Merikoskenkatu
| Merikoskenkatu | |
|---|---|
 Tuiran kartta, Merikoskenkatu keskellä |
|
| Maa | Suomi |
| Tieluokka | katu |
| Pituus | 0,3 km |
| Alkupiste | Koskitie |
| Päätepiste | Valtatie (0,3 km) |
| Päällyste | asfaltti |
| Kaistaluku | 1+4+1 |
Merikoskenkatu on 300 metrin pituinen katu Oulussa Tuiran kaupunginosan keskuksessa. Se alkaa Oulujoen pohjoisrannalta Koskitien risteyksestä ja päättyy seuraavan kadun, Valtatien, risteykseen ja jatkuu pohjoiseen kohti Kuivasjärveä Kemintienä numerolla 8156. Katu on koko matkaltaan nelikaistainen, ja suurimmalta osaltaan sen molemmin puolin on pysäkkikorokkeella erotetut linja-autokaistat sekä pysäköintialueet. Kadun maamerkkinä ovat sitä reunustavat korkeat kerrostalot.
Merikoskenkatu on saanut nimensä vasta vuoden 1961 jälkeen: tuolloin se tunnettiin nimellä Huvilatie.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tämän artikkelin, sen osan tai kuvan sisällön epäillään olevan tekijänoikeusrikkomus, koska se on kopioitu lähteestä: http://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=5877c733-ff80-46dc-82bf-c7afd5878b8f&groupId=64220 Asiasta saatetaan keskustella keskustelusivulla. |
Arkkitehti Bertel Jungin suunnittelema Tuiran ensimmäinen asemakaava tuli voimaan 1915. Alueelle suunniteltiin monumentaalirakentamista, huviloita, kerrostaloja ja pientaloalueita. Tuiran tilan alueet liitettiin Oulun kaupunkiin 1917. Puutarhakaupungin ihanteita ja kaupunkimaista rakentamista yhdistelevä alue jäsenneltiin leveillä pääliikenneväylillä ja kapeilla asuntokujilla. Nykyinen Merikoskenkatu sijoittuu silloilta pohjoiseen avautuvan näkymäakselina toimineen Huvilakadun paikalle.
Kaavaan oli jo silloin varattu paikka voimalaitokselle, joka valmistui vasta 34 vuotta myöhemmin. Alvar Aallon ja Bertel Strömmerin kilpailuehdotusten tuloksina syntyneiden Koskikeskuksen ja Merikosken voimalaitossuunnitelmien ja Koskikeskuksen asemakaavan vahvistuttua 1944 näkymät alkoivat muuttua kaupunkimaisemmiksi. Tuiraan kuuluneesta Toivoniemestä tuli saari voimalaitoksen kanavan kaivamisen yhteydessä. Saarta laajennettiin kanavasta nostetuilla maamassoilla ja sinne rakennettiin ensimmäiset pistetalot.
Niilo Mattilan asemakaavassa vuodelta 1953 Huvilatien vanhat huvilat näkyvät vielä pohjakartassa. Merikoskenkatua rajaavat seitsemän- ja kahdeksankerroksiset talot rakennettiin vuosina 1958–1963 vanhan huvila-alueen tilalle. Uusia korkeita asuinkerrostaloja olivat suunnittelemassa mm. arkkitehdit A.E.Talvisara, Tauno Salo sekä arkkitehtitoi- mistot Uki Heikkinen ja Savolainen&Torvikoski.
Merikoskenkadun ja Koskitien risteysalue on ollut vanhastaan keskeinen liikenteellinen solmukohta. Huvilatien nimi muuttui Merikoskenkaduksi kadunnimitoimikunnan aloitteesta 1963. [2]
Rakennettu ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merikoskenkadun korkean katutilan muodostama ”Oulun pohjoinen portti” vilkkaan liikenneväylän varrella on näkymiltään kaupunkimaisinta Oulua. Katutilan etelä- ja pohjoispäihin on rakennettu neljä korkeaa pistetaloa, joista kolmen kivijalassa sijait- sivat pankkikonttorit. Katua kehystää yhtenäinen rivi seitsenkerroksisia kerrostaloja kivijalkakauppoineen. Merikoskenkadun alkuperäisessä bulevardimaisessa suunnitelmassa olleet puurivistöt ovat lähes hävinneet myöhemmin rakennettujen joukkoliikenteenpysäkkirakennelmien alta.[2]
Arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merikoskenkatu on yksi Oulun kaupungin paikallisesti merkittävistä rakennetuista ympäristöistä. Siirtymää puukaupungista kivikaupunkiin edustava Merikoskenkatu muodostaa portin ja solmukohdan keskustaan saavuttaessa. Rakennusten kivijalan liiketilat ja vilkas joukkoliikenne saavat aikaan tyypillistä kaupunkimaista elävää katutilaa. Rakennukset ovat säilyneet miltei alkuperäisessä asussaan. Merikoskenkadun pieni, eheä ja intensiivinen kokonaisuus jatkaa luontevasti Toivoniemen ja Koskitien katutilaa. Merikoskenkadun länsireunan punatiilinen bussikatos poikkeaa tyylillisesti ympäristön rakennuskannasta.[2]
Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merikoskenkatu on merkittävä liikenneväylä sekä joukkoliikenteen solmukohta. Kadulla on pikavuoro-, kauko-, seutu- ja paikallisliikenteen käytössä olevat linja-autopysäkit, joiden kautta kulkevat mm. lähes kaikki paikallisliikenteen sekä pohjoiseen ja itään kulkeutuvan seutuliikenteen vuorot, sekä kauko- ja pikavuoroliikenteen vuorot. Koskilinjojen linja-autonkuljettajien taukotilat sijaitsevat Merikoskenkadulla, jossa tapahtuu myös kuljettajien vaihto.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Oulun opaskartta koti.kapsi.fi. 1961. Viitattu 9.7.2012.
- ↑ a b c Arvokkaita alueita Oulussa 2015 – Kaupunkisuunnittelu – Oulun kaupunki www.ouka.fi. Viitattu 31.8.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Merikoskenkatu Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
| Liikenne | |
|---|---|
| Liikennekeskukset | |
| Oulu kautta kulkevat tiet | |
| Oulun kautta kulkevat rautatiet | |
| Katuja | |
| Sillat | |
| Muut kaupungin sisäiset tiet |