Tekijänoikeuden rajoitukset
Tekijänoikeuden rajoitukset ovat laissa säädettyjä rajoituksia teoksen tekijän yksinomaiseen oikeuteen määrätä tekijänoikeudella suojatun aineiston käytöstä ja muista oikeuksistaan teokseen.[1]
Rajoitukset perustuvat sivistyksellisiin tai muihin tärkeisiin yhteiskunnallisiin syihin, mutta niitä on tehty myös käytännöllisistä syistä.[2] Rajoitussäännökset ovat Suomen tekijänoikeuslain 2. luvussa.[3]
Rajoitusten laajuus vaihtelee. Tärkeimmät tekijänoikeuden rajoitukset koskevat yksityiseen käyttöön tapahtuvaa kopiointia, opetustoiminnassa sekä arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa tapahtuvaa teosten käyttöä, kopiointia vammaisten tarpeisiin, myytyjen teosten edelleen myyntiä, siteeraamista, julkistettujen taideteosten käyttämistä sekä teosten käyttämistä tiedotustarkoituksiin.[2]
Rajoitukset voivat aiheuttaa sen, että tekijä joko ei voi estää teoksensa käyttöä eikä saa teoksensa käytöstä korvausta tai hän ei voi estää teoksensa käyttöä, mutta saa teoksensa käytöstä korvauksen.[4]
Yksityiskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
"Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen."[3]
Tekijänoikeuslaki 12 §
Vapaan käytön yleinen muoto on oikeus valmistaa julkistetusta teoksesta muutama kappale henkilön omaa yksityistä käyttöä varten. Sitä varten sallitaan oikeus valmistaa julkistetusta teoksesta muutama kappale.
Teoksen on oltava julkistettu eli sen on oltava saatettuna tekijän luvalla yleisön saataviin. Tietokoneohjelmista edellytetään lisäksi, että teos on julkaistu ennen kuin siitä saa valmistaa tietokoneella luettavissa olevan kappaleen. Käytön on oltava yksityistä. Se ei saa olla ammattimaista eikä siitä saa olla suoranaista taloudellista hyötyä. Perhe- ja ystäväpiirissä[5] tapahtuva käyttö voi olla yksityistä, samoin opiskelu.[6]
Yrityksellä, korkeakoululla tai muulla juridisella henkilöllä ei voi olla yksityistä käyttöä.[7]
Sitaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
"Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa."[3]
Tekijänoikeuslaki 22 §
- Pääartikkeli: Sitaattioikeus
Sitaatti- eli siteerausoikeus tarkoittaa sitä, että kenellä tahansa on oikeus siteerata tekijänoikeuden alaista teosta kohtuullisessa ja sopivassa määrin. Laissa todetaan, että siteeraamisen täytyy tapahtua hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksenmukaisessa laajuudessa.
Sitaatilla on oltava niin sanottu vetoamisfunktio. Esimerkiksi toisen tekstiä saa lainata, jos siihen samalla vetoaa oman tekstinsä perusteluna, vastakohdan osoittamisena tai ajatusten kehittelyssä.[4]
Jos sitaattioikeuden edellytykset täyttyvät, ei sitaatin käyttö edellytä siteerattavan teoksen tekijän lupaa. Sitaatilla tulee olla asiallinen yhteys siihen teokseen, jossa sitaattia käytetään. Lainatun teoksen tulee jollakin tavalla selkeyttää tai havainnollistaa siteeraajan omaa teosta. [8]
Hyvä tapa tarkoittaa myös, että siteeratessa mainitaan tekijän nimi ja lähde. Lain mukaan sitaatteja saa ottaa omaan teokseen tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Laissa ei ole kuitenkaan asetettu rajoja sitaatin pituudelle. Jos asiasta syntyy kiistaa, asiaan tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, edellyttääkö lainauksen tarkoitus tietyn mittaisen sitaatin ottamista toisesta teoksesta.lähde?
