Taidenäyttely

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sui Jianguon taidenäyttelystä ”Made in China” Hongkongin Times Squarella 2008.

Taidenäyttelyssä esitellään taidetta joko tilapäisesti tai pysyvämmin. Näyttelytila voi olla taidenäyttelyä varten rakennettu tai sitä varten muunneltu tila, esimerkiksi taidegalleria, taidemuseo, taidehalli, kahvila, puisto tai katu.

Taidenäyttelylajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos nimeltä Selfish Shellfish PixelACHE näyttelyssä Helsingissä vuonna 2005.

Taidenäyttelyt voivat olla:

  • yksityisnäyttelyitä, jossa yksi taiteilija esittää teoksiaan
  • yhteisnäyttelyitä, joissa on useiden taiteilijoiden teoksia, yhteisnäyttely saattaa olla jyrytetty näyttely, jolloin osallistuvat teokset valitsee tuomaristo eli jyry
  • ryhmänäyttelyitä, johon osallistuu jokin tietty taiteilijaryhmä
  • teemanäyttelyitä, joissa on joku määrätty, aiheita rajaava teema, esimerkiksi "eläimet Suomen taiteessa"
  • retrospektio eli takautuva näyttely osoittaa jollain tavalla, miten taide on kehittynyt ajan kuluessa
  • debyytti on taiteilijan ensimmäinen näyttely tai ensimmäinen kerta kun hänen teoksiaan on esillä
  • vaihtuva näyttely on määräaikaisesti esitettävä näyttely toisiaan seuraavassa näyttelysarjassa
  • kokoelmanäyttely on joko pysyvä tai jonkin verran muuttuva taidekokoelman sisältävä näyttely
  • biennaali on joka toinen vuosi järjestettävä näyttely, myös triennaali ja quadriennaali
    • toistuvan näyttelyn toisiaan seuraavia osia kutsutaan editioiksi (edition) (Esimerkiksi Venetsian biennaalin 54. editio järjestettiin vuonna 2011.)

Näyttelyohjelma ja oheisohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelyitä esittävän tahon suunnittelemaa useiden näyttelyiden kokonaisuutta kutsutaan näyttelyohjelmaksi. Esimerkiksi museoissa näyttelyohjelma suunnitellaan tavallisesti useiksi vuosiksi eteenpäin, mutta taidegallerioissa näyttelyohjelma saattaa olla sesonkikohtainen eli se suunnitellaan puolivuosittain.

Nykyisin suurten taidenäyttelyiden puitteissa järjestetään oheisohjelmaa, kuten esittelyjä, keskusteluja, elokuvia, taidekasvatustapahtumia, konsertteja tai muita esityksiä. Monet taidenäyttelyt ovat tulleet viimeisten vuosikymmenien aikana yhä enemmän esityksen kaltaisiksi tapahtumasarjoiksi.

Museot kokoavat kokoelmistaan näyttelyitä, jotka ovat rakennettu usein jonkin teeman ympärille. Useimpien museoiden esine- tai taidekokoelmat ovat niin suuret, että vain pieni osa niistä mahtuu esille museon näyttelytiloihin.

Taidenäyttelyitä pidetään usein myös taidegallerioissa, kirjastoissa tai muissa tiloissa, jotka joko ovat tai eivät ole suunniteltu näyttelyitä varten. Silloin näyttelytila, näyttelyn taustarakenteet ja valaistus täytyy rakentaa erikseen.

Näyttelysuunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanpankin järjestämä köyhyys-aiheinen näyttely Singaporessa vuonna 2006.
Taidenäyttelyn avajaiset Pariisissa.

Näyttelyn suunnittelusta vastaavaa henkilöä sanotaan kuraattoriksi. Suurissa tai kansainvälisissä näyttelyissä näyttelykuraattoreja voi olla useita.

Varsinkin museoissa esitettävien näyttelyiden markkinointi ja esillepano on tavallisesti huolellisesti suunniteltua. Nykyisin kulttuurimarkkinointia ei tavallisesti suunnata yleisölle yleensä, vaan se saatetaan kohdentaa jollekin yleisölle.

