Lähioikeudet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lähioikeudet eli tekijänoikeuden lähioikeudet ovat tekijänoikeutta lähellä olevia oikeuksia, joista säädetään Suomen tekijänoikeuslain 5. luvussa.[1] Niillä suojataan esittäviä taiteilijoita ja heidän esityksiään, äänitetuottajia ja kuvatallenteen tuottajia, luetteloiden valmistajia, radio- ja televisioyrityksiä ja valokuvaajia. Tällaisia lähioikeuksia kutsutaan joskus myös naapurioikeuksiksi. [2]

Lähioikeussuoja ei sulje pois varsinaista tekijänoikeussuojaa, jos kyse on teoksesta. Luettelo, taulukko ja tietokanta voivat saada varsinaista tekijänoikeussuojaa suppeampaa luettelosuojaa.

Valokuvaajan tuotoksia ja kopioita suojaa lähioikeus mahdollisen tekijänoikeuden lisäksi. Muita lähioikeuden piiriin kuuluvia ovat esimerkiksi videointi teatteriesityksestä, ääninauhoitus konsertista, äänitallenteiden tuotanto ja julkaisu, kuvatallenteen tuotanto ja julkaisu sekä radio- ja televisiotoiminta. Näiden oikeuksien suoja-aika on 50 vuotta, ja se lasketaan esitys-, tallentamis-, julkaisemis-, lähetys- tai valmistamisvuodesta. Tällöin julkaisematon näillä tavoin valmistettu teoskin saa tekijänoikeussuojaa 50 vuoden ajaksi.

12. syyskuuta 2011 Euroopan parlamentti ja komissio päättivät pidentää esittäjien ja äänitetuottajien lähioikeuksien suojan 70 vuoteen.[3] Direktiivi on toteutettava kansallisessa lainsäädännössä vuoteen 2014 mennessä.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tekijänoikeuslaki (8.7.1961/404) Finlex® – Valtion säädöstietopankki. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy.
  2. Harenko – Niiranen – Tarkela: Tekijänoikeus – kommentaari ja käsikirja, s. 663. Helsinki: WSOYpro, 2006.
  3. http://ec.europa.eu/internal_market/copyright/term-protection/term-protection_en.htm
  4. http://www.guardian.co.uk/media/2011/sep/12/musicians-copyright-extension

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]