Siirry sisältöön

Hv4

Wikipediasta

 

Hv4
Perustiedot
Tyyppi höyryveturi
Valmistaja Lokomo
Tampella
Lukumäärä 28
Valmistusvuodet 1912–1933
Romutettu 26
Museoitu 742, 751
Numerointi 516–529, 742–751, 757–760
Lempinimi Pikku-Heikki
Tekniset tiedot
Huippunopeus 85 km/h
Paino 48,1 t +25,5 t
Pituus 14 993 mm
Pyörästö 4-6-0 (2′C-3T)
Pyörästön pituus 12 204 mm
Suurin akselipaino 10,9 t
Pyörän halkaisija 860 – 1 575 mm
Vetovoima 6 120 kp = 60 kN

Hv4 oli Valtionrautateiden käytössä ollut höyryveturi. Se kehitettiin vanhemmista Hk1–Hk3-sarjoista, ja se muistutti suuresti Hk3:a mutta oli raskaampi ja tehokkaampi. Tampella ja Lokomo valmistivat vetureita 28 kappaletta vuosina 1912–1933[1]. Alun perin veturit saivat sarjamerkinnän H7,[2] joka vaihdettiin Hv4:ksi vuonna 1942.

Hv4-sarjaa käytettiin henkilö- ja pikajunissa. Materiaaliltaan raskaamman kiskotuksen tultua käyttöön ne siirrettiin pääasiassa kevytkiskoisille radoille, josta puolestaan Dm6- ja Dm7 -kiskobussit eli Lättähatut syrjäyttivät niitä 1950-luvulta lähtien.[2]

Vuonna 1918 seitsemän veturia jäi Venäjälle, mutta ne ostettiin takaisin viisi vuotta myöhemmin. Vuonna 1940 kolme vanhinta veturia luovutettiin Neuvostoliitolle sotakorvauksina. Muut Hv4-veturit hylättiin vuosina 1964–1965. Veturit 742 ja 751 ovat säilyneet[1], ja ne odottavat mahdollista kunnostusta Haapamäen museoveturiyhdistyksen raiteistolla.[2]

Teknisiä tietoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tenderi:
    • Vettä: 9 t
    • Hiiltä: 5 t
    • Halkoja: 10 m³
  • Tulipinta: 96,5 m²
  • Tulistuspinta: 26 m²
  • Arinapinta: 1,45 m²

Lähde:[3]

  1. a b Pölhö, Eljas & Pykälä-Aho, Mia: Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto / Finnish Motive Power 1.1.1996, s. 115. Frank Stenvalls Förlag, 1996. ISBN 91-7266-133-X (suomi/englanti)
  2. a b c Salo, Sakari K.: Höyryveturikirja, s. 24. Helsinki: Kustantaja Laaksonen, 2009. ISBN 978-952-5805-12-3
  3. Tietoa Suomen vetureista Suomen Rautatiehistoriallinen Seura. Arkistoitu 31.8.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]