Fengshui

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Fengshui (kiin. 風水 fēngshuǐ, tuuli-vesi) on kiinalaiseen kosmologiaan perustuva kokonaisvaltainen rakentamista käsittelevä oppi. Sen avulla pyritään saamaan aikaan rakennettu ympäristö, joka on ihmiselle mahdollisimman suotuisa ja jossa otetaan huomioon sancai (三財 sāncái, kolme aarretta) eli taivas (天 tiān), maa (地 dì) ja ihminen (人 rén).

Oppirakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivas – aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivas kattaa maapallon suhteen ympäröiviin taivaankappaleisiin eli aurinkoon, kuuhun, planeettoihin ja tähtiin. Se symboloi aikaa.

Fengshuissa otetaan huomioon ajan kulun vaikutus ihmisiin ja rakennuksiin. Joissakin sen menetelmistä rakennuksen rakennusajankohta on välttämätön perustieto. Päivänvalintaa käytetään, kun valitaan toiminnoille sopivimmat ajankohdat.

Maa – paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa kattaa maapallon fyysisen ympäristön, sekä näkyvän että näkymättömän.

Lijiang, joki Guangxissa

Luantoupai[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luantoupai (巒頭派 luántóupài) eli vuorenhuippukoulukunta tunnetaan myös nimillä lixingpai (muotokoulukunta), Jiangxi–menetelmä (江西 jiāngxī, maakunta Kiinassa), Ganzhou–menetelmä (贛州 gànzhōu, kaupunki Jiangxin maakunnassa) sekä Guangxi-koulu (廣西 guǎngxī, autonominen hallintoalue Etelä-Kiinassa). Viimemainitut nimet viittaavat Kiinan eteläisiin osiin, joiden vuoret ja vesialueet inspiroivat metodin terminologiaa ja menetelmiä.

Muotokoulukunta käsittelee silminnähtäviä muotoja. Sen teorioita käytetään analysoitaessa maastomuotoja, maaperän laatua ja koostumusta, kasvillisuutta ja ilmastoa. Kaupunki-, arkkitehtuuri- ja sisustussuunnitteluoppina se käsittelee teitä ja katuja, tonttien ja rakennusten muotoja, ovien, ikkunoiden ja huoneiden sijoittelua, sisustussuunnittelua jne.

Pääasialliset metodit ympäristön qin tutkimiseksi ovat yin-yang, viisi elementtiä ja yhdeksän tähteä.

Liqipai[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liqipaita (理气派 lǐqìpài) eli qin periaatteen koulukuntaa kutsutaan myös Fujian- eli Fukien-koulukunnaksi (福建 fújiàn, Etelä-Kiinan maakunta), esi-isien salin menetelmäksi ja min-kouluksi. Se käsittelee näkymätöntä ympäristöä, ilmansuuntien vaikutusta, maapallon magneettikenttää ja sen muutoksia.

Tämän koulukunnan tärkein työkalu on kiinalainen kompassi, luopan, josta tulee koulukunnan länsimainen nimi, kompassikoulukunta. Luopanin avulla voidaan verrata ajan, ilmansuuntien ja magneettikentän sekä näkyvien muotojen yhteisvaikutusta.

Pääasialliset menetelmät ovat yin-yang, viisi elementtiä, baguat, luoshu, 12 maallista oksaa, 28 tähtikuviota ja Yijingin heksagrammit.

Ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fengshuin päämäärä on ihmisen hyvinvointi. Rakentaminen taivaan ja maan periaatteiden mukaan vahvistaa ihmistä. Ihmisen henkilökohtainen energia otetaan huomioon fengshuin mukaan rakennettaessa. Tavallisimmin käytetään syntymävuodesta laskettavaa elämänlukua eli mingguaa sekä syntymäajan ja –paikan perusteella laskettavaa bazita eli neljän pilarin astrologiaa. Myös muita menetelmiä kuten ziweidoushuta eli Keisaritähden astrologiaa voidaan käyttää.

Koulukunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fengshuin puitteissa on vuosituhansien aikana kehitetty useita koulukuntia, vaikka täsmällisempää olisi kutsua niitä menetelmiksi. Fengshui-ammattilainen voi käyttää useita tai kaikkia niistä tilanteen vaatimusten mukaan.

  • Sanhepai (三合派 kolmoisliittokoulukunta)
  • Sanyuanpai (三元派 kolmen aikakauden koulukunta)
  • Xuankongpai (玄空 派 käsittämättömän tyhjyyden koulukunta)
    • Xuankong-feixing (玄空飞星 lentävät tähdet)
    • Xuankong-dagua (玄空大卦 suuret guat eli heksagrammit) eli yigua (易卦 guan muuttaminen)
  • Bazhaipai (八宅派 kahdeksan talon koulukunta)

Qimendunjia on tehokkaana pidetty lisämenetelmä.

Ammattivaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinassa fengshui-ammattilaisen on hallittava kiinalaisen kosmologian perusteet sekä osattava soveltaa niitä käytännön työssä:

Lisäksi on hyvä osata ainakin perusteet muista viiden opin lajeista.

New age -fengshui[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla Yhdysvalloissa Thomas Linyun alkoi opettaa yksinkertaistettua fengshuita. Vuonna 1986 hän perusti Kaliforniassa "Mustan hatun tiibetiläisen tantrisen buddhismin fengshui" -nimisen kirkon. Menetelmää kutsutaan lyhyesti "mustan hatun fengshuiksi" (engl. Black Hat Feng Shui tai BTB).

Mustan hatun muotokoulukunnan opetus oli alun perin klassisten kiinalaisten perinteiden mukaista, mutta amerikkalaisen kulttuurin vaikutuksesta menetelmää muokattiin ja siihen yhdistettiin eri uskontojen, kuten taolaisuuden ja buddhismin, käsityksiä ja käytäntöjä, länsimaisten tieteiden selityksiä sekä amerikkalaisia New Age -oppeja ja menetelmiä.

Huomattavin ero klassiseen kiinalaiseen fengshuihin on kompassin käytön hylkääminen ja kompassikoulukunnan idean yksinkertaistaminen. Linyun opettaa mallia, jonka mukaan talo tai asunto jaetaan yhdeksään neliöön, jotka edustavat kahdeksaa elämäntilannetta: uraa, oppimista, perhettä, rahaa, mainetta, avioliittoa, lapsia ja auttavia ihmisiä.

Energian korjaukseen käytetään liikkuvia, eläviä ja painavia esineitä, valoa, ääntä, sähkölaitteita, bambuhuiluja, bagua-peilejä sekä rituaaleja. Kristallien ja suihkulähteiden käyttö kodeissa levisi mustan hatun fengshuin mukana kaikkialle länsimaihin.

BTB-fengshuin harjoittajat kutsuvat käyttämäänsä menetelmää intuitiiviseksi fengshuiksi.

Fengshuita vastaava menetelmä intialaisessa kulttuurissa on vastu shastra.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]