Stoa (veistos)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hannu Siren: Stoa (1984).

Stoa on Hannu Sirenin veistos Itä-Helsingin kulttuurikeskuksen aukiolla Itäkeskuksessa. Veistos muodostuu neljästä kuusi metriä korkeasta pylväästä ja niiden alla olevasta laatasta. Teos on valettu koboltinsiniseen kivimassaan.[1]

Synty ja tila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannu Siren voitti Itä-Helsingin kulttuurikeskuksen veistoskilpailun vuonna 1981. Stoa-niminen teos valmistui vuonna 1984. Sinisestä teoksesta tuli tunnettu maamerkki, ja koko sen läheisyydessä oleva kulttuurikeskus nimettiin Stoaksi.[1] Vuonna 1987 Stoa ikuistettiin myös suomalaiseen postimerkkiin.[2]

Stoa suunniteltiin ja toteutettiin yhteistyössä ympärillä olevien rakennusten suunnittelijoiden kanssa. Sen hahmo ja mittasuhteet pyrittiin suhteuttamaan ympäristön kanssa.[1]

Hannu Siren toivoi teoksensa kuvaavan ihmisen sisäistä ja ulkoista tilaa ja aikaa. Tavoitteena oli, että veistosta katsova ja sen sisällä oleva ihminen tulisi olennaiseksi osaksi teosta. Neljän pylvään ja alustan kokonaisuus houkuttelee kiertämään, katselemaan ja oleilemaan.[1]

Stoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Stoa

Stoa-nimi tarkoittaa antiikin Kreikan arkkitehtuurissa agoran eli torin varrella olevaa vapaasti seisovaa pylväshallia, jota käytettiin tapaamis- ja kokouspaikkana. Stoat olivat avoimia yleisölle: kauppiaat saattoivat myydä niissä tavaroitaan, taiteilijat esitellä taidettaan, filosofit opettaa ja niissä saatettiin pitää uskonnollisia kokouksia. Stoa oli usein suurten kaupunkien markkinapaikkojen ympärillä.

Stoalaisuus on antiikin helleenisen filosofian suuntaus. Nykyään termi ”stoalainen” viittaa usein johonkuhun, joka on välinpitämätön nautinnon, kivun, ilon ja surun suhteen, tai joka tukahduttaa tunteet ja säilyttää aina mielenrauhansa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Stoa Pääkaupunkiseudun palvelukartta. Helsingin kaupunki. Viitattu 31.12.2014. .
  2. Norma Suomi 2011: Postimerkkiluettelo, s. 129. Käpylän merkki, Helsinki. ISSN 0358-1225