Tekijänoikeus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tekijänoikeusmerkki © tulee termin englanninkielisestä vastineesta copyright.
Osa artikkelisarjaa
Musiikki
Musical notes.svg

Musiikin tyylilajit
Taidemusiikki
Populaarimusiikki:
Pop | Rock | Iskelmä
Afroamerikkalainen musiikki
Kansanmusiikki
Maailmanmusiikki

Musiikinteoria
Nuottikirjoitus
Melodia
Harmonia
Tonaalisuus
Sävelasteikko
Sävellaji
Tahtilaji
Musiikkifilosofia
Musiikin vaikutukset

Musiikin tekeminen
Muusikko
Säveltäminen
Improvisointi
Soitin
Laulu
Konsertti
Äänen tallennus
Tekijänoikeus

Tekijänoikeus on tekijän oikeus kirjalliseen tai taiteelliseen teokseensa, josta yleensä säädetään monilla tavoilla kansallisissa lainsäädännöissä.[1] Perustan sääntelyille antavat kansainväliset sopimukset, joista tärkeimpiä ovat Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPOn hallinnoimat yleissopimukset.[2] Muun muassa Suomi on ratifioinut usean vuonna 1967 perustetun WIPOn hallinnoiman yleissopimuksen tekijänoikeuden eri osa-alueilta.[3] Myös vuonna 1886 laadittua Bernin yleissopimusta hallinnoi WIPO. Suomi on ratifioinut vuonna 1986 Bernin yleissopimuksen Pariisin sopimuskirjan.

Teoksia voivat olla esimerkiksi kirjalliset tuotokset, elokuvat, äänitteet, taidemaalaukset ja sävelteokset. Kirjallisia teoksia ovat myös tietokoneohjelmat, kartat ja graafisesti muotoillut teokset. Tekijänoikeus ei suojaa ideoita eikä ajatuksia vaan teoksen ilmiasua eli toteutustapaa.

Tekijänoikeus oikeutena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri maissa on säädetty lakeja henkisen omaisuuden suojelemiseksi pääasiassa kahdesta syystä. Tekijöiden teoksille halutaan määritellä moraalinen ja taloudellinen asema, sekä myöntää yleisölle oikeudet teosten käyttämiseen. Toiseksi, halutaan edistää luovuutta ja sen tulosten jakamista, sekä rohkaista sellaista reilua kauppaa, joka johtaisi taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen.[4]

Tekijänoikeus tuottaa tietyin rajoituksin yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa tai käyttäen toista tekotapaa.[5] Useimmissa maissa tekijänoikeuden omistaja voi valtuuttaa muun oikeushenkilön näihin taloudellisen oikeuden hyödyntämisiin tai muihin toimenpiteisiin, kuten jälkituotantoon, jakeluun ja lähettämiseen langattomasti tai langallisesti. Joissain maissa tekijänoikeus on ainoastaan mahdollista lisensoida joksikin ajaksi tiettyyn käyttöön.[6] Myös Suomessa sitoo oikeuden uutta haltijaa osin kumpikin menettely.[7] Suomessa, kuten muissakin maissa tekijälle syntyy myös moraalisia oikeuksia, joita ei voi siirtää ja joista voi luopua vain rajoitetusti.

Tekijänoikeuslainsäädäntö on kansainvälisesti voimakkaasti säädeltyä, ja se on nykyisin useimmissa teollisuusmaissa lähes samanlaista. Tekijänoikeuden kesto on 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Muun muassa esityksiä, äänitallenteita, valokuvia ja radio- tai televisiolähetystä suojaavat tekijänoikeuden lähioikeudet. Näiden lähioikeuksien suoja-aika on 50 vuotta, ja se lasketaan esitys-, tallentamis-, julkaisemis-, lähetys- tai valmistamisvuodesta. Tuottajilla on tekijänoikeus myös julkaisemattomaan teokseen. 12. syyskuuta 2011 Euroopan parlamentti ja komissio päättivät pidentää esittäjien ja äänitetuottajien lähioikeuksien suojan 70 vuoteen.[8] Direktiivi piti touteuttaa EU:n kansallisessa lainsäädännössä vuoteen 2014 mennessä.[9][10]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekijänoikeuksien eri oikeuksien alkuperät voidaan jäljittää muinaiseen antiikin Kreikan kulttuuriin, juutalaiseen Talmudin lakiin ja antiikin Rooman lakiin.[11] Ensimmäisenä kirjattuna tekijänoikeuspäätöksenä tunnetaan kuningas Diarmait Mac Cerbhaillin antama päätös Irlannista noin vuodelta 555-561 liittyen The Cathach-psalmikokoelmaan ja sen kopioihin.[12] Päätöksen pohjalta käytiin taistelu Battle of the Book, joka vaati 3000 uhria ja sitä pidetään ensimmäisenä tekijänoikeuskiistana.[13] Useissa Euroopan maissa tekijänoikeus syntyi 1400-luvulla kirjapainon keksimisen aikoihin privilegioina eli erioikeuksina ja monopolioikeuksina. Ensimmäinen tekijänoikeuslaki The Statute of Anne säädettiin Ison-Britannian kuningaskunnassa Anglo-Skottilaisessa Unionissa vuonna 1710, kun Englannin kuningaskunta ja Skotlannin kuningaskunta olivat solmineet unionisopimuksen juuri vuonna 1707. [14]

