Dv12

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sv12 / Sr12 / Dv12
Dv12 n:o 2611 uudessa vihervalkoisessa värityksessä.
Dv12 n:o 2611 uudessa vihervalkoisessa värityksessä.
Perustiedot
Tyyppi Dieselhydraulinen yleisveturi
Liikennöitsijä Valtionrautatiet, VR-Yhtymä
Valmistaja Valmet, Lokomo
Lukumäärä 192
Valmistusvuodet 1963–1968, 1971–1972, 1974–1980, 1983–1984
Peruskorjattu 2003–2008 (2500-sarja)
Hylätty 13
Numerointi 2501–2568, 2601–2664, 2701–2760
Lempinimi Deeveri, Reeveri,
Ruotsinlaiva (2700-sarja)
Pikku-Kalpee (uuden yritysilmeen mukainen)
Tekniset tiedot
Huippunopeus 125 km/h
Paino 63–69 t
Pituus 14 000 mm
Leveys 3 200 mm
Korkeus 4 600 mm
Raideleveys 1 524 mm
Pyörästö B'B'
Pyörästön pituus 9 800 mm
Suurin akselipaino 15,5–17,0 t
Pyörän halkaisija 1 000 mm
Vaihteisto Voith L 216 rs
Moottori Tampella SACM MGO V16 BSHR
Moottorin teho 1000–1030 kW/1360–1400 Hv käyntinopeudella 1500 r/min
Saneerattu Dv12 n:o 2540 Perkiön varikolla Tampereella
Saneerattu Dv12 n:o 2540 Perkiön varikolla Tampereella
Dv12 n:o 2648 Pieksämäen konepajalla. Voithin jäähdyttimen säleiköt eroavat muiden sarjojen Behr -jäähdyttäjän säleiköistä. Oikealla puolella Webaston komero, joka muissa sarjoissa sijaitsee konehuoneessa.
VR:n Dv12-veturi vanhassa punakeltaisessa värityksessä.

Dv12 (ennen 1.1.1976 Sv12 ja Sr12) on väliraskas, hydraulisella Voith-vaihteistolla varustettu dieselveturi, jota käytetään yleisesti koko Suomessa.

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veturi on pääosin teräsrakenteinen ja sen alusta koostuu kahdesta kaksiakselisesta Kruppin lisenssillä valmistetusta telistä, joiden päällä runko lepää. Telit ovat samaa tyyppiä kuin Saksan rautateiden veturisarjoissa 215 ja 216. Rungolle on asennettu koneisto konesuojineen sekä niin sanottu keskiohjaamo, jossa on kaksi ajopöytää: yksi kummallekin ajosuunnalle. Veturi voidaan määritellä keskikokoiseksi veturiksi, jonka 1950–60-luvulta periytyvä koneisto on melko pienitehoinen uusimpiin dieselvetureihin verrattuna. Tätä voidaan kompensoida kytkemällä kaksi tai kolme veturia yhteen vetoyksiköksi, jonka hallinta tapahtuu yhdestä ainoasta ajopöydästä. Tällöin yhdestä veturista ajetaan ja muut toimivat kauko-ohjattuina.

Dv12-sarja korvasi 1960-luvun lopulla väliraskaat höyryveturit, ja sitä on käytetty oikeastaan kaikissa mahdollisissa tehtävissä sen nykyisen tehtäväkentän koostuessa vaihtotöistä, järjestelyliikenteestä sekä – sähköistyksen laajetessa – yhä vähenevässä määrin linjatavarajunista, joissa vetureita käytetään usein kaksi tai kolme yhteen kytkettynä. Vetureita käytetään myös henkilöliikenteen junissa sähköistämättömillä rataosuuksilla.

Veturin tekninen toteutus on esimerkiksi maantieliikenteen ajoneuvoihin nähden varsin jykevää. Päämoottori on 16-sylinterinen V-moottori, se on nelitahtidieselmoottori ja varustettu kahdella turboahtimella ja kahdella ahtoilmanjäähdyttimellä. Sylinterinkannet ovat neliventtiiliset. Moottorin kovat lämpörasitukset vaativat mm. mäntien jäähdytyksen altapäin ruiskutettavalla moottoriöljyllä. Moottorit on mallikappaleita lukuun ottamatta valmistanut Tampella SACM-MGO:n lisenssillä. Päämoottorin käynnistys tapahtuu alle 10 barin paineilmaa käyttävällä käynnistysmoottorilla.

