Rautasilta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rautasilta
Rautasilta
Rautasilta
Ajokaistoja 2 + 1 kev.liik.väylä
Ylittää Oulujoen
Sijainti Oulu
Ylläpitäjä Oulun kaupunki
Siltatyyppi teräsristikkosilta
Pisin jänneväli 100 m
Pituus 115 m
Alituskorkeus 2,5 m
Korkeusrajoitus sillalla 4,0 m
Liikenne päivässä 19 000
Avattu liikenteelle 1886
Koordinaatit 65°01′21.4″N, 025°29′46.4″E
Haus LennartHell.svg
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Rautasilta (entinen Oulujoen ratasilta) on Oulujoen ylittävä teräsristikkosilta Oulussa. Se valmistui Pohjanmaan radan rakentamisen yhteydessä Toppilan satamaan johtavaa rautatietä varten vuonna 1886. Sillan jänneväli on 100 metriä, kokonaispituus 115 metriä[1] ja se oli valmistuessaan Pohjoismaiden pisin siltajänne. Isohaaran jännemitaltaan 125-metrisen sillan valmistumiseen 1903 saakka Rautasilta oli jännemitaltaan pisin silta Suomessa.[2]

Rautasilta ja uudempi rautatiesilta.

Sillan nimi johtuu joko rakennusmateriaalin kansanomaisesta nimityksestä tai rautatiestä.[3] Sillan teräsristikkokannattimet ovat tyypiltään katkaistuja paraabelikannattimia.[4] Teräsjänteet toimitti Duisburgista Saksasta oleva konepajayhtiö J. C. Harkort.[5] Silta muutettiin katusillaksi vuonna 1965.[6] Rautasilta on koottu niittaamalla. Korjauksessa vuoden 2015 kesällä sillan rautaosiin tulleet törmälyvauriot korjataan ja kevyen liikenteen väylän puukansi uusitaan.[7]

Silta sijaitsee neljän kaupunginosan rajalla: Oulujoen eteläpuolella sillalle johtavaan Tulliväylään rajoittuvat Myllytullin ja Intiön kaupunginosat, pohjoispuolella Tuiran ja Laanilan kaupunginosat.

Nykyisin rautatie kulkee erillisellä kaksijänteisellä teräsristikkosillalla. Uudemman rautatiesillan jännepituus on 2×50 metriä, ja se on valmistunut vuonna 1964. Se rakennettiin, koska uudempi rautatiekalusto ei enää sopinut kulkemaan vanhan Rautasillan silta-aukon lävitse. Silloin Rautasillan kansi muutettiin maantieliikenteelle sopivaksi ja sen kylkeen lisättiin ulokkeena kevyen liikenteen väylä. Sitä ennen sillalla oli rautatien molemmin puolin teräskaiteiden erottamat jalkakäytävät, joita käyttivät myös polkupyöräilijät. Ajoittain Rautasiltaa oli käyttänyt myös hevosliikenne.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aitta, Seppo: Siltojemme historia (History of Finnish bridges). Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aitta, 2004, s. 498–499
  2. Aitta, 2004, s. 38
  3. Toropainen, Ritva 2005. Oulun paikannimet: mistä nimet tulevat, s. 121. Väitöskirja, Oulun yliopisto: Suomen kielen, informaatiotutkimuksen ja logopedian laitos.
  4. Aitta, 2004, s. 160
  5. Aitta, 2004, s. 159
  6. Aitta, 2004, s. 498
  7. Jurkko, Kati: 130-vuotias siltavanhus rakennettiin niittaamalla – remontin jälkeen se kestää taas kymmeniä vuosia 17.6.2015. Tle. Viitattu 11.7.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]