Tekijänoikeus alkoi saada lisää merkitystä sanomalehdistön ja kirjateollisuuden laajentuessa 1800-luvulla, ja kansainvälinen Bernin sopimus 1886 oli käännekohta. Yhdysvallat pysytteli kuitenkin kansainvälisen sopimusjärjestelmän ulkopuolella 1950-luvulle asti. Venäjä ei kuulunut Bernin sopimukseen, joten Suomikin liittyi siihen vasta 1928[15]. Suomi ratifioi vasta vuonna 1986 Bernin yleissopimuksen niin sanotun Pariisin sopimuskirjan.[16]

Nykyisin keskeisiä kansainvälisesti velvoittavia sopimuksia ovat esimerkiksi Euroopan alueella EU-direktiivit[17], Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPOn hallinnoimat yleissopimukset[18][19] ja WTO:n TRIPS-sopimus (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights). Tekijänoikeutta määrittelevät sopimukset tukevat toisiaan, jolloin uudet sopimukset tarkentavat edellisten jättämiä epäselvyyksiä. Muun muassa WIPOn yleiskokoukset ovat paneutuneet muutaman vuosikymmenen ajan tekijänoikeusjärjestelmän sopeuttamiseksi digitaaliseen ympäristöön.[20]

Bernin sopimuksen mukaan tekijänoikeuden tuli kaikissa maissa olla voimassa vähintään 50 vuotta tekijän kuolemasta. Sopimus jätti kuitenkin valtioille mahdollisuuden säätää suoja-aika pidemmäksikin. Muutamissa Euroopan valtioissa suoja-ajaksi säädettiin 70 vuotta tekijän kuolemasta, ja nykyisin näin on asiaa koskevan EU:n direktiivin mukaisesti kaikissa EU:n jäsenmaissa.

Tekijänoikeus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tekijänoikeus Suomessa

Suomessa tekijänoikeuksista säädetään tekijänoikeuslaissa, ja lain viimeisimmät merkittävät muutokset säädettiin vuonna 2013.[21] Uudistuksen tarkoituksena oli yhteensovittaa Suomen tekijänoikeussäädökset Euroopan parlamentin ja neuvoston antamien direktiivien kanssa [22][23][24].

Suomessa tekijänoikeus syntyy teoksen tekijälle, eli sille joka luo kirjallisen tai taiteellisen teoksen. Kirjallisena teoksena pidetään myös muun muassa karttaa, selittävää piirustusta, graafista teosta sekä tietokoneohjelmaa.

Tekijänoikeussuojan saamisen kannalta tärkeintä on, että henkisen luomistyön tuote on itsenäinen ja omaperäinen, ja että se ylittää teoskynnyksen eli yltää teostasoon.[25]

Tekijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnollinen henkilö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tekijä (tekijänoikeus)

Tekijä on henkilö, joka tekee tai luo tekijänoikeussuojaa nauttivan teoksen.[26] Teoksen tekijä on Suomen lainsäädännön mukaan aina luonnollinen henkilö eli ihminen. Yhtiöillä ja muilla yhteisöillä (kuten yhdistyksillä tai säätiöillä) olevat tekijänoikeudet voivat olla vain luonnollisilta henkilöiltä siirtyneitä oikeuksia.[26] Tekijänoikeus voi syntyä yhdelle ihmiselle tai usealle ihmiselle yhteisesti. Jos heidän osuutensa eivät muodosta itsenäisiä teoksia, tekijänoikeus on heillä yhteisesti.[27] Eläimillä ei ole tekijänoikeuksia eikä niitä ole myöskään esineillä, kuten teoksilla itsellään. Tekijöitä ovat yleisesti kaikki ne henkilöt, joiden toiminnasta voi syntyä itsenäisiä ja omaperäisiä luomistyön tuloksia kuten säveltäjät, kirjailijat, kuvataiteilijat tai tietokoneohjelman tekijät.[26] Sekä laissa että muutoinkin puhutaan tekijästä myös tekijänoikeuden omistajana tai haltijana. Tämä tarkoittaa joko henkilöä joka on teoksen tehnyt, tai siirretyn tekijänoikeuden tapauksessa sitä, jolle se on viimeksi siirtynyt. Kun teoksen kopiointiin on saatava lupa sen tekijältä, tarkoitetaan tekijänoikeuden omistajaa.[28]

