Sr2

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sr2
Sr2-veturi numero 3202 Tampereella juhannuksena 2012.
Sr2-veturi numero 3202 Tampereella juhannuksena 2012.
Perustiedot
Tyyppi sähköveturi
Liikennöitsijä VR-Yhtymä
Valmistaja Schweizerische Lokomotiv- und Maschinenfabrik
ABB
Adtranz
Bombardier Transportation
Transtech
Lukumäärä 46
Valmistusvuodet 1995–2003
Hylätty 6
Numerointi 3201–3246
Lempinimi Marsu
Alppiruusu
Käkikello
Möhkö
Tekniset tiedot
Huippunopeus 210 km/h
Paino 83 t
Pituus 18 690 mm
Leveys 3 000 mm
Korkeus 4 310 mm
Pyörästö Bo′Bo′
Pyörästön pituus 13 800 mm
Suurin akselipaino 21 t
Pyörän halkaisija 1 100 mm
Moottorin teho  
 • tuntiteho 6 100 kW
 • jatkuva teho 5 000 kW
VR:n Sr2-sähköveturi n:o 3234 Turun rautatieasemalla vanhassa punaisessa värityksessä.
VR:n Sr2-sähköveturi n:o 3234 Turun rautatieasemalla vanhassa punaisessa värityksessä.

Sr2 on toinen kolmesta VR:n käyttämästä sähköveturityypistä. Niitä valmistettiin vuosina 1995–2003 kaikkiaan 46 kappaletta. Veturi perustuu sveitsiläiseen Lok 2000 -veturiin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sr2 3204 alkuperäisissä väreissään Turun rautatieasemalla.

Vuonna 1992 silloinen Valtionrautatiet tilasi tarjouskilpailun jälkeen 20 uutta Lok 2000 -tyyppistä sähköveturia SLM:lta ja ABB:ltä.[1] Myöhemmin tehtiin 20 veturin lisätilaus, johon sisältyi 12 veturin optio. Kuusi optioista muutettiin sittemmin tilauksiksi, jolloin toimitettujen vetureiden kokonaismääräksi tuli 46. Lok 2000 -veturit olivat valmistuessaan maailman moderneimpia sähkövetureita[1]. Vetureiden alkuperäinen valmistaja ja suunnittelija oli SLM (telit ja muu mekaniikka) yhdessä ABB:n kanssa (sähkötekniikka), mutta omistussuhteiden muutosten takia rakentajan nimeksi vaihtui kesken toimitusten Adtranz ja viimeksi Bombardier Transportation. Veturien korit valmisti alihankintana Transtech Suomessa. Veturit saivat tyyppimerkinnän Sr2 ja numerot 3201–3246.

Sr2-sarja oli ensimmäinen 1970-luvulla tilatun Sr1-sarjan jälkeen tilattu sähköveturisarja. Ensimmäiset kaksi veturia, numerot 3201 ja 3202, valmistuivat vuonna 1995.[2] Niillä ajettiin Suomessa koeajoja pääasiassa nopeissa junissa Helsingin ja Oulun välillä[1]. Virallisesti ne otettiin käyttöön keväällä 1996[3]. Sr2-veturin sarjatoimitukset alkoivat pian tämän jälkeen ja kestivät vuoteen 2003 saakka. Kaikki Sr2-sarjan veturit ovat olleet aktiivisessa käytössä käyttöönotostaan lähtien. Veturi 3201 on kuitenkin toiminut syksystä 2021 alkaen varaosalähteenä.[4] Vuonna 2023 veturit 3202, 3204 ja 3205 otettiin varaosalähteiksi ja veturit 3203 ja 3206 jätettiin seisontaan.[5]

Sarjan vetureiden lempinimiksi ovat vakiintuneet Alppiruusu, Käkikello, Marsu ja Möhkö. Näistä kaksi ensimmäistä viittaa vetureiden alkuperämaahan Sveitsiin, joskin Käkikello virheellisesti.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sr2 vastaa teknisesti sveitsiläistä Lok 2000 -veturia, jota käytetään muun muassa Sveitsissä, Norjassa ja Kiinassa (Hongkongissa).[1] Sr2 on niin sanottu yleislinjaveturi, eli se on suunniteltu sekä tavara- että matkustajajunien vetoon. Veturin suurin sallittu nopeus on 210 kilometriä tunnissa. Koeajoissa sillä on ajettu suurimmillaan 232 km/h. Maksiminopeus 230 km/h oli merkittynä ensimmäisissä vetureissa, mutta sittemmin sitä on alennettu voimassa olevien säännösten mukaiseksi. Vetureita voidaan kytkeä yhteiskäyttöön enintään kolme kappaletta. Tämä tarkoittaa, että kolmea veturia voidaan ajaa yhden kuljettajan voimin yhdestä ajopöydästä. Kun Sr2-veturit kytketään yhteiskäyttöön, ensimmäisen veturin etummainen virroitin on ylhäällä ja takimmaisen veturin takimmainen virroitin on ylhäällä. Jos vetureita on yhteiskäytössä kolme, on keskimmäisen veturin virroitin vapaasti valittavissa eli mitään ”väärää” asentoa sillä ei ole.

Muotoilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kori on muotoiltu aerodynaamisesti edullisesti sekä nokaksi että junaa vasten olevaksi peräksi. Ulkomuodon on suunnitellut lähinnä urheiluautoissa mainetta niittänyt italialainen Pininfarina. Rakenteessa on käytetty rungon teräksen lisäksi synteettisiä muoveja nokkaosissa ja ohjaamoissa sekä alumiinia kattokoteloissa. Muuntaja on sijoitettu telien väliin korin alle, jolloin painopiste saadaan mahdollisimman alas. Veturin sisällä sähkölaitteet on sijoitettu veturin molemmille reunoille, ja veturin keskellä kulkee ohjaamot yhdistävä huoltokäytävä.[6] Ohjaamot on suunniteltu uusimman ergonomisen tiedon mukaisiksi. Tuulilasin eri kerrosten väliin on höyrystetty ohut sähköä johtava hopeakerros, joka virrallisena pitää lasin kirkkaana huurteesta.[6]

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajomoottorit ovat kolmivaiheoikosulkumoottoreita ja niitä syötetään tehoelektroniikalla toteutetuilla taajuusmuuttajilla, joissa on öljyjäähdytteiset GTO-tyristorit. Pyörän pidon pettäessä kolmivaihemoottori ei lyö hallitsemattomasti ympäri, koska moottorin pyörintänopeus ei voi ylittää syöttövirran taajuutta. Tämä yhdessä akselikohtaisen nopean tehonsäädön kanssa mahdollistaa korkeiden vetovoimien käyttämisen myös huonoissa kitkaolosuhteissa. Jarrutettaessa ajomoottorit toimivat generaattoreina, jolloin junan liike-energia muutetaan takaisin sähköenergiaksi, joka syötetään takaisin ajojohtimeen.

Veturin ohjausjärjestelmä on tietokonepohjainen, ja siinä on useita tietokoneita, muun muassa jarruille, ajopöydille ja tehonsäädölle kullekin omansa sekä kaksi päätietokonetta. Kaikki tietokoneet on verkotettu keskenään. Tiedonvälitys tapahtuu pääasiassa valokaapeleilla. Veturin teleissä on radiaalisesti ohjautuvat pyöräkerrat, ts. erityinen vivusto kääntää kunkin pyöräkerran akselin aina tarkalleen kaarteen säteen suuntaiseksi. Kaarteessa ajettaessa yhden telin akselit eivät siis ole yhdensuuntaiset, vaan sisäkaarteen puolella lähempänä toisiaan. Tämä vähentää pyörien laippojen ja kiskojen kulumista jyrkissä kaarteissa.[1]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valmistusvuodet: 1995–2003
  • Valmistettu: 46 kpl
  • Valmistaja:
  • Numerointi: 3201–3246
  • Pituus puskimineen: 19,02 m
  • Akselijärjestys: Bo′Bo′
  • Pyörän halkaisija: 1 100 mm
  • Paino työkunnossa: 83 t
  • Suurin akselipaino: 21 t
  • Ajomoottorit:
    • Valmistaja: ABB
    • Lukumäärä: 4
  • Tuntiteho: 6 100 kW
  • Jatkuva teho: 5 000 kW

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Eonsuu, Honkanen, Pölhö: Suomen veturit osa 2. Moottorikalusto. Elokuvan Maailma ay, 1995. ISBN 952-5060-02-0.
  2. Pölhö, Eljas – Pykälä-Aho, Mia: Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto 1.1.1996. Malmö : Frank Stenvall : Elokuvan maailma, 1996. ISBN 91-7266-133-X.
  3. http://vaunut.org/kuva/43562
  4. Tasoristeys 3/2021 Resiina-lehti. Viitattu 24.12.2023.
  5. Tasoristeys 3/2023 Resiina-lehti. Viitattu 24.12.2023.
  6. a b Seisake.net – Sr2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]