Oulu–Kontiomäki-rata

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oulu–Kontiomäki
Perustiedot
Reitti  Oulu – Kontiomäki
Rakennettu  19251930
Avattu  1930
Omistaja  Suomen valtio
Ylläpitäjä  Liikennevirasto
Liikenne
Operaattori(t)  VR-Yhtymä
Henkilöjunia / vrk  8
Tavarajunia / vrk  10
Tekniset tiedot
Pituus  166 km
Raiteiden lkm  1
Raideleveys  1 524 mm
Sähköistys  2 × 25 kV / 50 Hz
Sallittu nopeus 
 • henkilöliikenteessä  120 km/h
 • tavaraliikenteessä  120 km/h
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus  (Oulu)–Kontiomäki [1]
Radio-ohjaus  Kontiomäki [1]
Ohjauskeskus  Oulu
Suojastus  asemanvälisuojastus
Kulunvalvonta  JKV
( ) = liikennepaikka ei kuulu kauko-ohjattuun rataan.

Oulu–Kontiomäki-rata on Suomen rataverkon osuus Oulun ja Paltamon kunnan Kontiomäen asemien välillä. Rataosan pituus on 166 km ja se on valmistunut vuonna 1930.[2] Rata kulkee seuraillen Oulujokea ja Oulujärven pohjoisrantaa. Valtatie 22 kulkee miltei yhtä matkaa radan kanssa.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rataosan kautta kulkee suuri osa Kontiomäeltä ja Kajaanista lähtevästä liikenteestä. Myös Kostamuksesta tuleva liikenne ajetaan pääosin Kontiomäen kautta Ouluun ja sieltä edelleen Raaheen ja Kokkolaan. Liikennettä hoitaa VR-Yhtymä. Rataosalla ajetaan kymmenen henkilöjunavuoroa päivittäin.

Rataosalla ajetaan usein raskaita rautamalmipellettijunia. Nämä junat ovat 900 metriä pitkiä, koostuvat kolmesta (nykyisin kahdesta) Sr2-sähköveturista sekä 60 vaunusta, ja painavat jopa 5 600 tonnia. Näin painavien junien jarrutusmatka on yli kilometri. Toisinaan näitä myös vedetään edelleen kolmella Dr16-veturilla.

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rataosa on yksiraiteinen, kauko-ohjattu ja sähköistetty. Rataosalla on myös junien automaattinen kulunvalvonta (JKV). Sähköistys otettiin käyttöön 1. joulukuuta 2006, jännite ajolankoihin kytkettiin 1. lokakuuta 2006 ja sähköveturivetoinen koeliikenne alkoi 1. marraskuuta 2006.

Radan suurin sallittu nopeus henkilöliikenteessä on 120 km/h ja tavaraliikenteessä 100 km/h. Sähköistyksen myötä suurimmaksi sallituksi nopeudeksi henkilöliikenteessä tulee 140 km/h.

Rataosan liikenteenohjaus hoidetaan keskitetysti Oulusta.

Suunnitellut liikennepaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ratahallintokeskus on varannut liikennepaikkanimet Niska ja Liminpuro rataosalle suunniteltaville uusille liikennepaikoille. Niskan suunniteltu liikennepaikka sijaitsee rataosuudella Utajärvi–Vaala, ja Liminpuron suunniteltu liikennepaikka rataosuudella Vaala–Kivesjärvi. Edellä mainitut rataosuudet ovat rataosan pisimpiä liikennepaikkavälejä. Niskan ja Liminpuron toimiessa välisuojastuspaikkoina rataosan läpäisykyky lisääntyisi, koska samaan suuntaan kulkevien junien keskinäinen välimatka olisi lyhyempi.

Edellä mainittujen välisuojastuspaikkojen perustaminen on yksi keino lisätä kapasiteettia, sillä rataosalla on käytössä niin kutsuttu asemavälisuojastus. Asemavälisuojastuksella tarkoitetaan sitä, että rataosalla on opastimia ainoastaan liikennepaikoilla, eikä linjaosuuksia ole mitenkään jaettu lyhyempiin suojastusväleihin opastimin. Tällöin liikennepaikkojen välillä voi liikennöidä ainoastaan yksi juna kerrallaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rataosa on valmistunut viidessä osassa seuraavasti:[2]

23. toukokuuta 1995 otettiin käyttöön Kontiomäen ohitusraide, jonka avulla Vartiuksen ja Oulun välinen liikenne voidaan ohjata Kontiomäen ohitse, tarvitsematta siirtää vetureita junan päästä toiseen Kontiomäen ratapihalla.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b F 8/2009 Rataverkon kuvaus 1.1.2010 (pdf) (4.2. Kauko-ohjatut radat, 4.5. Radio-ohjatut radat) 1.1.2010. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 2.2.2010.
  2. a b Miikka Granlund: Rataverkon kehitys ja sähköistyksen eteneminen (vuodet 1926–1930) Viitattu 13.1.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]