Soitin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Musiikki
Musical notes.svg

Musiikin tyylilajit
Taidemusiikki
Populaarimusiikki:
Pop | Rock | Iskelmä
Afroamerikkalainen musiikki
Kansanmusiikki
Maailmanmusiikki

Musiikinteoria
Nuottikirjoitus
Melodia
Harmonia
Tonaalisuus
Sävelasteikko
Sävellaji
Tahtilaji
Musiikkifilosofia
Musiikin vaikutukset

Musiikin tekeminen
Muusikko
Säveltäminen
Improvisointi
Soitin
Laulu
Konsertti
Äänen tallennus
Tekijänoikeus

Soitin eli instrumentti on laite, joka on tarkoitettu musiikin tuottamiseen.

Määritelmä ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soitin on esine, joka on tarkoitettu musiikin tuottamiseen. Varhaiset ihmiset tuottivat ääniä omalla vartalollaan, esimerkiksi taputtamalla käsiään. Kun he siirtyivät käyttämään löytämiään esineitä, ensimmäiset soittimet olivat syntyneet.

Soittimesta tulee ääntä kun sitä soitetaan jollain tavalla: esimerkiksi kitaran kieliä näppäillään tai huiluun puhalletaan.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkeologit ovat löytäneet mammutin luusta tehdyn huilun 37 000 vuoden takaa.[1]

Euroopasta ei ole löytynyt muita jälkiä kielisoittimista ennen kristinuskon leviämistä kuin Välimeren seudun lyyrat, harput ja lyyrat.[2]

Soitinten luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Soitinluokitus

Soittimet voidaan luokitella eri tavoin. Neljä perusryhmää ovat vaskipuhaltimet, puupuhaltimet, lyömäsoittimet ja kielisoittimet. Kosketinsoittimet voivat olla oma ryhmänsä, vaikka niissä ääni syntyy joko kielissä (kuten pianossa) tai ilmavirtauksessa (kuten uruissa).[3]

Varsinkin länsimaisessa musiikissa ne jaetaan tavallisesti kosketinsoittimiin, kielisoittimiin eli kordofoneihin, joista usein erotetaan vielä omaksi ryhmäkseen jousisoittimet, aerofoneihin, jotka sisältävät muun muassa puhallinsoittimet, lyömäsoittimiin sekä sähkösoittimiin eli elektrofoneihin. Puhallinsoittimet jaetaan edelleen puupuhaltimiin ja vaskipuhaltimiin.

Nykyisin käytetään myös Erich von Hornbostelin ja Curt Sachsin vuonna 1914 esittämää luokittelua, joka perustuu äänen fysikaaliseen muodostumiseen soittimessa: värähteleekö soitin itse, sen kieli, vai ilma soittimen sisällä. Tässä luokittelussa esimerkiksi kosketinsoittimia ei lueta omaksi ryhmäkseen, sillä ääni syntyy niissä hyvinkin eri tavoin, vaan esimerkiksi piano kuuluu kordofoneihin ja urut aerofoneihin. Lisäksi he jakoivat lyömäsoittimet äänen syntytavan mukaan edelleen idiofoneihin ja membrafoneihin.[4][5]

Etruskimuusikkoja soittimineen hautamaalauksessa 400-luvulta eaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Archeologists discover ice age dwellers' flute CBC. 2004. Viitattu 29.6.2017.
  2. Archaeology of instruments Oxford Music Online. Viitattu 29.6.2017.
  3. Instrument Dictionary on Music. Viitattu 29.6.2017.
  4. E. M. von Hornbostel ja C. Sachs: Soitinten luokitusjärestelmä. suom. T. Leisiö. Musiikki, 1914 / suom. 1974.
  5. Hornbostel-Sachs Dictionary on Music. Viitattu 29.6.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.