Vaihteisto on (länsi)saksalaisen Voithin valmistama hydrodynaaminen virtausvaihteisto, jossa on automaattisesti vaihtuvat kolme vaihdetta. Näistä sekä I- että II-vaihde ovat momentinmuuntimia ja III-vaihde nestekytkin, joka käytännössä vastaa suunnilleen suoraa, mekaanista vaihdetta. Kaikkien kolmen vaihteen välityssuhde on sama, mutta I- ja II-vaihteen momentinmuuntimet poikkeavat muuntosuhteensa puolesta toisistaan. Virtausvaihteiston lisäksi vaihteistoon kuuluu suunnanvaihtolaite, joka mahdollistaa veturin yhtä nopean ajon molempiin ajosuuntiin. Vaihteistossa on myös kaksivaihteinen aluevaihde, jonka välityssuhdetta voidaan vaihtaa mekaanisella käyttövivulla veturin seistessä. Hitaammalla vaihteella veturin huippunopeus on 85 km/h, mutta vetovoima korkeampi kuin nopeammalla vaihteella, jolla veturin huippunopeus on 125 km/h.

Jäähdytysjärjestelmässä on kaksi erillistä vesikiertoa, pääkierto ja sivukierto, joista jälkimmäinen toimii viileämpänä (noin 50 astetta celsiusta) ja jäähdyttää ensisijaisesti ahtoilmaa. Kummallakin vesikierrolla on omat jäähdytinkennonsa veturin etuosan jäähdytinkomerossa, jossa jäähdytysilmaa puhaltaa tuuletin, joka on 2500- ja 2700-sarjoissa Behrin valmistama ja saa käyttövoimansa hydrostaattisesti päämoottorilta. 2600-sarjan tuuletin on Voithin valmistetta ja saa käyttövoimansa kardaaniakselien ja nestekytkimen välityksellä.

Veturin sähköjärjestelmän jännite on 24 V. Enintään 10 barin paineilmaa tuottaa takakonehuoneeseen asennettu dieselkompressori. Paineilmaa tarvitaan mm. päämoottorin käynnistykseen, jarrujärjestelmiin sekä ohjausjärjestelmään. Veturin ohjausjärjestelmä on sähköpneumaattinen, jossa ohjauskomennot lähtevät ajopöydistä sähköisessä muodossa ja avaavat ja sulkevat sähköpneumaattisia venttiileitä, jotka ohjaavat säätölaitteita paineilmalla.

Kolme eri valmistussarjaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dv12-sarjaa on aikoinaan valmistettu kolmessa valmistussarjassa: 2500-sarjaa valmistettiin 1960-luvulla, osa 2700-sarjasta 1960-luvun lopussa ja osa 1970-luvun alussa. Hieman erikoisesti Dv12-tyypin viimeinen tilaussarja oli 2600-sarja, vaikka 2700-sarja oli jo aiemmin valmistunut. 2600-sarjan viimeinen yksilö, nro 2664, valmistui vuonna 1984.

2500- ja 2600-sarjat saivat alun perin tyyppimerkinnän Sv12 ja 2700-sarja tyyppimerkinnän Sr12. 2700-sarjan erilainen tyyppimerkintä johtui sen suuremmasta painosta. Lisäpainoa toi kyseisissä vetureissa alun perin ollut Clayton-höyrynkehitin, jota käytettiin matkustajajunien lämmitykseen. 1.1.1976 kaikki sarjat saivat yhteisen tunnuksen Dv12. Höyrynkehittimet poistettiin 2700-sarjasta vuoden 1976 jälkeen.

Sarjoissa on hieman ulkonäöllisiä eroavaisuuksia. 2700-sarja poikkeaa muista erilaisten pakoputkikoteloiden osalta; muuten sarja muistuttaa pitkälti 2500-sarjaa. 2600-sarja poikkeaa edellä mainituista hieman enemmän: jäähdytinkoneisto on erilainen ja myös jäähdyttimen kennot on sijoiteltu eri tavalla ja tämän vuoksi pidempi konesuoja on hieman erinäköinen. 2500- ja 2700-sarjoissa olevan Behrin jäähdyttimen tuuletinkoneiston tilalla 2600-sarjassa on Voith-merkkinen jäähdyttimen tuulettimen käyttökoneisto. 2600-sarjassa on myös vaihteiston yhteydessä muita sarjoja tehokkaampi lämmönvaihdin, mikä tekee siitä paremmin hidasvauhtista ja raskasta vaihtotyötä sietävän. Dieselmoottorit, niin apu- kuin päädieselmoottoritkin, ovat kaikissa Dv12-vetureissa kuitenkin keskenään samoja tyyppejä.

Lempinimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dv12 tunnetaan ainakin lempinimillä Deeveri, Dreeveri, Kameli, Reeveri, Ässä-Vee (2500- ja 2600-sarjat) ja Äs-Ärrä (2700-sarja). 2700-sarja tunnetaan myös nimellä Ruotsinlaiva, koska sarjan vetureiden pakoputkikoteloiden muotoilu muistuttaa risteilyalusten vastaavia. VR:n uuden yritysilmeen mukaiseksi maalattuja Dv12-vetureita on myös kutsuttu nimellä Pikku-Kalpee (vrt. uuden yritysilmeen mukainen Dr16, Iso-Kalpee).

Vauriot ja hylkäykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dv12-sarjan vetureita on kunnostettu useiden pahojenkin vaurioiden jälkeen, tosin muutamien yksilöiden tapauksessa on kyseenalaista, voiko niitä pitää enää alkuperäisinä, sillä ne on rakennettu suuremmaksi osaksi uudestaan.

Veturi 2519 vaurioitui pahoin tulipalossa Sievissä 8. kesäkuuta 2009. Vaurioiden vuoksi veturi hylättiin, ollen näin ensimmäinen hylätty Dv12-sarjan veturi. Se siirrettiin 4.–5.7.2009 romutettavaksi VR:n Hyvinkään konepajalle.[1]

Veturi 2634 puolestaan syttyi tuleen 14. syyskuuta 2009 Jyväskylän eteläpuolella, mutta sammui itsekseen ja veturi selvisi melko pienin vaurioin. Veturin vauriot on korjattu ja kyseinen veturi on taas liikenteessä.[2]

Huonokuntoisimpia 2700-sarjan vetureita on hylätty ja toimitettu Hyvinkään konepajalle romutettaviksi. Ensimmäiset hylätyt veturit 2706, 2707, 2708, 2709, 2718, 2725, 2727, 2728, 2729 ja 2734 ajettiin yhtenä letkana Hyvinkäälle 14. lokakuuta 2009.[3] 2734 ja 2728 vetivät letkan Hyvinkään asemalle, josta letkan toisen pään veturit 2725 ja 2707 vetivät letkan konepajalle. Johtoveturissa 2734 oli Suomen liput puolitangossa koko matkan ajan.[4][5]

Vaihtotöissä parina olleet veturit 2548 ja 2565 törmäsivät vaunuihin Hämeenlinnassa 30.11.2010. Molemmat veturit vaurioituivat törmäyksessä. Veturi 2548 korjattiin takaisin liikenteeseen, mutta 2565 jouduttiin pahemmin vaurioituneena hylkäämään.

Veturit 2539 ja 2540 törmäsivät toisiinsa Nurmeksen eteläpuolella 2.2.2011. Kummatkin veturit vaurioituivat pahoin. Molempien vetureiden vauriot on korjattu ja kyseiset veturit ovat taas liikenteessä.

Veturi 2633 vaurioitui tasoristeysonnettomuudessa Äänekoskella 11.6.2012. Vaurioiden vuoksi veturi hylättiin.

Saneeraus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat veturit (2500-sarja) on saneerattu; ensin kokeellisesti vuonna 2003 Hyvinkään konepajalla (veturi 2524) ja sarjatuotantona Pieksämäen konepajalla vuodesta 2004 alkaen. Saneerausohjelma valmistui syksyllä 2008, jolloin konepajalta valmistui 2563, joka sai samassa yhteydessä radio-ohjauslaitteiston ja EVN-numeron.

