Sr2
| Sr2 | |
|---|---|
 Sr2-veturi numero 3202 Tampereella juhannuksena 2012. |
|
Perustiedot |
|
| Tyyppi | sähköveturi |
| Liikennöitsijä | VR-Yhtymä |
| Valmistaja |
Schweizerische Lokomotiv- und Maschinenfabrik ABB Adtranz Bombardier Transportation Transtech |
| Lukumäärä | 46 |
| Valmistusvuodet | 1995–2003 |
| Numerointi | 3201–3246 |
| Lempinimi |
Marsu Alppiruusu Käkikello Möhkö |
Tekniset tiedot |
|
| Huippunopeus | 210 km/h |
| Paino | 83 t |
| Pituus | 18 690 mm |
| Leveys | 3 000 mm |
| Korkeus | 4 310 mm |
| Pyörästö | Bo′Bo′ |
| Pyörästön pituus | 13 800 mm |
| Suurin akselipaino | 21 t |
| Pyörän halkaisija | 1 100 mm |
| Moottorin teho | |
| • tuntiteho | 6 100 kW |
| • jatkuva teho | 5 000 kW |
 VR:n Sr2-sähköveturi n:o 3234 Turun rautatieasemalla vanhassa punaisessa värityksessä. |
|
Sr2 on toinen kolmesta VR:n käyttämästä sähköveturityypistä ja niitä valmistettiin vuosina 1995–2003 kaikkiaan 46 kappaletta. Veturi perustuu sveitsiläiseen Lok 2000 -veturiin.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1992 silloinen Valtionrautatiet tilasi tarjouskilpailun jälkeen 20 uutta Lok 2000 -tyyppistä sähköveturia SLM:lta ja ABB:ltä.[1] Myöhemmin tehtiin lisätilaus 20 veturista, mihin sisältyi 12 veturin optio. Kuusi optioista muutettiin sittemmin tilauksiksi, jolloin toimitettujen vetureiden kokonaismääräksi tuli 46. Lok 2000 -veturit olivat valmistuessaan maailman moderneimpia sähkövetureita[1]. Vetureiden alkuperäinen valmistaja ja suunnittelija oli SLM (telit ja muu mekaniikka) yhdessä ABB:n kanssa (sähkötekniikka), mutta omistussuhteiden muutosten takia rakentajan nimeksi vaihtui kesken toimitusten Adtranz ja viimeksi Bombardier Transportation. Veturien korit valmisti alihankintana Transtech Suomessa. Veturit saivat tyyppimerkinnän Sr2 ja numerot 3201–3246.
Sr2-sarja oli ensimmäinen 1970-luvulla tilatun Sr1-sarjan jälkeen tilattu sähköveturisarja. Ensimmäiset kaksi veturia, numerot 3201 ja 3202, valmistuivat 1995.[2] Niillä ajettiin Suomessa koeajoja pääasiassa nopeissa junissa Helsingin ja Oulun välillä[1]. Virallisesti ne otettiin käyttöön keväällä 1996[3]. Sr2-veturin sarjatoimitukset alkoivat pian tämän jälkeen ja kestivät vuoteen 2003 saakka. Kaikki Sr2-sarjan veturit olivat pitkään käytössä ja kulkivat useamman kymmentä vuotta. Veturi 3201 on toiminut syksystä 2021 alkaen varaosalähteenä.[4]
Sarjan vetureiden lempinimiksi ovat vakiintuneet Alppiruusu, Käkikello, Marsu ja Möhkö. Näistä kaksi ensimmäistä viittaa vetureiden alkuperämaahan Sveitsiin, joskin Käkikello virheellisesti.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sr2 vastaa teknisesti sveitsiläistä Lok 2000 -veturia, jota käytetään muun muassa Sveitsissä, Norjassa ja Kiinassa (Hongkongissa).[1] Sr2 on niin sanottu yleislinjaveturi, eli se on suunniteltu sekä tavara- että matkustajajunien vetoon. Veturin suurin sallittu nopeus on 210 kilometriä tunnissa. Koeajoissa sillä on ajettu 232 km/h. Nopeus 230 km/h oli merkittynä ensimmäisissä vetureissa, mutta sittemmin sitä on alennettu voimassa olevan hyväksynnän mukaiseksi. Vetureita voidaan kytkeä yhteiskäyttöön enintään kolme kappaletta: tämä tarkoittaa, että kolmea veturia voidaan ajaa yhden kuljettajan voimin yhdestä ajopöydästä. Kun Sr2 kytketään yhteiskäyttöön, ensimmäisen veturin etummainen virroitin on ylhäällä ja takimmaisen veturin takimmainen virroitin on ylhäällä. Jos vetureita on yhteiskäytössä kolme, on keskimmäisen veturin virroitin vapaasti valittavissa eli mitään ”väärää” asentoa sillä ei ole.
Muotoilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kori on muotoiltu aerodynaamisesti edullisesti sekä nokaksi että junaa vasten olevaksi peräksi. Ulkomuodon on suunnitellut lähinnä urheiluautoissa mainetta niittänyt italialainen Pininfarina. Rakenteessa on käytetty rungon teräksen lisäksi synteettisiä muoveja nokkaosissa ja ohjaamoissa sekä alumiinia kattokoteloissa. Muuntaja on sijoitettu telien väliin korin alle, jolloin painopiste saadaan mahdollisimman alas. Veturin sisällä sähkölaitteet on sijoitettu veturin molemmille reunoille, ja veturin keskellä kulkee ohjaamot yhdistävä huoltokäytävä.[5] Ohjaamot on suunniteltu uusimman ergonomisen tiedon mukaisiksi. Tuulilasin eri kerrosten väliin on höyrystetty ohut sähköä johtava hopeakerros, joka virrallisena pitää lasin kirkkaana huurteesta.[5]
Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajomoottorit ovat kolmivaiheoikosulkumoottoreita ja niitä syötetään tehoelektroniikalla toteutetuilla taajuusmuuttajilla, joissa on öljyjäähdytteiset GTO-tyristorit. Pyörän pidon pettäessä kolmivaihemoottori ei lyö hallitsemattomasti ympäri, koska moottorin pyörintänopeus ei voi ylittää syöttövirran taajuutta. Tämä yhdessä akselikohtaisen nopean tehonsäädön kanssa mahdollistaa korkeiden vetovoimien käyttämisen myös huonoissa kitkaolosuhteissa. Jarrutettaessa ajomoottorit toimivat generaattoreina, jolloin junan liike-energia muutetaan takaisin sähköenergiaksi, joka syötetään takaisin ratajohtoon.
Veturin ohjausjärjestelmä on tietokonepohjainen, ja siinä on useita tietokoneita, muun muassa jarruille, ajopöydille ja tehonsäädölle kullekin omansa sekä kaksi päätietokonetta. Kaikki tietokoneet on verkotettu keskenään. Tiedonvälitys tapahtuu pääasiassa valokaapeleilla. Veturin teleissä on radiaalisesti ohjautuvat pyöräkerrat, ts. erityinen vivusto kääntää kunkin pyöräkerran akselin aina tarkalleen kaarteen säteen suuntaiseksi. Kaarteessa ajettaessa yhden telin akselit eivät siis ole yhdensuuntaiset, vaan sisäkaarteen puolella lähempänä toisiaan. Tämä vähentää pyörien laippojen ja kiskojen kulumista jyrkissä kaarteissa.[1]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valmistusvuodet: 1995–2003
- Valmistettu: 46 kpl
- Valmistaja:
- Schweizerische Lokomotiv- und Maschinenfabrik
- Adtranz
- Bombardier
- ABB (ratamoottorit)
- Transtech (kokoonpano)
- Numerointi: 3201–3246
- Pituus puskimineen: 19,02 m
- Akselijärjestys: Bo′Bo′
- Pyörän halkaisija: 1 100 mm
- Paino työkunnossa: 82 t
- Suurin akselipaino: 21 t
- Ajomoottorit:
- Valmistaja: ABB
- Lukumäärä: 4
- Tuntiteho: 6 100 kW
- Jatkuva teho: 5 000 kW
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Eonsuu, Honkanen, Pölhö: Suomen veturit osa 2. Moottorikalusto. Elokuvan Maailma ay, 1995. ISBN 952-5060-02-0.
- ↑ Pölhö, Eljas – Pykälä-Aho, Mia: Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto 1.1.1996. Malmö : Frank Stenvall : Elokuvan maailma, 1996. ISBN 91-7266-133-X.
- ↑ http://vaunut.org/kuva/43562
- ↑ http://www.resiinalehti.fi/artikkeli/132?utm_source=fr
- ↑ a b Seisake.net – Sr2
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sr2 Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta | Dieselveturit ja ‑moottorijunat |
| ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Sähköveturit ja ‑moottorijunat |
| ||||||
| Höyryveturit |
A1 · A2 · B1 · C1 · Hr1 · Hv1 · Hv2 · Hv3 · Hv4 · Pr1 · Tr1 · Tr2 · Tk3 · Tv1 · Vr1 · Vr2 · Vr3 · Vr4/Vr5 · Vk4 | ||||||
| Ratatyökoneet ja pienveturit |
Tve1 · Tve2 · Tve3 · Tve4 · Tve5 · Tka6 · Tka7 · Tka8 · Tka9 · Ttm1 · Ttr1 51 · Ttr | ||||||
| Koeveturit ja ‑kiskobussit |