Tuntematon tekijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anonyymin tekijän tai nimimerkin tekijänoikeuksista vastaa julkaisija, milloin sellainen on mainittu, ja muutoin kustantaja, kunnes tekijän nimi on ilmaistu uudessa painoksessa tai ilmoitettu asianomaiselle ministeriölle.[29] Tuntemattoman tekijän teoksen suoja-aika 70 vuotta lasketaan tällöin alkaneeksi teoksen julkaisemisvuodesta.[30]

Tekijänoikeuden rajoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat rajoitukset kaventavat tekijän yksinoikeuden aluetta, koska rajoitusten voidaan katsoa olevan myös ihmisten, yleisön tai yhteiskunnan oikeuksia.[31]

Tekijänoikeuden rajoituksia kutsutaan Yhdysvalloissa nimellä fair use (suomeksi oikeudenmukainen käyttö), sekä Isossa Britanniassa ja Australiassa fair dealing. Tekijänoikeuden rajoituksissa on vähäisiä eroja eri valtioissa, mutta Euroopan yhteisössä asiasta annetut direktiivit yhdenmukaistavat näitä rajoituksia. Jukka Kemppisen mukaan Euroopan ja Yhdysvaltojen ja kolmanneksi Japanin lakien erot eivät ole niin suuria kuin joskus luullaan.

Tekijänoikeus ei koske teoksia, joiden suoja-aika on jo mennyt umpeen. Englanniksi näiden sanotaan olevan public domainissa olevia teoksia. Näitä ovat esimerkiksi menneiden vuosisatojen julkaisemattomat vanhat käsikirjoitukset ja uudelleenjulkistamattomat teokset. Näiden teosten käyttö on vapaata. Lisäksi lait ja viranomaisten päätökset ovat joissain maissa kuten Suomessa jätetty tekijänoikeuden ulkopuolelle.

Suomessa suurin osa rajoituksista on säädetty tekijänoikeuslain toisessa luvussa perustuen sivistyksellisiin tai muihin yhteiskunnallisiin syihin. Useimmiten teoksen käyttäminen sallitaan ilman lupaa ja korvauksetta. Pakkolisenssisäännös mahdollistaa korvausta vastaan esimerkiksi kirjallisten teosten saattamisen näkövammaisten ja muiden lukemisesteisten käytettäväksi ilman lupaa.[32] Kuitenkaan esimerkiksi parodiaa koskeva poikkeusta ei löydy sellaisenaan laista, mutta tuomioistuimet ja oikeustieteilijät ovat katsoneet parodian kuuluvan tekijänoikeuden rajoituksiin. EU:n tekijänoikeusdirektiivi sallii, mutta ei velvoita jäsenmaita säätämään poikkeuksista teoksen käyttämiseen karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa. Monista muista maista poiketen Suomen tekijänoikeuslakiin ei ole otettu parodiarajoitusta. [33]

Siteeraus ja kopiointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkistettua teosta saa siteerata hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.[34] Sen lisäksi joistakin ostetuista tai Internetistä ladatuista teoskopioista saattaa olla luvallista valmistaa muutama kopio yksityistä käyttöä varten. Lain säännökset yksityisestä kopioinnista mahdollistavat kopioinnin paitsi henkilökohtaiseen käyttöön myös lähimmälle perhe- ja ystäväpiirille.[35][36] Oikeus yksityiseen kopiointiin ei kuitenkaan koske aina tietokoneohjelmia, joita ostajat käyttävät lisenssisopimuksella. Monien ryhmien ja tarkoitusperien vuoksi on yksityiskohtaisia rajoitussäännöksiä, kuten näkövammaisten, sekä julkisten kirjastojen ja arkistojen erioikeudet.