Lehdistön ja kuvien lainausoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
"Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia:
1) arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen; sekä
2) sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi."[3]
Tekijänoikeuslaki 25 §
Kuvasitaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvasitaattia, joka on mainittu tekijänoikeuslain 25 pykälässä koskevan tekijänoikeuden rajoituksen perusteella, teos, esimerkiksi maalaus, voidaan kuvata taidenäyttelyssä ja käyttää sellaisen artikkelin yhteydessä, jossa taidenäyttelyä selostetaan edellyttäen, että se tapahtuu hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.[9]
Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen; sekä sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi.[3] Viimeksi mainitulla tarkoitetaan lehteä tai sen tekstiä varten tehtyä tai tilattua kuvaa tai kuvitusta, esimerkiksi karikatyyriä.
Arvostelevassa tai tieteellisessä artikkelissa tulee tekstin kuitenkin olla pääasia. Kuvien tulee liittyä tekstiin ja kuvan pitää valaista ja selventää tekstiä. Arvosteleva esitys on esimerkiksi taidekritiikki. Tekijänoikeusneuvosto on pitänyt arvostelevana esitystä, jossa kirjoittaja liittää teosten tulkintaan omia arvioitaan, ja näkökulma artikkelissa on ollut arvosteleva. Tieteellisinä esityksinä pidetään esityksiä, jotka täyttävät tieteelliselle aiheen käsittelytavalle asetetut yleiset vaatimukset.[9]
Teosten kuvaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun taideteoksen kappale on tekijän suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu, taideteoksen saa sisällyttää valokuvaan, elokuvaan tai televisio-ohjelmaan, jos toisintamisella on valokuvassa, elokuvassa tai televisio-ohjelmassa toisarvoinen merkitys.[10] Tämä tarkoittaa sitä, että teos voi olla esimerkiksi osana maisemaa, haastateltavan takana tai kuvattavan huoneen seinällä.
Maisemanvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Freedom of Panorama
Freedom of Panorama (suomennettuna maisemanvapaus) on monien maiden tekijänoikeuslaissa oleva tekijänoikeuden rajoitus. Siinä määrätään sellaisten julkisella paikalla olevien rakennusten ja taideteosten kuvaamisesta, joiden tekijänoikeus on voimassa, sekä näistä otettujen kuvien julkaisemisesta ja käytöstä. Lainkohdan tarkoituksena on taata kohtuullinen kuvaamisen vapaus julkisilla paikoilla.
Suomessa taideteoksen kuvaaminen on sallittua, jos se on sijoitettu pysyvästi julkiselle paikalle tai sen välittömään läheisyyteen. Jos taideteos on kuvan pääaihe, kuvaa ei saa käyttää ansiotarkoituksessa. Tekstiin liittyvän kuvan saa ottaa sanomalehteen tai aikakauskirjaan.[11]
Rakennuksen saa kuvata vapaasti.[3]
Oikeus teoskappaleen valmistukseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muun muassa arkistoilla ja kirjastoilla on oikeus kopioida teoksia, ja omistajalla on valta muuttaa rakennusta. Nämä mainitaan tekijänoikeusasetuksessa.[12]
Vapaa esittämisoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muun julkaistun teoksen kuin näytelmän tai elokuvateoksen saa esittää julkisesti jumalanpalveluksissa, opetuksen yhteydessä sekä tietyissä maksuttomissa hyväntekeväisyystilaisuuksissa.[3]
Pakko- ja sopimuslisenssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myös pakkolisenssi rajoittaa tekijänoikeutta. Laissa annetaan suoraan lupa käyttää teosta tiettyyn tarkoitukseen kysymättä tekijältä etukäteen lupaa. Tällöin tekijä on kuitenkin jälkikäteen oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen.[8]
Sopimuslisenssi taas tarkoittaa järjestelmää, jossa monia kyseisen alan tekijöitä edustava järjestö tekee sopimuksen teosten käyttämisestä niin, että sopimus lain perusteella koskee myös järjestöön kuulumattomia tekijöitä. Tällaisia lisenssisopimusten tekoon oikeutettuja tekijänoikeusjärjestöjä ovat muun muassa Gramex, Kopiosto, Kuvasto ja Teosto.[13]
Tekijänoikeuden vanheneminen ja klassikkosuoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tekijänoikeuslaki antaa EU:ssa 70 vuoden suoja-ajan tekijän kuolemasta laskettuna. Tämän jälkeen kaikki teokset ovat kaikkien käytettävissä ja levitettävissä. Aiemmin esimerkiksi Ranskassa oli voimassa alempi 50 vuoden suoja-aika.[14]
Niin kutsuttu klassikkosuojasäännös kuitenkin kieltää myös tekijänoikeuden lakattua käyttämästä teosta tavalla, joka julkisesti loukkaa sivistyksellisiä etuja.[15] Tällainen säännös esiintyy Pohjoismaiden tekijänoikeuslaeissa.[16]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Harenko, Kristiina; Niiranen, Valtteri; Tarkela, Pekka: Tekijänoikeus – kommentaari ja käsikirja, s. 3. Helsinki: WSOYpro, 2006. ISBN 951-670-080-2.