Suurten näyttelyiden näyttelyarkkitehtuurista vastaa usein oma näyttelyarkkitehti. Sekä näyttelytilojen valaistus, että informaatio näyttelytiloissa on pitkälle suunniteltua. Näyttelyä varten saatetaan rakentaa museoon omia väliseiniä, lasikkoja, esittelyhyllyjä tai eristettyjä huoneita multimediaesityksiin ja maalata osastoja eri värein.

Usein keskustellaan taidenäyttelyiden ripustuksesta. Se tarkoittaa sitä, miten teokset on asetettu seinille ja tilaan. On erilaisia ripustustyylejä. Joskus taiteilija tai näyttelyn järjestäjä saattaa suunnitella teosten ripustusta näyttelyyn museon tai näyttelytilan pienoismallin avulla.

Usein taidenäyttelystä kirjoitetaan ja julkaistaan juliste, sekä näyttelyluettelo eli katalogi. Näyttelyn yhteydessä saatetaan julkaista myös painettu esite, näyttelyluettelo, cd-levy, video tai verkkosivut.

Asiantuntijat saattavat julkaista näyttelyluetteloissa kirjoituksia, joissa on esseitä, monografioita tai tutkimusten tuloksia. Näyttelyssä saattaa olla esillä aihetta koskevia elokuvia, dokumentteja tai performansseja. Yleisölle saatetaan tarjota opastuskierroksia, luentoja tai ääniopastuksia. Lapsille saatetaan järjestää olla omaa oheisohjelmaa.

Turvallisuus, kuljetus ja avajaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museon on turvattava esittämiensä näyttelyiden esineiden turvallisuus. Näyttelyitä valvotaan erilaisin keinoin ja turvallisuuden korkeaa tasoa valvovat vakuutusyhtiöt.

Taide- ja museoesineiden kuljettamista varten on syntynyt siihen erikoistuneita kuljetusyhtiöitä. Asiantunteva pakkaus ja konservointi on osa näyttelyiden järjestämistä.

Lehdistölle saatetaan järjestää näyttelyn lehdistö- tai tiedotustilaisuus. Usein näyttelystä laaditaan lehdistötiedote.

Avajaiset ovat osa näyttelyä. Avajaiskutsut suunnitellaan, painetaan ja lähetetään kutsuvierasyleisölle. Avajaisissa saattaa olla puhe tai jotain muuta ohjelmaa. Avajaiset ovat tavallisesti luonteeltaan vapaamuotoinen ja avoin tilaisuus.

Näyttelyt, palaute ja taidekauppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidenäyttelyn avajaiset Seattlessa.

Teosten esittäminen näyttelyssä on tärkeää taiteilijalle, koska silloin hän pystyy julkaisemaan työnsä tuloksia. Näyttelyn vastaanotto tarkoittaa sekä kriitikoiden, että muun yleisön antamaa palautetta näyttelystä. Taiteilijalle näyttelyn järjestäminen on runsaasti aikaa vievää työtä ja yleensä näyttelystä koostuu myös runsaasti kuluja hänelle.

Yleensä taidegallerioissa esitettävissä taidenäyttelyissä esillä olevat teokset ovat myytävinä. Hinnan saa selville tavallisesti näyttelyluettelosta. Pieni punainen merkki teoksen vieressä tarkoittaa, että se on myyty ja vihreä sitä, että joku on varannut sen ostoa varten.

Taidemuseoiden näyttelyissä olevat teokset eivät tavallisesti ole myytävänä tai taidemuseo ei niiden kauppaa välitä. Taidemuseoissa esitettävät teokset saattavat kuulua joko museon omaan kokoelmaan tai johonkin muuhun julkiseen- tai yksityiskokoelmaan. Näistä on maininta teosluettelossa.

Näyttelyssä käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelytiloja valvovat tavallisesti joko näyttelyvalvojat tai -vartijat. Näyttelyitä saatetaan valvoa myös elektronisilla valvontalaitteilla, kuten valvontakameroilla tai tunnistimilla. Suurissa museoissa näyttelyvalvonta tehdään tavallisesti useilla keinoilla, eikä näyttelyssä vierailija usein huomaa valvontalaitteita.

Metropolitan Museum of Art, näyttelytiloja ja kahvila.