Radio-ohjauksen prototyyppinä on toiminut veturi 2710, jonka laiteasennukset valmistuivat Hyvinkään konepajalla maalis-huhtikuussa 2005. Loppuvuodesta 2008 aloitettiin radio-ohjauslaitteiston asennus Pieksämäen konepajalla myös aiemmin saneerattuihin 2500-sarjan sekä lisäksi 2700-sarjan vetureihin. 2600-sarjaan radio-ohjauslaitteita alkoi ilmestyä vuoden 2010 alkupuolella. Radio-ohjausta käytetään järjestelytöissä mm. Helsingissä Vuosaaren satamassa ja Kouvolassa Kuusankosken tehdasalueella.

2600-sarjan vetureihin on myös alettu tehdä ohjaamo-olosuhteita parantavia muutoksia Hyvinkään konepajalla[6], kuten ovien vaihto saneerattujen 2500-sarjalaisten kaltaisiksi ja lämmityksen ja äänieristyksen parantaminen. 2700-sarjalle on tehty Hyvinkään konepajalla ns. D12-korjausta, jossa veturit kunnostetaan tekemättä kuitenkaan isoja muutoksia ja maalataan kokonaan uudestaan. D12-korjausta ei lasketa varsinaiseksi konepajakorjaukseksi, vaan siitä käytetään määritelmää laajennettu huolto.

Sijoitukset ja vedettävien junien koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dv12-veturit on sijoitettu tällä hetkellä siten, että Kouvolan varikko operoi 2700-sarjan uusimmilla vetureilla (2741-2760). Tampereen varikon alaisuudessa on 2500-sarjan uusimmat ja 2700-sarjan vanhimmat veturit. Lisäksi Tampereelle on syksyllä 2009 sijoitettu muutama 2600-sarjan veturi (numerot 2626–2634) korvaamaan poistetut 2700-sarjalaiset. Myöhemmin Tampereelle siirrettiin vielä veturi 2625). Oulun ja Joensuun varikot jakavat käyttöönsä loput 2500-sarjan ja 2600-sarjan vetureista. Tarkempi sijoittelu eri käyttöympäristöihin muuttuu kalustotarpeiden mukaan.

Suurin junapaino, mitä Dv12-veturilla vedetään, on jyrkemmillä nousuilla toteutetuilla radoillamme 800 tonnia ja loivanousuisilla radoilla jopa 1200 tonnia. Hyvin monilla rataosuuksilla on junapainoksi määritetty 960 tonnia. Nämä määrät voidaan vetureiden monikäytössä kertoa vetureiden määrällä niin, että esimerkiksi kolmen Dv12-veturin moniajossa voidaan käyttää 2700 tonnin junapainoa tietyillä radoilla.

Tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dv12-sarja on tällä hetkellä Suomen ylivoimaisesti suurilukuisin dieselveturisarja, ja sitä käytetään paljon sekä linja-ajossa että vaihtotyössä. Kuitenkin muun muassa tavaraliikenteen supistumisen ja sähköistyksen laajenemisen takia 2700-sarjan vetureiden hylkäys on aloitettu. 2500- ja 2600-sarjojen veturit säilyvät käytössä pidempään, sillä 2600-sarjan veturit ovat vielä melko uusia ja 2500-sarjalle on tehty vastikään laaja saneeraus.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistusvuodet
Vuosi Kpl Veturit
1963 6 2501–2506
1964 26 2507–2532
1965 28 2533–2548, 2701–2712
1966 25 2549–2568, 2713–2716, 2718
1967 21 2717, 2719–2735, 2737, 2739, 2741
1968 10 2736, 2738, 2740, 2742–2748
1969 0
1970 0
1971 10 2749–2757, 2759
1972 2 2758, 2760
1973 0
1974 11 2601–2611
1975 9 2612–2620
1976 11 2621–2631
1977 10 2632–2641
1978 9 2642–2650
1979 3 2651–2653
1980 3 2654–2656
1981 0
1982 0
1983 6 2657–2662
1984 2 2663, 2664
Hylkäysvuodet
Vuosi Kpl Veturit
2009 11 2519, 2706–2709, 2718, 2725, 2727–2729, 2734
2010 1 2565
2012 1 2633
Perustiedot
  • Valmistettu: 192 kappaletta
  • Käytössä: 180 kappaletta
  • Suurin nopeus: 125 km/h
  • Pyörästöjärjestelmä: B´B´
  • Pyörän halkaisija: 1000 mm (uutena)
  • Veturin paino työkunnossa: noin 63–69 tonnia
  • Suurin akselipaino: n. 15,5–17,0 tonnia
  • Valmistajat Valmet Oy, Lokomo Oy. Parilliset numerot ovat Valmetin valmistamia ja parittomat numerot Lokomon valmistamia. 2600-sarja on kokonaan Valmetin valmistama.
Dv12 2509:n päädieselmoottori, Tampella-MGO V16 BSHR.
Päädieselmoottori
  • Nelitahtinen Tampella SACM MGO V16 BSHR, kahdella Brown Boveri-VTR 200 M-turboahtimella ja ahtoilman välijäähdytyksellä varustettu V16-suoraruiskutusdiesel
  • Teho/rpm: 1000 kW/1360 hv, josta vaihteisto ottaa vetovoimaksi enintään 1300 hv, käyntinopeudella 1500 r/min
  • Vääntömomentti: 6,366 kNm
  • Kulutus: 260 litraa/tunti (täydellä teholla), 15 litraa/tunti (tyhjäkäynnillä)
  • Iskutilavuus: 72 l
  • Puristussuhde: 14:1
  • Max.ahtopaine: 1,0 bar
Apudieselmoottori (käyttää veturin kompressoria paineilman tuottamiseksi)