- ↑ a b Tekijänoikeuden perusteita Opetusministeriön verkkosivusto. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 28.7.2011. Viitattu 15.3.2011.
- ↑ a b c d e f g Tekijänoikeuslaki (8.7.1961/404) Finlex Valtion säädöstietopankki. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita. Arkistoitu 7.2.2006. Viitattu 15.3.2011.
- ↑ a b Tekijänoikeudet » Mitä laki sanoo? Helsinki: Suomen Journalistiliitto. Arkistoitu 28.7.2011. Viitattu 15.3.2011.
- ↑ Tekijänoikeudesta kysyttyä, Yksityinen kopiointi (ministeriön verkkosivu) Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 11.11.2007. Viitattu 18.9.2012.
- ↑ Keune, Anna; Vilmusenaho, Sanna: Yksityinen käyttö Taideyliopistojen tekijänoikeuspalvelu. 8.2.2011. Aalto-yliopisto. Viitattu 15.3.2011.
- ↑ Tietoisku: mitä on yksityinen käyttö? Gramex. Viitattu 15.3.2011.
- ↑ a b Tekijänoikeuden rajoitukset Sanasto. Viitattu 15.3.2011.
- ↑ a b Keune, Anna: Tekijänoikeuden rajoitukset Taideyliopistojen tekijänoikeuspalvelu. Aalto-yliopisto. Arkistoitu 15.7.2011. Viitattu 15.3.2011.
- ↑ Tarvitaanko kaikenlaiselle materiaalille aina luvat? 2006. Suomen virtuaaliyliopisto. Arkistoitu 14.7.2011. Viitattu 15.3.2011.
- ↑ Veistoksista otettujen valokuvien käyttäminen vaatekuvastoissa ja mainosjulisteissa (PDF) (Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2002-06) 12.6.2002. Helsinki: Opetusministeriö. Viitattu 15.3.2011.
- ↑ Tekijänoikeusasetus (21.4.1995/574) (Teosten ja muiden suojattujen aineistojen käyttäminen arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa) Finlex Valtion säädöstietopankki. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita. Viitattu 15.3.2011.
- ↑ Sopimuslisenssisäännökset – Mikä on sopimuslisenssi? Opetusministeriön verkkosivusto. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 28.7.2011. Viitattu 15.3.2011.
- ↑ Uschanov, Tommi: Ranska toteutti musiikin ystävän märän unen hs.fi. 23.11.2014. Arkistoitu 7.12.2014. Viitattu 10.12.2014.
- ↑ Niiranen, Valtteri – Tarkela, Pekka: Tekijänoikeuden tietosanakirja, s. 59–60. Helsinki: Werner Söderström Lakitieto, 1998. ISBN 951-670-022-5.
- ↑ Wennersten, Ulrika: Immaterialrätt och skydd av samhällsideal: En studie av klassikerskyddet i upphovsrätten och undantagen i varumärkesrätten, mönsterrätten och patenträtten för allmän ordning och goda seder, s. 190–. Väitöskirja. Lund: Lunds universitet, Juridiska fakulteten, 2014. ISBN 978-91-7473-927-5.