Vierailijan pitää noudattaa ohjeita, joita saattavat olla esimerkiksi seuraavat:

  • Tupakointi ja tulen käsittely kielletään, koska monesti näyttelytilat on varustettu automaattisilla palovaroittimilla.
  • Valokuvaus tai videokuvaus saatetaan kieltää tekijänoikeudellisista syistä.
  • Jos valokuvaus on sallittua, usein kameran jalustan käyttö on kielletty turvallisuussyistä. Kameran salamavalon käyttö kielletään yleensä, koska kirkas valo tuhoaa taideteoksia ja välkkyvä valo voi häiritä muiden katselijoiden tarkaavaisuutta.
  • Usein päällysvaatteita, laukkuja tai irtoesineitä ei saa viedä näyttelytiloihin teosten turvallisuuden takia.
  • Äänekäs tai häiritsevä käyttäytyminen, esimerkiksi juokseminen on usein kiellettyä.
  • Myös virvoitusjuomien tai ruokien nauttiminen näyttelyssä kielletään tavallisesti teosten suojelun takia.

Esineiden tai taideteosten suojelun takia niihin ei tavallisesti saa koskea. Pienet, hauraat tai erityisen arvokkaat näyttelyesineet saatetaan esittää vitriineissä tai niille erityisesti suunnitelluissa rakenteissa.

Kirjastot, kirjakaupat ja myymälät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelyn yhteydessä voi olla luettavana esimerkiksi aihetta koskevaa kirjallisuutta. Suurissa näyttelytiloissa saattaa olla myytävänä myös kirjoja tai muuta aineistoa. Museoissa voi olla myös kahviloita tai ravintoloita, jotka ovat erillään näyttelytiloista.

Varhaiset taidenäyttelyt Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän rakennuksen paikalla olevan talon huoneistossa järjestettiin maaliskuussa 1847 ensimmäinen suomalaisen taiteen näyttely.
Näyttelyluettelo vuodelta 1897.

Suomen ensimmäisenä taidenäyttelynä pidetään Helsingin yliopiston hankkiman veistokuvakokoelman esittelyä lokakuussa 1845. Se herätti arvostelua, koska kaikki teokset olivat siinä ulkomaisia.[1] Suomalaisten taiteilijoiden teoksia saatiin nähdä, kun vasta perustettu Suomen Taideyhdistys järjesti näyttelyn keväällä 1847, jossa oli lähes sata teosta. [2] Ensimmäiset taidenäyttelyt pidettiin yhdistyksen vuokraamissa huoneissa niin sanotussa Heidestrauchin talossa Helsingissä, Kauppatorin laidalla Pohjois-Esplanadilla (rakennuksessa toimii nykyisin Ruotsin suurlähetystö). Sen jälkeen vuosittaiset taidenäyttelyt alkoivat yleistyä Taideyhdistyksen järjestäminä Turussa ja Helsingissä.

Vuonna 1887 avattiin taidenäyttelyitä varten rakennettu museo Ateneum Helsinkiin.

Taidenäyttelyt keskittyivät 1960-luvulle asti lähinnä Suomen suurimpiin kaupunkeihin ja yhtä näyttelyä esitettiin tavallisesti melko lyhyen aikaa. Taidenäyttelyt olivat aikaisemmin myös melko harvinaisia, kun taas nykyaikana ne ovat kulttuurielämämme arkea. Pienimmilläkin paikkakunnilla järjestetään taidenäyttelyitä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kanawa, sanansaattaja Wiipurista, no. 45. Lauwantaina 1:s Marraskuuta 1845: "Kotimaalta. Helsingissä on wiime maanantaina awattu se luwattu taitonäyttely akademian kuwaussalissa, mutta waan ulkomaalaisille taitotöille, niin kuin Helsingin Sanomat mainitsewat. Joshan tämä olis ainua sellainen näyttely joka kaipaa taidollisuuden todistuksia kotimaasta. Sillä wähän hyödyttää paljas ihmetteleminen jos se ei synnytä halua itsenäiseen pyrkyyn, eli edes nähtyä jälkiä seuraamaan."
  2. Morgonbladet Helsingfors, no. 19. Måndagen den 8 Mars 1847. "Inrikes Nyheter. - Konstföreningen firar sin första-årsdag den 10 dennes, då älfven expositionen af tavlor tager sin början i Föreningens lokal in Heidestrauchska huset. Flere privata konstälskare hafva lemnat målningar till expositionen, så att hela antalet gör 86 taflor."

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]