Teoksen levittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytännössä tärkeä sääntö koskee niin sanottua konsumoitumista eli tekijänoikeuden raukeamista. Kun teoskappale on saatettu yleisön saataviin eli esimerkiksi kirjakauppaan, näitä kappaleita saa edelleen levittää. Teoskappale muuttuu tällöin siis normaaliksi kauppatavaraksi. [37]

Oikeustieteen tohtori Jukka Kemppinen on kirjoittanut, että "tätä sääntöä on kuvailtu oikeustieteessä sanomalla, että teoksen 'käyttäminen' ei ole kiellettyä, vaan päinvastoin kiellettyä on käyttää teosta lain kieltämällä tavalla, kuten kopioimalla ja tallentamalla. Tämä on tärkeä ero."[38]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harenko, Kristiina — Niiranen, Valtteri — Tarkela, Pekka: Tekijänoikeus – kommentaari ja käsikirja. Helsinki: WSOYpro, 2006. ISBN 951-670-080-2.
  • Kontkanen, Pirjo: Tekijänoikeudet yliopistotutkimuksessa ja -opetuksessa. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2006. ISBN 952-10-2825-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.3.2016).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Copyright WIPO. Viitattu 17.12.2015.
  3. Kansainvälinen tekijänoikeus ja sopimukset Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 17.12.2015.
  4. Introduction, Intellectual Property (pdf) Understanding Copyright and Related Rights, WIPO Publication No. 909(E). sivu 4: World Intellectual Property Organization. Viitattu 18.12.2015. (englanniksi)
  5. Suomen tekijänoikeuslain 2 §:n 1. momentti.
  6. Understanding Copyright and Related Rights (pdf) sivu 13: WIPO. Viitattu 18.12.2015. englanti
  7. Suomen tekijänoikeuslain 28§.
  8. http://ec.europa.eu/internal_market/copyright/term-protection/term-protection_en.htm
  9. http://www.guardian.co.uk/media/2011/sep/12/musicians-copyright-extension
  10. EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2011/77/EU, annettu 27 päivänä syyskuuta 2011, tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta annetun direktiivin 2006/116/EY muuttamisesta (pdf) Euroopan unionin virallinen lehti. 11.10.2011. Euroopan Unioni. Viitattu 13.2.2012.
  11. International Book Publishing: An Encyclopedia sivu 187: Google. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  12. The Cathach / The Psalter of St Columba RIA. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  13. The story of St. Columba: A modern copyright battle in sixth century Ireland Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  14. The Statute of Anne, 1710 The History of Copyright. Viitattu 19.12.2015. (englanniksi)
  15. 6/1928: Vuonna 1908 uusittu Bernin-sopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamiseksi.
  16. Asetus 81/1986: Asetus Pariisissa vuonna 1971 tarkistetun yleismaailmallisen tekijänoikeussopimuksen voimaansaattamisesta ja sen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta .
  17. 2001/29/EY (EYVL L 167) Tekijänoikeudet ja lähioikeudet tietoyhteiskunnassa
  18. HE 29/2004: Hallituksen esitys Eduskunnalle WIPOn tekijänoikeussopimuksen ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
  19. Kansainvälinen tekijänoikeus ja sopimukset Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 18.12.2015.
  20. Copyright WIPO. Viitattu 18.12.2015.
  21. Tekijänoikeuslain muutosluettelo. Finlex® – Valtion säädöstietopankki.
  22. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY)
  23. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/116/EY)
  24. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/28/EU)
  25. Harenko, Niiranen & Tarkela: Tekijänoikeus, s. 15.
  26. a b c Harenko, Niiranen & Tarkela: Tekijänoikeus, s. 702.
    Vertaa myös Suomen tekijänoikeuslain 1 §.
  27. Tekijänoikeuslaki 6 §.
  28. Jukka Korpela: Kuka on tekijä? Tekijänoikeusfakki, luku 1 Tekijänoikeuden perusteet. Viitattu 31.1.2013.
  29. Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404 §7: Tekijäolettama Finlex
  30. Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404 §44: Tuntemattoman tekijän teos Finlex
  31. Jukka Korpela: Tekijänoikeuden rajoitusten tulkinnasta , Mitä rajoituksilla tarkoitetaan Datatekniikka ja viestintä. 1998, 2002. Viitattu 18.12.2015.
  32. Tekijänoikeuden perusteita Tekijänoikeuden rajoitukset: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 20.12.2015.
  33. Herkko Hietanen: Pelleily sallittu? – Parodia tekijänoikeuden rajoituksena (pdf) Defensor Legis N:o 1 /2009. Viitattu 4.1.2010.
  34. Tekijänoikeuslain 22 §: Sitaatti. Finlex® – valtion säädöstietopankki.
  35. Yksityinen kopiointi, opetus- ja kulttuuriministeriön vastaukset mm. kysymyksiin "Saako teoksia ladata omaan käyttöön Internetistä?" ja "Saako CD-levyistä ja DVD-levyistä tehdä kopioita yksityiseen käyttöön?"
  36. Ks. Tekijänoikeuslain 12 §: Valmistaminen yksityiseen käyttöön. Finlex® – Valtion säädöstietopankki.
  37. Ks. Tekijänoikeuslain 19 §: Teoksen kappaleiden levittäminen. Finlex® – Valtion säädöstietopankki.
  38. OTT Jukka Kemppisen kirjoittama virke tähän Wikipedia-artikkeliin.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haarmann, Pirkko-Liisa – Mansala, Marja-Leena: Immateriaalioikeuden perusteet. 2. uudistettu painos. Helsinki: Talentum, 2012. ISBN 978-952-14-1768-9.
  • Haarmann, Pirkko-Liisa: Immateriaalioikeus. 4. uudistettu painos. (Aikaisemmat painokset ilmestyneet nimellä Immateriaalioikeuden oppikirja.). Helsinki: Talentum, 2006. ISBN 952-14-1071-X.
  • Haarmann, Pirkko-Liisa: Tekijänoikeus ja lähioikeudet. 3. uudistettu painos. Helsinki: Talentum, 2005. ISBN 952-14-0642-9.
  • Kemppinen, Jukka: Digitaaliongelma: Kirjoitus oikeudesta ja ympäristöstä. Acta Universitatis Lappeenrantaensis 242. Lappeenranta: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, 2006. ISBN 952-214-223-9. [Digitaaliongelma: Kirjoitus oikeudesta ja ympäristöstä Teoksen verkkoversio] (PDF).
  • Kivimäki, T.M.: Uudet tekijänoikeus- ja valokuvauslait. Suomen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja, B-sarja n:o 129. Suomen Lakimiesyhdistys, 1966.
  • Leppämäki, Laura: Tekijänoikeuden oikeuttaminen. Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 284. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2448-3.
  • Mylly, Tuomas – Lavapuro, Juha – Karo, Marko (toim.): Tekemisen vapaus: Luovuuden ehdot ja tekijänoikeus. Helsinki: Gaudeamus, 2007. ISBN 978-951-662-970-7.
  • Nordberg, Kai & Vuorenmaa, Tuomo-Juhani: Valokuvaajan uusi tekijänoikeusopas 2006. Helsinki: Finnfoto & Musta Taide, 2006. ISBN 951-97527-8-1.
  • Rajala, Katariina (toim.): Tutkimuksen tekijänoikeudet. Helsinki: WSLT, 1998. ISBN 978-951-670-020-9.
  • Sorvari, Katariina: Tekijänoikeuden loukkaus. Helsinki: WSOYpro, 2007. ISBN 978-951-0-31110-3.

Ruotsiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koktvedgaard, Mogens: Lärobok i immaterialrätt: Upphovsrätt, patenträtt, mönsterrätt, känneteckensrätt i Sverige, EU och internationellt. 8., rev. och uppdaterade uppl. ISBN 91-39-20372-7 (Alkuteos tanskankielinen.)

Englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laddie – Prescott – Vitoria – Speck – Lane – Ward: The Modern Law of Copyright and Designs (Hardcover). ISBN 1-4057-1798-X. (4th New revised edition 2007)
  • Lessig, Lawrence: Free Culture - The Nature and Future of Creativity Penguin Books, Lontoo, Englanti. ISBN 1-59420-006-8 (myös pdf-dokumentti)
  • Levine, Robert: Free ride: How digital parasites are destroying the culture business, and how the culture business can fight back. New York: Doubleday, 2011. ISBN 978-0-385-53376-8. (englanniksi)
  • Hietanen, Oksanen and Välimäki "Community Created Content; Law, Business and Policy" (pdf-tiedosto)
  • Marcello Sorce Keller: Originality, Authenticity and Copyright, Sonus, VII(2007), no. 2, pp. 77-85.

Saksaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dreier – Schulze: Urheberrechtsgesetz, Urheberrechtswahrnehmungsgesetz, Kunsturhebergesetz: Kommentar. 2006. Verlag C.H. Beck. 2. Aufl. ISBN 3-406-54195-X

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]