Hv3

Hv3
Hv3 781 Keravalla muistomerkkinä.
Perustiedot
Tyyppi	höyryveturi
Valmistaja	Lokomo Tampella Schwartzkopff
Lukumäärä	24
Valmistusvuodet	1921–1941
Museoitu	781, 995, 998
Numerointi	638–647, 781–785, 991–999
Lempinimi	Heikki, Hindenburg, Mörssi
Tekniset tiedot
Huippunopeus	95 km/h
Paino	101,2 t
Pituus	17 636 mm
Pyörästö	4-6-0 (2′C-2′2′T)
Pyörästön pituus	14 940 mm
Suurin akselipaino	12,7 t
Pyörän halkaisija	860 – 1 750 mm
Vetovoima	6 950 / 7 530 kp
Infobox OK

Hv3 oli Suomen Valtionrautateiden käytössä ollut väliraskas henkilöjunien höyryveturi. Hv3 oli Hv1-veturin pohjalta suunniteltu veturi. Erona Hv1-sarjaan Hv3:ssa oli kapeampi aluskehys, jonka ansiosta veturit olisi myöhemmin voitu muuttaa kapeammalle yleiseurooppalaiselle raideleveydelle. Hv2-vetureita valmistettiin kaikkiaan 24 kappaletta. Osan vetureista valmistivat suomalaiset Tampella ja Lokomo, osan saksalainen Schwartzkopff. Veturit saivat alun perin sarjatunnuksen H9, mutta vuonna 1942 ne jaettiin tenderin pituuden mukaan sarjoihin Hv2 ja Hv3. Hv3-vetureissa oli pidempi, neliakselinen tenderi.

Veturin vesitilan suuruus oli 19 kuutiometriä ja hiilitilan suuruus 6 kuutiometriä. Tulipinnan ala oli 109,8 neliömetriä ja tulistimen 30,7 neliömetriä. Työpaine oli 12 kilopondia neliösentille, sylinterin pituus 51 senttiä ja männän iskun pituus 60 senttiä. Veturi pystyi vetämään noin 600–700 tonnin vaunukuormaa noin 890 hevosvoimansa avulla, pikajunakäytössä sen perässä oli tavallisesti kymmenisen vaunua eli noin 400 tonnin paino.

Hv3-veturit palvelivat matkustajaliikenteessä maan tärkeimpiä varikkoja, kunnes dieselöinti syrjäytti ne 1970-luvun alkuun mennessä. Saksassa valmistetut veturit erosivat jonkin verran Suomessa valmistetuista ja ne hylättiin jo vuonna 1965. Hv3-sarjasta on museoitu kolme yksilöä, joista 781 on Keravalla muistomerkkinä ja 998 Haapamäen museovarikolla. Veturin 995, joka valmistui jatkosodan alkaessa 1941, kunnosti noin 15 000 tunnin työllä ajokuntoon Suolahdessa Tapani Laaksomies. Veturi on ainoa ajokuntoinen lajissaan koko Euroopassa. Se teki aikoinaan viimeisen aikataulun mukaisen matkansa henkilöjunassa Seinäjoen ja Vaasan välillä marraskuussa 1966. Kun koko Hv-sarja hylättiin 1977, se tuotiin seuraavana vuonna kunnostettavaksi muistomerkiksi Ouluun. Veturi oli Oulun rautatieaseman alueella vuodesta 1980 aina vuoteen 2004. Laaksomies muutti sen kunnostuksen yhteydessä halkokäyttöiseksi ja kapeampi hiilipiippu vaihdettiin samalla leveämpään halkopiippuun. Halkotilan suuruus on 12 kuutiometriä, neitsytmatkalla Suolahdesta Äänekoskelle halkoja kului noin kuusi mottia kymmenen kilometrin matkalla.

Elokuvantekijä Jan-Eric Nyströmin valmistama 1:8-mittakaavan pienoismalli Hv3-veturista, jolla tapahtumapäivinä ajetaan yleisöä Suomen Rautatiemuseon puistoradalla.

Lähteet

• Salo, Sakari K.: Höyryveturikirja. Kustantaja Laaksonen, 2009. ISBN 978-952-5805-12-3.
• Pölhö, Eljas – Pykälä-Aho, Mia: Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto / Finnish Motive Power 1.1.1996. . ISBN 91-7266-133-X. Suomi/Englanti
• SRHS: Tietoa Suomen vetureista (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hv3 Wikimedia Commonsissa

• Ahola, Henrik: Reportaasi: Höyryveturi Heikin tarina. Sarjassaan viimeiset. (Sunnuntailiite) Kaleva, 27.11.2011, s. 6–11. Oulu: Kaleva Oy.

Suomalaiset veturit ja junayksiköt