavinta on luoteessa, jossa maasto kohoaa kohti kaakkoa, missä useat kohoumat yltävät 200 metrin tasolle. Korkeimpia kohoumia ovat Itämäki, Viitamäki ja Pirttiaho.[7]

Suurimpia järviä ovat Iso Lamujärvi, josta alkaa Siikajoen sivuhaara Lamujoki ja Pyhännänjärvi. Pyhännänjärvi laskee Pyhännänjoen kautta Siikajokeen, joka virtaa kunnan koillisosan kautta. Kunnassa on useita luonnonsuojelualueita. Kansanneva, Kurkineva ja Muurainsuo sekä Törmäsenrimpi ja Kolkanneva on rauhoitettu soidensuojelulain perusteella. Kontiokangas ja Ison Ahvenjärven harjut kuuluvat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan.[7]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahokylä, Ojalankylä, Lamujoki, Tavastkenkä, Viitamäki

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Pyhännällä oli 1 579 asukasta, joista 869 asui taajamissa, 687 haja-asutusalueilla ja 23 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Pyhännän taajama-aste on 55,8 %.[8] Pyhännän taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Pyhännän kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 869 asukasta.[9]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhännän vanhimmasta asutuksesta kertovat lukuisat kivitaltat ja reikäkivet, joita on löydetty etenkin vesistöjen varsilta. Vakinaisesti seutu asutettiin 1500-luvun keskivaiheilla, jolloin alueelle asettui savolaisia uudisasukkaita.[7] Ensimmäinen kirjallinen maininta Pyhännästä on vuoden 1557 voudintileissä.[10] Tämän perusteella sitä voidaan pitää Siikalatvan vanhimpana kylänä, sillä esimerkiksi Piippola ja Pulkkila mainitaan vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Asutuksen tihentymistä rajoittivat karjalaisten tekemät hävitysretket. Vuonna 1770 alueella oli kuitenkin jo 24 taloa.[7]

Alkujaan Pyhäntä kuului laajaan Salon pitäjään vuoteen 1691 saakka, jolloin se tuli osaksi Siikajoen seurakuntaa. Kun Piippolan seurakunta itsenäistyi 1845 siihen liitettiin myös Pyhäntä. Omaksi seurakunnaksi Pyhäntä erotettiin 1899, mikä toteutui 1909.[11][7] Puinen Pyhännän kirkko rakennettiin 1907–1909[12]. Vuonna 1899 Ahon, Kamulan, Lamun, Tavastkengän ja Viitamäen kylät erotettiin Piippolasta omaksi Pyhäntä-nimiseksi seurakunnakseen. Sen keskuspaikaksi sovittiin tuolloin Pyhännänjärven seutu, joka oli suunnilleen saman etäisyyden päässä kaikista kylistä. Vielä 1960-luvun lopulle saakka kunnan asutuksen painopiste oli Tavastkengän kylällä. Asutuksen keskittyminen kirkonkylälle alkoi vasta saman vuosikymmenen lopulla alkaneen voimakkaan teollistumisen myötä.[13][7]

Pyhäntä oli pitkään erämaata, jonka asukkaiden yhteydet rannikolle olivat Siikajoen ja muutaman polun varassa. Tilanne muuttui vasta 1785, jolloin valmistui Pyhännän kautta kulkeva Oulu-Iisalmi-tie. Tie toi alueelle myös sodan, sillä Suomen sodassa 1808 venäläiset seurasivat kohti Oulua peräytyvää Sandelsia pitäjän poikki. Pyhännällä käytiin myös jotakin pieniä kahakoita.[7]

Toisen maailmansodan aikana pyhäntäläisiä kuoli 98. Väkilukuun suhteutettuna luku on Suomen korkein, sillä se tarkoitti noin viittä prosenttia kunnan väestöstä. Talvisodassa kaatuneita oli 18, jatkosodassa 73 ja Lapin sodan aikana pyhäntäläisiä kaatui 7.[14]

Pyhännän asukasluku kasvoi vuoteen 1940, jolloin asukkaita oli 2 186. Tämän jälkeen alkoi lähes 40 vuotta kestänyt väestökadon aika, jona aikana kunnan asukasluku pieneni runsaaseen 1600:an. 1970-luvun lopulla väestönkehitys kääntyi kasvuun, ja 1985 asukkaita oli 1 948. Pyhännän elinkeinorakenne muuttui voimakkaasti 1970-luvulla. Vuonna 1970 maa- ja metsätaloudesta sai toimeentulonsa 64 prosenttia ammatissa toimivasta väestöstä, mutta 1980 enää 41,5 prosenttia. Vastaavasti teollisuuden, rakennustoiminnan ja palvelualan osuudet kasvoivat.[7]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäntä on kunnan väkilukuun suhteutettuna Suomen teollistunein kunta.[15] Suurimpia teollisia työnantajia ovat PRT-Forest Oy -konserni (Pyhännän Rakennustuote Oy, Piklas Oy), Maustaja Oy, LapWall Oy, Salvos Finland Oy, Feelia Oy ja Real Snacks Oy.

Vuonna 2015 Pyhännässä oli 813 työpaikkaa, joista 8 prosenttia alkutuotannossa, 63 prosenttia jalostuksessa ja 28 prosenttia palvelualoilla.[16]

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat puisia rakennuselementtejä valmistava Lapwall, sinappia, ketsuppia ja vastaavia tuotteita tekevä Maustaja ja hirsimökkejä rakentava Salvos.[17]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Pyhännän väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
1 687
1985
  
1 977
1990
  
2 097
1995
  
2 060
2000
  
1 911
2005
  
1 834
2010
  
1 633
2015
  
1 587
Lähde: Tilastokeskus.[18]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Pyhännällä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[19]

Seurakunta toimii myös Siikalatvan kunnan alueella.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Pyhännän alueella toimii Iisalmen ortodoksinen seurakunta.[20]

Entiset seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Pyhännän kunnan nykyisellä alueella.[19]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kansallisarkisto, Helsinki (KA), Vanhempi tilikirjasarja, Pohjanmaa (mikrofilmit Oulun yliopiston historian laitoksella)
  • Mauno Hiltunen, Aulis Forss, Janne Vilkuna, Siikajokilaakson historia I. Siikajokilaakson kunnat ja seurakunnat, Oulu 1996.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2018 1.1.2018. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.6.2018.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 30.4.2018. Tilastokeskus. Viitattu 2.6.2018.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2017 24.11.2016. Verohallinto. Viitattu 2.1.2017.
  6. Kuntavaalit 2017, Pyhäntä Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. a b c d e f g h i Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu: Kustanneyhtiö Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  8. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  9. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  10. KA 4578:50.
  11. Siikajokilaakson historia II
  12. Pyhännän kirkko, Siikalatvan seurakunta
  13. Siikajokilaakson historia II
  14. Kautto, Sulo: Pohjoispohjalaisia kirkkoja: Pyhännän kirkko 2004. KirjastoVirma. Viitattu 3.7.2008.
  15. Kuntalehti selvitti: Mitkä kunnat ovat vain yhden työnantajan ja toimialan varassa? Kuntalehti. 26.1.2018. Viitattu 20.6.2018.
  16. Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 21.2.2018.
  17. Alueen Pyhäntä yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 21.2.2018.
  18. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.1.2018.
  19. a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  20. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/iisalmen-ortodoksinen-seurakunta

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.