Johan August Sandels

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sotamarsalkka Johan August Sandels.

Johan August Sandels (31. elokuuta 1764 Tukholma Ruotsi22. tammikuuta 1831 Tukholma) oli ruotsalainen sotamarsalkka ja kreivi sekä valtionhoitaja Norjassa.[1] Häntä pidetään etevimpänä Suomen sotaan osallistuneista Ruotsin armeijan upseereista Döbelnin ohella.[2] Sodan jälkeen hän jatkoi uraansa Ruotsissa, jossa hän loi loistavan sotilasuran osallistumalla Saksan sotaan vuonna 1813 ja Norjan sotaan vuonna 1814.[3]

Alku-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandels syntyi tukholmalaisen vuorineuvoksen pojaksi 31. elokuuta 1764. Sandelsin isä aateloitiin vuonna 1772. Jo 11-vuotiaana Sandelssista tuli tykkiväen kadetti. [4] Sandels osallistui Kustaa III:n sotaan Karjalan rakuunarykmentin majurina. Vuodesta 1803 lähtien hän toimi Savon jääkärirykmentin komentajana.[4]

Sandels Suomen sodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sodassa hänet nimitettiin 7. huhtikuuta 1808 viidennen prikaatin komentajaksi[5]. Hänen johdollaan vallattiin Kuopio takaisin ja karkoitettiin viholliset pois melkein koko Savosta. Jouduttuaan väistymään ylivoiman tieltä hän puolustautui Toivalassa yli kolme kuukautta, voitti peräytymismatkalla venäläiset Koljonvirralla lokakuussa ja yhtyi sitten pääarmeijaan.

Koljonvirran taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iisalmen pohjoispuolella käyty Koljonvirran taistelu sodan loppuvaiheessa nosti Sandelsin maineeseen etevänä johtajana. Aselepo oli solmittu ja Sandelsin joukot olivat majoittautuneena Partalan ja Valkeaisten kylissä, kun venäläisten hyökkäys Koljonvirran itäpuolelta alkoi. Sandels veti tiedustelujoukkonsa joen länsipuolelle ja onnistui tuhoamaan osan siltaa, mikä vaikeutti venäläisten etenemistä. Venäläisten joukkoja johti Nikolai Tutškov, ja joukot käsittivät noin 8 000 miestä, kun he ryhmittyivät joen länsipuolelle. Heitä vastassa oli Sandelsin komentamat 1 800 miestä. Taistelun kuluessa Ruotsi menetti 300 miestä, mutta venäläiset joutuivat pakosalle Koljonvirtaan ja he menettivät 1 000 miestä kaatuneina ja sotavankeina.

Suomen sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin Sandels otti osaa sotaan Napoleonia vastaan. Hän toimi myös Ruotsin Pommerin kenraalikuvernöörinä 1812–1815 sekä Norjan käskynhaltijana vuosina 1818–1827.[4] Sandels haudattiin Tukholman Klaaran kirkkoon, missä sijaitsee myös hänen muistomerkkinsä.[4]

Sandelsin jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johan Ludvig Runeberg kuvaa Vänrikki Stoolin tarinoissa Sandelsin rohkeana sankarina, mutta myös hyvän ruoan ja juoman intohimoisena ystävänä, jonka on vaikea nousta päivällispöydästä taistelun keskelläkin.

Rantsilan keskustassa sijaitsee Sandelsin kunniaksi pystytetty muistomerkki, joka on maailman ainoa Sandelsia esittävä ratsastajapatsas.[6]. Savossa Sandelsin muistoa käytetään kaupallisiin tarkoituksiin: Siilinjärven keskustassa toimii Hotelli Sandels, ja hänen mukaansa on nimetty iisalmelaisen Olvi-panimon Sandels-olut. Lisäksi Iisalmen Koljonvirralla järjestettävä Sandels Rock -tapahtuma on saanut nimensä häneltä.

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sauri, Seppo: Suomalaisten suuret taistelut. Keuruu: Otava, 2002. ISBN 951-1-12624-5.
  • Lappalainen, Wolke, Pylkkänen: Suomen sodan historia 1808–1809. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura / Karttakeskus, 2008 (suom.kiel.). ISBN 978-951-593-197-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sauri 2002: 55–56.
  2. Sauri 2002: 55. (teoksessa venäläisen nimeltä mainitsemattoman historioitsijan arvio vuodelta 1840.)
  3. Sauri 2002: 56.
  4. a b c d Suomen sodan historia 1808 - 1809, s.112.
  5. Suomen sodan historia 1808 - 1809, s.57.
  6. Rantsilan kulttuuri

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]