Saneerattuihin vetureihin on vaihdettu Sisudiesel 320D-moottorit.

Apudieselmoottoreita on kahta muutakin tyyppiä, Valmet 310 D ja B. D-sarjaa oli vielä saneeraamattomissa 2500-sarjan vetureissa.

  • Valmet 310 D, vapaasti hengittävä suoraruiskutusdiesel
  • Teho/rpm: 20,6 kW käyntinopeudella 1500 r/min (25 r/s)
  • Valmistaja: Valmet
  • Valmet/Sisu 310 B, vapaasti hengittävä suoraruiskutusdiesel
  • Teho/rpm: 30 kW käyntinopeudella 1800 r/min (30 r/s)
  • Valmistaja: Valmet
Kompressori
  • 2500/2700-sarja:
  • Saneeraamattomat veturit: Valmet NT8-mäntäkompressori
  • Saneeratut veturit: Atlas Copco BT210P255D-mäntäkompressori
  • Poikkeus: 2501:ssä Tamrock 100D/10-ruuvikompressori
  • 2600-sarja: Tamrock 100D/10-ruuvikompressori
Dv12 2509:n vaihteisto, Voith L 216 RS.
Vaihteisto
  • Voith L 216 rs, hydraulinen virtausvaihteisto, jossa on I- ja II-vaihteilla momentinmuuntimet ja III-vaihteella nestekytkin. Vaihtamiset tapahtuvat automaattisesti. Vaihteiston yhteydessä on suunnanvaihtolaite sekä aluevaihde (T-alue 85 km/h, M-alue 125 km/h). Aluevaihteella valitaan haluttu nopeus/tehosuhde: M-alue soveltuu käytettäväksi henkilöjunien vedossa, tällöin vetovoima vähenee suuremman huippunopeuden aikaansaamiseksi. Vastaavasti T-aluetta käytetään tavarajunien vedossa, jolloin huippunopeutta laskemalla saadaan suurempi vetovoima.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nummelin, Markku (toim.): Tasoristeys-palsta. (Havaintoja Suomen rataverkolta) Resiina, , 41. vsk, nro 167 (3/2009), s. 56. Helsinki: Museorautatieyhdistys ry., Suomen rautatiehistoriallinen seura ry. ISSN 0365-0600.
  2. Koskinen, Anssi: Dieselveturi syttyi tuleen Jyväskylän eteläpuolella ksml.fi. 14.9.2009. Jyväskylä: Keskisuomalainen. Viitattu 16.9.2009.
  3. Suruliputus saatteli veturit viimeiselle matkalle Iltasanomat. 14.10.2009 kello 12:05. Viitattu 14.10.2009.
  4. Vaunut.orgin kuva vaunut.org. 14.10.2009. Viitattu 14.10.2009.
  5. Hylkyletka Tampereen Perkiön varikolla vaunut.org. 18.09.2009. Viitattu 14.10.2009.
  6. Toivonen, Jorma: Vaunut.org: kuva 60599 2.1.2010. Vaunut.org. Viitattu 20.9.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]