Pyhäntä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyhäntä
Pyhäntä.vaakuna.svg Pyhäntä.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.pyhanta.fi
Sijainti 64°06′N, 026°20′E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Haapaveden-Siikalatvan seutukunta
Perustettu 1899
Kokonaispinta-ala 847,48 km²
135:nneksi suurin 2016 [1]
– maa 810,70 km²
– sisävesi 36,78 km²
Väkiluku 1 571
284:nneksi suurin 31.12.2016 [2]
väestötiheys 1,94 as./km² (31.12.2016)
Ikäjakauma 2014 [3]
– 0–14-v. 20,9 %
– 15–64-v. 60,1 %
– yli 64-v. 19,0 %
Äidinkieli 2014 [4]
suomenkielisiä 99,6 %
– muut 0,4 %
Kunnallisvero 19,75 %
252:nneksi suurin 2017 [5]
Kunnanjohtaja Jouko Nissinen
Kunnanvaltuusto 15 paikkaa
  2009–2012[6]
 • Kesk.
 • Vas.
 • Kok.

12
2
1
Pyhännän kirkko kesällä 2008

Pyhäntä on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kaakkoisosassa. Kunnassa asuu 1 571 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 847,48 km2, josta 36,78 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 1,94 asukasta/km2. Pyhännän naapurikunnat ovat Kajaani, Kiuruvesi, Kärsämäki, Pyhäjärvi, Siikalatva ja Vieremä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhännän vanhimmasta asutuksesta kertovat lukuisat kivitaltat ja reikäkivet, joita on löydetty etenkin vesistöjen varsilta. Vakinaisesti seutu asutettiin 1500-luvun keskivaiheilla, jolloin alueelle asettui savolaisia uudisasukkaita.[7] Ensimmäinen kirjallinen maininta Pyhännästä on vuoden 1557 voudintileissä.[8] Tämän perusteella sitä voidaan pitää Siikalatvan vanhimpana kylänä, sillä esimerkiksi Piippola ja Pulkkila mainitaan vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Asutuksen tihentymistä rajoittivat karjalaisten tekemät hävitysretket. Vuonna 1770 alueella oli kuitenkin jo 24 taloa.[7]

Alkujaan Pyhäntä kuului laajaan Salon pitäjään vuoteen 1691 saakka jolloin se tuli osaksi Siikajoen seurakunta. Kun Piippolan seurakunta itsenäistyi 1845 siihen liitettiin myös Pyhäntä. Omaksi seurakunnaksi Pyhäntä erotettiin 1899, mikä toteutui 1909. Seurakunnan puinen pitäjäkirkko rakennettiin 19061907. Vuonna 1899 Ahon, Kamulan, Lamun, Tavastkengän ja Viitamäen kylät erotettiin Piippolasta omaksi Pyhäntä-nimiseksi seurakunnakseen. Sen keskuspaikaksi sovittiin tuolloin Pyhännänjärven seutu, joka oli suunnilleen saman etäisyyden päässä kaikista kylistä. Vielä 1960-luvun lopulle saakka kunnan asutuksen painopiste oli Tavastkengän kylällä. Asutuksen keskittyminen kirkonkylälle alkoi vasta saman vuosikymmenen lopulla alkaneen voimakkaan teollistumisen myötä.[9][7]

Pyhäntä oli pitkään erämaata, jonka asukkaiden yhteydet rannikolle olivat Siikajoen ja muutaman polun varassa. Tilanne muuttui vasta 1785, jolloin valmistui Pyhännän kautta kulkeva Oulu-Iisalmen tie. Tie toi alueelle myös sodan, sillä Suomen sodassa 1808 venäläiset seurasivat kohti Oulua peräytyvää Sandelsia pitäjän poikki. Pyhännällä käytiin myös jotakin pieniä kahakoita.[7]

