Hauta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee hautaustapaa. Sanan muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
Betonilla vuorattu hauta, joka odottaa ruumisarkkua.

Hauta on paikka, johon ruumis haudataan.[1] Se on usein maahan kaivettu kuoppa tai kammio.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaiset egyptiläiset hautasivat tärkeitä vainajia suurten nekropolien mastaboihin, kalliohautoihin ja pyramideihin. Egyptissä haudasta pyrittiin rakentamaan vainajalle mahdollisimma upea asunto, joka vastasi hänen maallista asuntoaan nin täydellisesti kuin mahdollista. Samalla heidän ruumiinsa tahdottiin saada säilymään ikuisesti, koska sielun kuolemattomuuden uskottiin riippuvan ruumiin säilymisestä. Kaksoisvirran maassa oli samanlainen huolellisuus vainajien kodin rakentamisessa, jonka seurauksena rakennustaide nousi suureen kukoistukseen. Köyhässä Palestiinassa ruumiit haudattiin kalkkikivivuoriin, joissa oli paljon luontaisia luolia.[2] Joissain kulttuureissa hautana on ollut maakumpu, joka on kasattu vainajan päälle. Joskus tällainen kumpu on koostunut päällekäisistä haudoista. Rooman varhaiskristityiltä tunnetaan suuret katakombit kaupungin alla. Haudat oli louhittu käytävien seiniin.[3] Euroopan juutalaiset joutuivat aikoinaan kaivamaan jopa toistakymmentä hautaa päällekäin, sillä heidän hautausmailleen oli varattu hyvin pienet alueet kaupungeissa.[4]

Sijoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hautausmaa on alue, jolla on useita hautoja. Hautausmaita on ollut jo kivikaudella. Jo ennen hautausmaita ihmiset haudattiin useimmiten maahan kaivettuihin kuoppiin. Joskus hauta on kaivettu talon lattian alle, tai uudempina aikoina kirkon alle.[5]

Mätänevien ruumiiden sekä vainajien henkien aiheuttaman vaaran vuoksi haudat on usein sijoitettu kaupunginmuurien ulkopuolelle. Joissain kulttuureissa on uskottu, että väärin sijoitettu hauta aiheuttaa kuolemia perheessä. Kiinassa hautapaikan valinnassa huomioidaan paikan fengshui. Muslimin hauta on suunnattu kohti Mekkaa.[6]

Hauta voi olla myös vedessä, kuten joillain hinduilla Gangesjoessa ja muinaisilla etiopialaisilla järvessä. Laivalla kuolleen hauta on yleensä meressä.[7]

Teko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maahaudan kaivamiseen lapiolla ja hakulla kuluu maan laadusta riippuen kolmesta kahdeksaan tuntia. Koneella haudan kaivaminen tapahtuu kahdessakymmenessä minuutissa, mutta konetta ei aina voida käyttää esimerkiksi hautapaikan ahtauden vuoksi. Kun hauta on kaivettu, se yleensä vuorataan. Avoimen haudan ylle voidaan sijoittaa kehikko, jonka avulla ruumisarkku lasketaan hautaan.[8]

Haudalle pystytetään usein hautakivi, jossa lukee vainajan nimi ja elinvuodet sekä hänen uskontonsa symboli, joskus myös esimerkiksi valokuva ja muistoteksti. Perhehautaan haudataan saman perheen jäsenet.[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colman, Penny: Corpses, Coffins, and Crypts: A History of Burial. Henry Holt, 1997. ISBN 9780805050660.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: hauta. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus.
  2. ”Hauta”, Raamatun tietokirja I, palsta 520. Otava, 1931.
  3. Colman 1997, s. 94–98.
  4. Colman 1997, s. 101–102.
  5. Colman 1997, s. 90–93, 101.
  6. Colman 1997, s. 99–101.
  7. Colman 1997, s. 117–118.
  8. Colman 1997, s. 92–93.
  9. Colman 1997, s. 113–115.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]