Toisen maailmansodan aikana pyhäntäläisiä kuoli 98. Väkilukuun suhteutettuna luku on Suomen korkein, sillä se tarkoitti noin viittä prosenttia kunnan väestöstä. Talvisodassa kaatuneita oli 18, jatkosodassa 73 ja Lapin sodan aikana pyhäntäläisiä kaatui 7.[10] Pyhännän asukasluku kasvoi vuoteen 1940, jolloin asukkaita 2 186. Tämän jälkeen alkoi lähes 40 vuotta kestänyt väestökadon aika, joka pudotti kunnan asukasluvun runsaaseen 1600. 1970-luvun lopulla väestönkehitys kääntyi kasvuun ja 1985 asukkaita oli 1 948. Pyhännän elinkeinorakenne muuttui voimakkaasti 1970-luvulla. Vuonna 1970 maa- ja metsätaloudesta sai toimeentulonsa 64 % ammatissa toimivasta väestöstä, mutta 1980 enää 41,5 %. Vastaavasti teollisuuden, rakennustoiminnan ja palvelualan osuudet kasvoivat.[7] Pyhäntä on suhteessa kunnan väkilukuun Suomen teollistunein kunta. Suurimpia teollisia työnantajia ovat PRT-Forest Oy -konserni (Pyhännän Rakennustuote Oy, Piklas Oy, PRT-Wood Oy), Maustaja Oy, LapWall Oy, Salvos Finland Oy, Feelia Oy ja Real Snacks Oy.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Pyhännän väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
1 687
1985
  
1 977
1990
  
2 097
1995
  
2 060
2000
  
1 911
2005
  
1 834
2010
  
1 633
2015
  
1 578
Lähde: Tilastokeskus.[11] Väestötietojärjestelmä[12]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäntä kuuluu Suomenselän vedenjakaja-alueeseen, missä Järvi-Suomen mäkimaat vaihettuvat Pohjanmaan lakeudeksi. Yli 60 % kunnan pinta-alasta on suota.[7]

Kallioperä on pääasiassa kvartsidioriittia. Kunnan pohjois- ja koillisosassa ja Iso Lamujärven länsipuolella on graniittia ja luoteisosassa gneissiä. Yleisin maalaji on moreeni. Kunnan poikki kaartuu kaksi luode-kaakkoissuuntaista harjua. Pohjoinen harjujakso muodostaa luonnonkauniin Järvienkankaan ja jatkuu kohti pohjoista Tavastkengänharjuna. Eteläinen harjujakso alkaa kaakossa Kokkomäkenä, jatkuu Pitkänäkankaakana ja työntyy lopulta kauniina Kirkkoniemenä Pyhännänjärveen. Savea ja hiesua on jokilaaksoissa. Kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen peitossa. Pyhännän pinnanmuodot ovat vaihtelevammat kuin yleensä Pohjanmaalla. Alavinta on luoteessa, jossa maasto kohoaa kohti kaakkoa, missä useat kohoumat yltävät 200 metrin tasolle. Korkeimpia kohoumia ovat Itämäki, Viitamäki ja Pirttiaho.[7]

Suurimpia järviä ovat Iso Lamujärvi, josta alkaa Siikajoen sivuhaara Lamujoki ja Pyhännänjärvi. Pyhännänjärvi laskee Pyhännänjoen kautta Siikajokeen, joka virtaa kunnan koillisosan kautta. Kunnassa on useita luonnonsuojelualueita. Kansanneva, Kurkineva ja Muurainsuo sekä Törmäsenrimpi ja Kolkanneva on rauhoitettu soidensuojelulain perusteella. Kontiokangas ja Ison Ahvenjärven harjut kuuluvat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan.[7]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahokylä, Ojalankylä, Lamujoki, Tavastkenkä, Viitamäki

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • KANSALLISARKISTO, Helsinki (KA), Vanhempi tilikirjasarja, Pohjanmaa (mikrofilmit Oulun yliopiston historian laitoksella)
  • Mauno Hiltunen, Aulis Forss, Janne Vilkuna, Siikajokilaakson historia I. Siikajokilaakson kunnat ja seurakunnat, Oulu 1996.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2016 1.1.2016. Maanmittauslaitos. Viitattu 19.2.2016.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain, joulukuu 2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2017.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2017 24.11.2016. Verohallinto. Viitattu 2.1.2017.
  6. Kuntavaalit 2008 tulospalvelu 30.10.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 28.3.2009.
  7. a b c d e f g h Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Keuruu: Kustanneyhtiö Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
  8. KA 4578:50.
  9. Siikajokilaakson historia II
  10. Kautto, Sulo: Pohjoispohjalaisia kirkkoja: Pyhännän kirkko 2004. KirjastoVirma. Viitattu 3.7.2008.
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  12. Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä 30.04.2015. Väestötietojärjestelmä. Viitattu 9.7.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.